HAAPASOMPA hanke - Suomi-Venäjä-Seura

Hankkeen idea ja toteutus

Suomi- Venäjä- seura Haapaveden osasto on aktiivisesti mukana maahanmuuttajien kotoutumisessa. Osastolla on paljon venäjänkielisiä jäseniä, joille osasto järjestää yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa hyvän arjen toimintaa, mm. yhteiskunnan sopeutumiseen, hyvinvointiin ja suomalaisen kielen ja kulttuuriin tutustumiseen liittyviä tilaisuuksia. Venäjänkieliselle jäsenilleen osaston puolesta on tarjolla myös ohjaus- apua ja vertaistukea päivittäisen elämän vaikeuksissa. Vuodesta 2017 alkaen olemme pyörittäneet Haapaveden seurakunnan kanssa Kansainvälisen kerhon toimintaa, jonka tarkoituksena on tutustuttaa paikallisia asukkaita ja maahanmuuttajia keskenään, edesauttaa suomalaisia kansainvälistymään ja maahanmuuttajia sopeutumaan ja kotoutumaan Haapavedelle.

Syksyllä 2020 käynnistetään Haapasompa pilotti hanke. Hankkeen tavoitteena on aktivoida paikallisia ja alueen ulkomaalaisia yhteistoimintaan ja tukea heitä elämän arjessa. Hankkeen ideana on aloittaa Keskustelukurssi toiminta ja sen avulla (matalalla profiililla) tulla tutuksi alueen maahanmuuttajiin, selvittää heidän tarpeensa ja elämän ongelmatilanteensa olla heille henkisenä tukena. Osastolla on paljon maahanmuuttajajäseniä, jotka kaipaavat kommunikointia suomalaisten kanssa. Osasto pitää tärkeänä vastata jäsenten tarpeisiin. Sillä ylläpidetään jäsenten pysyvyyttä ja samalla pyritään jatkuvasti järjestää uutta mielenkiintoista toimintaa, jotta olemassa olevat jäsenet houkuttelisivat uusia mukaan. Ulkomaalaiset jäsenet ovat muuten aktiivisia, ja tätä aktiivisuutta pitää hyödyntää tarjoamalla erilaisia osaston toimintamuotoja. Kurssin sisällön suunnittelevat kurssin vetäjät. Kurssin kokoontumisissa käsitellään eri aiheita, mm. ”Perhe-elämä Suomessa”, ”Tasa-arvo”,” Suomalainen tapakulttuuri ja juhlat”, ”Työelämän avaimia”, ”Digiosaaminen ja asiointi suomalaisilla viranomaisilla”, ”Uskonto”, ”Suomalainen tapakulttuuri”, ”Suomalainen ruoka”,” Luonnosta voimaa”, ”Yrittäjänä Suomessa”, ”Lauletaan suomeksi”, ”Suomalaisen luonteen ominaisuudet”” Harrasta suomalaisen kanssa” ja jne.

Pikalinkki hankkeen tapaamisiin

Tapaamiset:

Mitä sinulle kuuluu tänään. 12.9.2020 klo 14:00-15:30

Kokoonnuttiin Jokihelmen opiston Majakka-tilassa Haapavedellä. Nautimme syksyisestä teestä, vihannes- sekä omenapiirakasta. Tapaamiseen tuli runsas puolet ilmoittautuneista, joten meitä oli 6 ”opiskelijaa”, Diana ja Ronald sekä vieraana esitelmöitsijät Matti Tallgrén ja Hannu Karstunen.

Tunnelma oli ihan alusta asti hyvin rento ja iloinen eikä oikeastaan kenelläkään näyttänyt olevan kovin jännittynyttä oloa. Koska kurssin työkielenä on Suomi, esittäydyttiin suomeksi kertomalla mistä päin ollaan kotoisin ja kauanko suomen kieltä on opiskellut / käyttänyt, sekä mitä tykkää harrastaa.

