Lähdimme lämpimälle ilmastovyöhykkeelle Sotshiin Kaukasian Mustanmeren rannalle parhaaseen samettiaikaan lokakuussa, jolloin meri on kesän helteiden jälkeen vielä lämmin ja hedelmät auringonpaisteessa kypsyneet makeiksi. Siellä eletään palmujen huojuessa paratiisinomaisessa lempeässä subtrooppisessa ympäristössä ympäri vuoden. Mustallemerelle haluaa aina palata takaisin.
Junassa mukavasti Mustallemerelle
Kaksikerroksinen juna lähti Pietarista illansuussa ja matka raiteilla Sotshiin kesti koko seuraavan päivän ja yön. Eli kaksi yötä junassa, mikä kului melkoisen leppoisasti Venäjän muuttuvia maisemia seuraillen. Huomasimme myös että iloisen ryhmämme viihtyminen yhdessä alkoi erityisen hyvin yhteisten junapäivien aikana.
Mustan mullan alueen mustia lehmiä
Juna pysähtyi ennen Sotshia parikymmentä kertaa yhdestä neljäänkymmeneen minuuttiin ja pisin pysähdys oli Voronezhin miljoonakaupungissa toisen päivän iltapäivällä. Siellä ehti ihan kivasti jaloittelemaan ja käymään kaupassa ostamassa lisäeväitä. Muita jaloittelupituisia pysähdyksiä olivat Rjazan, Mitshurinsk, Rossosh, Lihaja, Donin Rostov, Tuapse ja Lazarevskoje. Krasnodarissa ja Gorjatshie Kljutshissa pysähdyttiin kolmen jälkeen yöllä.
Tarjoilut junassa olivat kyllä ihan riittävät ilman eväitäkin ja asemakauppiaiden lisäksi vaunupalvelijoilla oli tarjolla kuumaa teetä ja purtavaa. Lisäksi ravintolavaunun lämpimät ruuat sai halutessa omaan hyttiinsäkin. Mutta olihan se mukava jaloitella junassakin ja kömpiä tarjoiluosastolle istuskelemaan.
Ravintolavaunun borshkeitto
Sotshiin kulkevat Rzdn kaksikerroksiset modernit junat
Matkan parhaita hetkiä oli herätä junassa toisen päivän aamuna muutamaa tuntia ennen saapumista Sotshiin. Ilmastovyöhyke ja maisemat olivat muuttuneet Venäjän aromaista Kaukasian vihreään vuoriseen subtropiikkiin vasemmalla, turkoosinsininen Mustameri välkehtii junan vieressä oikealla. Viimeisten paikallispysähdysten aikana käytiin ulkona kokeilemassa varovasti lempeän lämmintä kosteaa ilmaa, jota sai hengittää koko perilläolon ajan Sotshissa.
Ennen Sotshia toisen junapäivän aamuna
Subtrooppinen Sotshi
Juna saapui perille etelän vilkkaaseen tunnelmaan ja silmää ihmetyttivät vehreät paikalliset palmut ja muut kukkivat kasvit. Vaikka Sotshissa oli urakalla rakennettu uutta viime vuodet, oli lomakaupungin vihreä tunnelma säilynyt eläväisenä ja eloisana. Uudet pilvenpiirtäjähotellit vähän hämmästyttivät, mutta moninaiset kivat ruokailumahdollisuudet ja ostospaikat ilahduttivat neuvostoajan kokenutta.
Lähdimme rautatieasemalta kaupunkikiertoajelulle ja kävimme Riviera-puistossa ihastelemassa kirkasta aurinkoa ja kasvien vihreyttä. Merisataman kautta ajoimme vielä Matsestan rikkivetykylpylään, jonka jälkeen oli aika mennä majoittumaan hotelliimme.
Olimme valinneet majapaikaksemme neuvostoajan nostalgisen hotelli Zhemtshuzhinan eli Helmi-hotellin, joka nykyään on täysin uusittu korkeatasoinen ja monipalveluinen neljän tähden hotelli. Se on erinomainen hotelliympäristö ulkomaalaiselle asua Sotshissa, vaikka uusia kivoja pikku- ja isoja majapaikkoja kaupungissa on viljalti joka makuun. Helmi sijaitsee lähellä keskustaa aivan Mustanmeren rannassa, siellä on hyvät näkymät merelle, loistavat palvelut merivesiuima-altaineen, saunoineen ja klinikoineen sekä runsaasti kauppoja ja ruokapaikkoja hotellissa sekä ympäristössä erityisesti keskustan suuntaan johtavalla rantakadulla.
Ahun-vuori ja Aguran luonnonpuisto
Toisena perilläolopäivänä lähdimme Aguran luonnonpuistoon ja Ahun-vuorelle ihailemaan hengästyttäviä vuorimaisemia ja Kaukasian subtrooppista luontoa. Kävimme vuorella näköalatornissa, josta näkyi hyvin Musta meri. Vuorella on niin rehevä tiheä puusto, että maisemat näkyvät parhaiten yläilmoista ja tietysti kiharoilta vuoriteiltä käsin.