Matti Tallgrén kertoi oman harrastuksestaan Lions Club toiminnasta yleensä ja varsinkin paikallisesta aktiivisuudesta. Hannu Karstunen taas vastaavasti Haapaveden Latu, ja Haapaveden Urheilijat toiminnasta. Jäseniä kutsuttiin mukaan viikoittaiseen polkujuoksu lenkkeilyyn sekä kerrottiin mahdollisuudesta erilaisten urheilumuotojen harrastamisesta. Kanoottien ja veneen vuokraamisen mahdollisuus otettiin innostuneesti vastaan, osan mielellään harrastaessa kalastusta. Puolitoista tuntia tuntui kovin lyhyeltä ajalta, joten tuntui kuin aika olisi hieman loppunut kesken. Mukavaa keskustelua, jonka Diana kuitenkin osin käänsi venäjäksi, koska osalla oli vielä hankala seurata nopeampaa keskustelua.

Metsästys ja kalastus. 24.9.2020 klo 16:00-18:15

Osa kokoontui ensin opiston eteen, josta ohjatusti ajettiin hanhenmarssia Korkkattiin luontopolun laavulle, jonne Ronald oli tullut jo sytyttämään tulia nuotioon ennakkoon. Villa Korkattin isäntä Joni Humaloja piti esitelmän lähialueen historiasta, Ruusu Rantasen kotimarjatilasta ja siellä valmistetuista likööreistä sekä viineistä. Toisena aiheena oli sodanaikana kahden saksalaisen lentokoneen tapaturmaisesta putoamisesta Haapavedelle. Toinen Kytökylään, toinen Ainaliin, keskinäisen törmäyksen takia.

Keskusteltiin Suomessa metsästyksen säädöksistä, josta Rolle kertoi lyhyesti linnustuksesta, sekä hirvestyksen aikatauluista että metsästyksestä yleensä. Aihe oli osallistujille sangen mielenkiintoinen ja siitä keskusteltiin vilkkaasti. Diana toimi tulkkina, koska vielä ei ihan pärjätä yhteisellä kielellä suomeksi, eikä myöskään venäjäksi. Lopuksi syötiin Rollen tekemää hirvenlihacocktailpaloja tummalla leivällä sekä hirvikeittoa. Jälkkäriksi vielä Dianan loihtimaa ”metsäjälkkistä”, karpaloita kinuskikastikkeella. Nokipannu kahviakin oli tarjolla, joten viilenevä ilta päättyi mukavissa merkeissä.

Suomalainen tapakulttuuri 10.10.2020 klo 14:00-15:45

Lauantaina, sopivasti Aleksis Kiven ja Suomen kirjallisuuden päivänä, kerho kokoontui Jokihelmen opiston tiloissa. Aloitimme tilaisuuden kahvia / teetä ja hyviä viinereitä nauttien. Iloksemme osallistujia oli hienosti opettajien lisäksi 12 henkilöä, joka osoittaa, että asia kiinnostaa ja suosio kerhoamme kohtaan kasvaa.

Ronald luki aluksi Suomenmaa runon. Runon teksti on kirjoitettu vanhalla suomen kielellä sekä luonnollisesti runomuodon värittämä. Runo antaa kuitenkin kuvan siitä, miten rikas suomen kieli on, ja kuinka sanoja ”värittämällä” se sointuu kauniisti runon muodossa.

Tilassa ei ole videotykkiä, joten Diana oli ottanut esityksen paperille, josta luettiin tapakulttuuriin liittyviä kommervenkkejä. Tästä valmiista tekstistä sitten keskusteltiin. Rolle lisäsi siihen hieman käytännön esimerkkejä sekä kirjoittamattomia käytösmalleja normi suomalaisen ihmisen käytösmallista.

Suomalainen uskonto 29.10.2020 klo 16:30-18:00

Sopivasti Pyhäinpäivän alla olevaan kerhoiltaan sopi erinomaisesti uskontoon liittyvä aihepiiri. Kokoonnummekin aiheen mukaisesti kirkon kokoustiloihin, jossa aluksi nautittiin kahvista ja teestä sekä pienestä suolapalasta. Koska nyt aiheena oli uskonto, liitimme tähän yhteyteen Kansainvälisen kerhon tapaamisen. Kerhohan on seurakunnan kanssa yhteistyössä pidettävä kokoontuminen, jonne ovat tervetulleita kaikki, ketä asia vain kiinnostaa. Tilaisuuksia pidetään normaalisti neljä kertaa vuodessa, ja tämä on jatkunut jo useamman vuoden ajan. Diana alusti ensin illan ohjelmaa, jonka jälkeen pastori Jari Lehto kertoi suomessa pääasiassa olevista uskonnon haaroista. Useita viittauksia ortodoksi kirkkoon kuten myös katoliseen puoleen mutta myös evankelisluterilaisen uskonnon eri haaroista. Jari piti meille myös opastetun ”retken” kirkko tiloissa. Toisena aiheena oli juuri ovea kolkuttava Pyhäinpäivä. Pyhäinpäivän historiaa ja suomalaisten tapakulttuuriin liittyvää Pyhäinpäivän vietto käynnistikin mielenkiintoisen keskustelun. Kaiken kaikkiaan lämmin ja ystävällinen ilmapiiri, mielenkiintoinen keskustelu uskonnosta ja maukas tarjoilu, tekivät alkuillan tapaamisesta onnistuneen.

Suomalaisten juhlapäivät 14.11.2020 klo 14:00-15:30

Synkkänä syksyisen harmaana, mutta sangen lämpimänä päivänä, kokoonnuttiin pitkästä aikaa opiston tiloissa, luokkahuoneessa. Perinteiseen tapaan aloitimme kahvilla ja tällä kertaa mehulla, sillä teekeitintä meille ei ollut muistettu toimittaa. Taas kerran hyvää suolaista piirasta ja tuulihattuja, joten kyllä passasi aloittaa kerhopäivä.

Diana oli kerännyt kattavan esityksen Suomalaisten eri juhlatilaisuuksista, sekä kirkollisten, valtiollisten että muuten kulttuuriin vakiintuneista juhlapäivistä. Erilaisia juhlia, joita vietetään maassa maan tavalla, kuten on tapana sanoa. Suomalaisten juhlapyhien juuret ovat kristinuskossa. Monet uudet juhlat kuten Halloween tai erilaiset henkilöihin liittyvät juhlat (ystävänpäivä, isänpäivä jne.) ovat muotoutuneet enemmänkin kansainvälisistä malleista, joita on tuotu myös Suomeen. Esimerkkinä voisi pitää Halloween juhlaa, sillä sitä juhlittiin ennen Kekrinä, mutta aihe on suurin piirtein sama eli syysjuhla, jossa aihe on vahvasti maatalouteen liittyvä kasvu- ja laidunkauden päättyminen.

Juhlia käytiin läpi laidasta laitaan ja niistä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja.

Suomalaisten luonteen ominaisuudet 26.11.2020 klo 16:30-18:00

Marraskuun pimeys on saanut pientä lievennystä ohuen lumikerroksen peittäessä maan. Jouluvalojakin näkyy jo siellä täällä, joten ei aivan sysipimeässä tarvinnut kerhoon astella tämän iltaiseen tapaamiseen.

Suomalaisten luonteenpiirteitä käytiin hieman osa-alueittain läpi. Huomioitiin, että vaikka Suomi on pieni maa, on se maantieteellisesti sangen pitkä ja harvaan asuttu. Tämä on johtanut myös luonteenpiirteiden eroihin paikkakunnittain. Esimerkkinä savolaiset, joilta ei tahdo saada millään suoraa vastausta mihinkään, tai hämäläisten hitauteen, joka kaiketi ennemminkin on pitkälle vietyä rauhallisuutta. Haapavedelläkin on oma piirteensä, se on jo laajasti tunnettu melko voimakkaana kateuden ja katkeruuden tyyssijana. Yleinen käsitys suomalaisten hiljaisuudesta ja sulkeutuneisuudesta on käsite, jota suomalaiset eivät itse kuitenkaan tunnista. Niin, mitä turhia lähteä hötkyilemään, ja mikäli ei nyt ole niin sanottavaa, parempi pysytellä hiljaa. Suomalainen ei halua tehdä itsestään numeroa ja välttelee huomiota viimeiseen asti. Suomalainen on rehellinen ja luvatusta pidetään kiinni, ei ylenpalttisen antelias, mutta varmasti saa tarvitsija avun oli se sitten helppo tai hankala toteuttaa. Juhlissa ollaan säyseitä, ellei ole alkoholia tarjolla, sillä se jos mikä saa sitten hiljaisuuden rikottua ja puhetulvasta ei loppua tule.