Aguran vesiputouksille johtava polku on viettävä ja kivinen sateen jälkeen, mutta tosi kaunis. Kävimme Pirunlammella asti ja luontopolun jälkeen maistui herkullinen lounas lähistöllä sijaitsevan Kaukasialainen kylä -ravintolan ulkoterassilla. Ruokaa oli tarjolla kaukasialaiseen tyyliin niin paljon, että puolet hinkaleista piti pakata mukaan iltapalaksi. Tosin iltaisin nautimme illallista hotellin runsaasta noutopöydästä. Ja aamuisin runsaasta aamiaispöydästä.
Krasnaja Poljanan olympiapaikoilla
Seuraavan päivän käyntikohde Sotshista olivat olympiapaikat Krasnaja Poljanassa ja Adlerin olympiapuistossa. Vuoristotiet ja junarata Krasnaja Poljanaan ovat uusia ja rakennettu olympialaisiksi 2014. Maisemat tietenkin ovat sanoinkuvaamattoman kauniita ja suomalaiselle silmälle vuorineen erityisen erikoisia. Ajelimme köysiradalla yli kahden kilometrin korkeuksiin Kaukasukselle ja maisemat vaan edelleen paranivat. Itse hiihtokeskuskaupungit ovat uusia, mutta oli todella mielenkiintoista nähdä, miten modernit keskukset oli saatu aikaiseksi vuorille keskelle ei-mitään. Matkalla Krasnaja Poljanaan pysähdyimme myös tutustumaan paikalliseen hunajatuotantoon ja maistelimme kukkais- ja vuoristohunajien lisäksi myös paikallisia viinejä ja pontikkaa.
Kaukasus-vuoristossa voi nykyään ajella köysiradalla tuhansien metrien korkeuksissa
Olympialaisten avajaiset ja suurin osa hallilajeista pidettiin Adlerin valtavasssa Olympiapuistossa. Suureen alueeseen oli bussilla. Kierroksen päätteeksi suuntasimme avajaispaikan suurille suihkulähteille, missä soivat lähteet esittivät vaikuttavan konsertin illan pimetessä.
Hämmästyttävää oli nähdä miten paljon väkeä on liikkeellä sekä hiihtokeskuskaupungeissa että olympiapuistossa. Alueilla toimivat nykyään formularadan lisäksi Venäjän parhaat urheilu- ja liikuntakoulut, joihin vanhemmat halukkaasti tuovat lapsiaan oppiin. Tämä oli suunnitelmana jo ennen olympialaisten järjestämistä.
Abhasiassa
Sotshista pääsee myös Abhasian puolelle, tosin kiistelty alue on Suomen ulkoministeriön suosituslistan ulkopuolella. Sen vuoksi lähdimme vain pienellä joukolla tiedusteluretkelle Abhasiaan muun ryhmän jäädessä viettämään lepopäivää Sotshiin. Abhasian rajan takaa löytyi kaunis maailma, jossa näytettiin elettävän ikuista sunnuntaipäivää. Palmukaupunki Suhumin lisäksi kävimme maisemaretkellä Kaukasuksen kauniilla Ritsa-järvellä ja Gagrassa. Söimme matkalla bambumetsikössä herkullista abhasialaista shaslikiä. Aivan kuin siirtyisi ajassa taaksepäin ja paratiisiin.
Sotshin hintatason oli pelätty nousevan olympialaisten myötä, mutta se ei pitänyt ihan paikkaansa. Niinkuin muuallakin Venäjällä, hinnat vaihtelevat kovasti. Viiden tähden ketjuhotellissa voi tietysti teekuppi maksaa moninkertaisesti verrattuna kadunvarren pikku kahvilaan. Pari askelta sivussa saattoi olla edullinen herkkuelämys.
Sielunmaisema Sotshista
Kun vastahakoisesti on aika lähteä paluumatkalle Sotshista, söimme vielä lähtöillallisen yhdessä merenrannan ravintoloista. Sen jälkeen lähtö iltajunaan kohti Moskovaa on kyllä entistäkin haikeampi. Junamatka kuitenkin oli jo tuttua viihtymistä ja Moskovassa oltiin jo seuraavana iltana perillä.
Kazanin asema ja Stalinin pilvenpiirtäjä Komsomolin aukiolla Moskovassa
Moskovassa aikaa jäi sopivasti siirtyä kävellen Kazanin rautatieasemalta Komsomolin aukion toiselle puolelle Leningradin rautatieasemalle, josta juna Helsinkiin lähti. Perille saavuttiin seuraavana päivänä puolenpäivän jälkeen.