Erilaisia malleja käytiin läpi ja verrattiin venäläisten tapoja ja kulttuuria luonteenpiirteisiin. Muutama juttu jäikin mieleen: suomalaisten juhliin tuodaan oma puteli ja sitä varjellaan tarkoin, venäläisillä pöydät notkuvat, ja kaikki saavat siitä osansa. Suomalaisilla on tarkat säännöt, miten juhlissa tai muutenkin toimitaan, venäläisillä on muutosten mahdollisuus kovinkin odotettavaa, jopa siinä määrin, että kannattaa ottaa passi mukaan, kun lähtee juhliin.

Juttua riitti ja mukavaa oli, loppukaneettina suomalaisesta tai ainakin Haapavetisestä kateudesta todettiin, että suomalainen maksaa mielellään satasen, ettei naapuri vain saisi viisikymppistä.

Pääsiäisen aika, pitkän korona tauon jälkeen 01.04.2021 klo 16:30-18:00

Vaan kylläpä oli mukava tosi pitkän tauon jälkeen – neljä kuukautta – pitää kerhoa taas ihan fyysisesti. Ihminen näyttää kaipaavan muutakin kuin pelkkää kontaktia verkon välityksellä. Aika pienen porukan kanssa voitiin tavata, mutta joka tapauksessa oltiin keskustelemassa naamatusten.

Marina oli leiponut tosi maittavan kakun, joka on ulkonäöltään kuin taideteos ja maultaan aivan taivaallisen hyvä. Pääsiäisaiheinen tuo oli, pienine suklaamuna koristeisineen. Pääsiäinenhän meillä olikin aiheena.

Koska päivä oli 1.4, siis aprillipäivä, käytiin sekin asia läpi, ettei ketään tule jekutetuksi. Jos sittenkin tulee, kuuluu suomalainen loru: aprillii syö sillii juo kuravettä päälle.

Juhlapyhiä suomessa on käsitelty aikaisemminkin, joten verrattiin hieman ortodoksisen ja evankelisluterilaisen pääsiäisen eroa, lähtien siitä, mitä mikäkin hiljaisen viikon päivä on nimeltään ja mistä nimi on aikanaan muodostunut. Mukavaa oli se, että aiheet lähtivät hieman poukkoilemaan toisillekin urille, joten välillä pohdittiin eri murteita ja kaupunkien välistä kissanhännän vetoa. Esimerkkinä vaikkapa Rauma ja Pori. Kysymykseen miksi raumalaisilla lapsilla on niin pitkät korvat, ei heti keksitty vastausta. Vastaus on kuitenkin helppo: lapsia roikotetaan korvista poriin suuntaan, samalla varoittaen: ”varo tuol on Pori!”.

Lopuksi oli vielä pienet arpajaiset. Voittona oli Rollen kanalan kääpiökanojen munia ja itse valmistettua minttuhyytelöä pääsiäisruokien lisukkeeksi. Arvonnan voitti Elena Novikova-Kämäräinen.

Vappu, munkkien paisto ja siman teko 24.04.2021 klo 14:00-16:30

Kevään ottaessa hieman takapakkia, lumisateen ja ilman kylmentymisen myötä, kokoonnuttiin JEDU’n Noran opetuskeittiöön. Covid-19 rajoitukset ovat vielä sangen tiukat, joten määräyksiä noudattaen kokoonnuimme 10 hengen ryhmässä. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, toisen ryhmän opastajana oli opiston opettaja Raili Heikkilä, myös osastomme jäsen, toisen ryhmän Ronald von Schulmann. Diana Seppä toimi näiden ryhmien yhteisenä kapellimestarina ja tulkkasi ohjeita ja puhetta.

Aluksi tehtiin munkkitaikina, jonka nousemisen aikana valmistettiin sima. Sima jäi astiaan eli tonkkaan kypsymään seuraavaksi päiväksi. Tekemisen malli, resepteineen tuli tutuksi, mikäli se ei sitä jo aikaisemmin ollut. Taikinan noustua pyöritettiin munkit, jotka hetkeksi jäi vielä nousemaan, ennen kuin niihin tehtiin reiät ja paistettiin öljyssä kauniin ruskeiksi. Tässä heräsikin kysymys: miksi munkkeihin tulee laittaa reikä? Reikä helpottaa munkin paistamista, ei pyörähdä koko ajan ympäri, ja lisäksi paistuu nopeammin. Munkin nimitys on 1600 luvulta ja kuvaa luostarimunkkia (”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi”). Loppusilauksena munkit pyöritettiin vielä sokerissa.

Työn lomassa keskusteltiin Vapusta nykyisin ja sen historiasta suomessa ja myös muualla. Suomessa on vapun aikaan vietetty vanhaa kevään juhlaa hela eli toukojuhlaa, jolloin pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Karja päästettiin ensi kerran laitumille ja ne on ajettu tulien läpi sairauksien estämiseksi.

Nimi vappu tulee 700 luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissa Valburgista. Vappua on juhlittu keskiajasta lähtien – myös Suomessa – 1 toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Nykyään vappu ei ole kirkollinen juhlapäivä, vaikka onkin yleinen vapaapäivä. Vuodesta 1979 saakka, se on myös virallinen liputuspäivä.

Nykyaikainen vappu on leimallisesti kaupunkilainen juhla. Vaikka sitä on maaseudulla vietetty talonpoikaiston ja herrasväen piireissä, vappuun yhdistettiin pyhäpäiviä koskevia työkieltoja, sillä Valburgin muistopäivänä oli aikaisemmin myös kirkollinen luonne. Pappiloissa pidettiin kutsuja, joka ei ole kuitenkaan vaikuttanut 1900 luvulla kehittyneeseen vapun viettoon. Ylioppilaiden ja työväen juhla, jolloin on tapana syödä ja juoda runsaasti. Puheiden pitoja ja laulutervehdykset kuuluvat asiaan. Juomana joko simaa tai samppanjaa runsain määri. Munkkeja ja tippaleipää, nakkeja ja perunasalaattia vapun aatosta lähtien seuraavaan päivään, jolloin on nykyaikana tapana syödä brunssia. Brunssi, joka on yhdistetty aamiainen ja lounas, mutta tarjolla on lähinnä zakuska tyylistä suolaista naposteltavaa. Ylioppilaslakit, teekkarilakit, insinöörilakit, tradenomi- ja merkonomi lakit päässä vietetään juhlaa ja nykyään on tavanomaista nähdä erivärisin hihamerkein koristeltuja haalareita, haalareita jotka esimerkiksi lääkäriksi opiskelevilla ovat valkoiset. Alkoholia käytetään runsaasti ja vappu onkin alkoholin myynnin suhteen kolamanneksi vilkkain joulun ja juhannuksen jälkeen.

Haapasompa tilaisuutemme lopuksi – joka hieman venähti 1½ mittaisesta – syötiin munkkeja ja juotiin kahvia / teetä, sillä sima jäi vielä muhimaan myöhäisempään ajankohtaan. Pullotetaan päivän parin päästä, jolloin sitä pääse nauttimaan jo hyvin ennen vappuakin. Simahan on muutenkin kesäjuoma, jota pitäisi valmistaa pitkin kesää eikä vain vappuna.

https://youtu.be/iU3PLLQIQZM

https://youtu.be/cfS3wVCNIHg

Avaimia työelämään 29.4.2021 klo 16:30-18:00

Juuri ennen Vappuaatto, munkkien paisto ja siman teko jo hallussa pidettiin vielä yksi tapaaminen, jossa aiheena mitä tärkein, jokaiselle tietoa ja taitoa työelämän vaativalle polulle.

Tapasimme Haapaveden työllistämispalveluiden tiloissa nimeltään Kokoomo. Aluksi joimme kahvia ja teetä Vapun kunniaksi ja söimme herkullisia tippaleipiä.

Kokoomon emäntä Susanna Lehtilahti oli lupautunut kertomaan aiheesta Suomen TE-toimiston toiminnasta ja palveluista. Miten TE-toimiston palvelujärjestelmä toimii, ketä varten se on ja ketkä ovat sen varsinaisia asiakkaita. Tämä aihe on tärkeä, sillä useammat maan alkuperäisasukkaiden nuoristakaan eivät oikein ole tietoisia toimintamallista, joten aihe maahanmuuttajille on todella aiheellinen käydä läpi. Työllistyminen, mitkä ammatit ovat lähitulevaisuudessa ja tulevina vuosina Suomessa kysyttyjä, oli seuraavaksi keskusteluna, mikä on TE-toimiston rooli työllistymisessä.

Lopuksi Susanna esitteli Kokoomon toimintaa, työllistymispalveluiden hankkeita ja mitä tehdään työpajassa. Diana tulkkasi tilaisuuden sekä kertoi onnistuneista työllistymistilanteista, antoi vinkkejä alueemme avoimista työpaikoista ja opasti työhaastatteluiden yleisistä kysymyksistä ja vielä viimeiseksi mutta ei vähäisimmäksi käyttäytymisestä haastattelu tilanteessa.

Suomalainen äitienpäivä 08.05.2021 klo 14:00-15:45

Äitienpäivän ”aattona” kokoonnuttiin taas opetusravintola Noran keittiöön, jossa Raili Heikkilän johdolla teimme suomalaisia erikoisuuksia. Jaettiin taas kerholaiset kahteen ryhmään, jossa toiset tekivät Railin kanssa pannukakkua ja toiset Ronaldin kanssa lämpimiä voileipiä. Lopultakin korona rajoituksia oli hieman lievennetty, joten pystyimme kokoontumaan vajaan 20 hengen ryhmänä. Tehtiin tarjottavaa vieraallemme Emäntä Helinä Niemelälle, joka tuli kertomaan minkälaista on olla maatalon lasten äitinä. Helinä tulikin sopivasti, kun meillä oli saatu tarjottavat valmiiksi ja Diana toivotti hänet tervetulleeksi. Helinä, joka toimii kolleganamme niin kaupungin valtuustossa kuin hallituksessakin, kertoi, miten aikoinaan rakastui ja muutti asumaan Haapavedelle vuonna 1989. Hän on opiskellut Oulun yliopistossa matematiikka, kemiaa, fysiikkaa ja tietotekniikka sekä toiminut opettajana Nivalassa. Hänellä on seitsemän lasta ja kaksitoista lastenlasta. Samalla, kun hoiti 50 lehmän lypsykarjaa, kiiruhti lapset hoitoon ja lähti Nivalaan opettamaan, huolehti lisäksi talon emännöinnistä. Heillä on ollut ns. kesäpoikia töissä noin 50 kappaletta, joiden kanssa sanojensa mukaan oli välillä helpompaa välillä vaikeampaa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt kaksi vuotta sitten Helinälle äitienpäivänä myönnettävän kunniamerkin ansioituneille äideille: Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.

Helinällä oli oma mitalinsa mukana, jota kerholaiset mielellään halusivat nähdä ja kuvata. On harvinaista saada tavata tällainen ansioitunut äiti, ja sellainen sattuu meillä olemaan täällä Haapavedellä, josta kaikki olemme hyvin ylpeitä. Helinää kiiteltiin kukkasin sekä hienolla taululla, jonka Dianan täti on maalannut. Lisäksi oma kondiittorimme Marina oli valmistanut maistiaisiksi omia tuotteitaan, joka myös Helinälle luovutettiin. Mukava kerhopäivä, josta ainakin osa naisista kiiruhti seuraavaan tapahtumaan osastomme järjestämään tanssikerhoon.

Tasa-arvo Suomessa, oikeudet ja velvollisuudet 20.5.2021 klo 16:30-18:15

Edelleen korona rajoitusten mukaan kokoonnuttiin pienellä porukalla, pitäen etäisyyksiä toisistamme kohtuullisena sekä pidettiin maskeja silloin kuin se oli mahdollista. Perinteisesti herkullisten leivonnaisten, kahvin ja teen siivittäminä

aloitimme sangen suuren asian käsittelyn: tasa-arvo, oikeudet ja velvollisuudet. Kovin lyhyesti näitä asioita ei voi käsitellä ja se huomattiinkin, että aika oli loppua väkisinkin kesken, vaikka rajattiin asiaa hyvinkin pelkistetyksi. Lähinnä listamuotoisesti käytiin läpi aluksi tasa-arvo asioita, mutta tosin mielenkiintoisia virstanpylväitä ihan vuoden 1800 luvun lopulta lähtien. Muutama asia aiheutti ihan vilkasta keskusteluakin, kuten 1930 uusi avioliittolaki, joka vapautti naiset aviomiehensä holhouksesta. Myös kouluruokailun lakisääteisyys 1943 tuli hieman yllätyksenä, miten varhaisessa vaiheessa tämä jo on otettu käyttöön.

Oikeuksista yhtenä asiana oli mielipide vapaus, eli: Suomessa Jokainen saa vapaasti sanoa ja kirjoittaa mielipiteensä. Tähän kuitenkin pieni toteamus, että on kuitenkin parempi ajatella mitä sanoo, ennen kuin sanoo mitä ajattelee, on se viisauden alku, vaikka oikeus olisi minkälainen. Ennemmin panostettiin velvollisuuksiin, missä ensimmäinen ranskalainen viiva oli: Kaikkien, jotka asuvat tai oleskelevat Suomessa täytyy noudattaa Suomen lakeja, on tärkeätä pitää mielessä.

Vielä ehdittiin paneutua hieman aiheeseen: jokamiehen oikeudet. Tässä mielenkiintoa herätti se, että sallittujen versos kiellettyjen, lista on hieman erikoinen. Voisi melkein sanoa helpommin: kaikki on kielletty, mikä ei ole erikseen sallittua. Ihan muutama erikoisuus: ei saa kerätä sammalta, ei jäkälää eikä myöskään muurahaisen munia. Vielä jätettiin kaikille harkittavaksi mitä tarkoittaa kielto: jokamiehen oikeudella ei saa harrastaa kaikenlaista järjestettyä toimintaa

Aakon majan retki 29.5.2021 klo 15:40-18:15

Kokoonnuimme Haapaveden opiston eteen, että kaikille varmasti järjestyisi kyyti retkellemme. Aakon maja ja sen ohessa oleva maastourheilupuisto sijaitsee reilut kymmenen kilometriä keskusta, joten ilman autoa sinne on hankala muuten mennä. Raili Heikkilä, oli hyvissä ajoin lähtenyt valmistelemaan tuloamme sinne, sytyttämällä nuotion laavupaikalle. Raili toimii Aakonvuori ry’ssä vapaaehtoistyöntekijänä ja tuntee hyvin koko alueen historian. Raili onkin meille muutenkin aikaisemmista hankkeista tuttu ja osaston jäsen. Raili toimii kokkauspuolen opettajana, joten eipä huolta siitä, etteikö meidän tarjoilumme tälle illalle tulisi onnistumaan.

Aluksi käytiin hieman läpi koko alueen historiikkia. Nuotion loimussa paistui esikypsennetty lohi valurautapannulla. Nuotiotelineeseen nokipannu roikkumaan ja tieto-osuuden ohessa rupattelua ja seurustelua olikin taas mukavissa merkeissä käynnissä. Muutama pikkutyttö oli vanhempiensa kanssa mukana, joten heidän juoksenteluansa ja touhua oli mukava seurata. Lohen kypsyttyä oli tarjolla lisänä herkullista juustosalaattia, joka kieltämättä oli niin hyvää, että astiahan oli melkein nuoltava.

Ruokailun jälkeen kierreltiin paikkoja ja hetkeksi jäätiin myös Aakon majan upeisiin sisätiloihin, sillä tuuli oli sangen kylmä ja selvästi monia jo hieman palelsi. Kevätkauden viimeinen kokoontuminen oli todella onnistunut jo siksikin, että alkukevään rajoituksia on nyt lievennetty, eikä ihan koko suunniteltu ohjelma sittenkään peruuntunut. Kovasti syksyn tapaamisia odotellaan, joten siksikin hyvällä mielellä voimme aloittaa kesän vieton.

https://youtu.be/z8FkEz5Qs0w

Myyrilän museo vierailu 28.8.2021 klo 14:00-15:30

Syksyn kausi päästiin aloittamaan jo elokuun puolella ja ensimmäisenä kerhon aiheena oli paikallisen historian tuntemus vierailemalla Myyrilässä, joka toimii nykyään kotiseutumuseona, mutta myös pienenä kahvilana, jota ylläpitää kaupungin eri yhdistykset, ja kokoustilana.Museossa on nähtävillä haapavetisiä ns. pitkiä suksia, kanteleita Pasi Jääskeläisen kantelepajasta, 50-luvun keittiö ja kunnanlääkäri Virangon lääkärin välineitä, onnelan huone, sotahistoria huone sekä paljon muuta.

Olimme onnellisessa asemassa, kun SVS osastomme jäsen Teuvo Näätänen lupautui esittelemään museota. Teuvolla on varsin kattavat tiedot koko museon esillä olevista esineistöstä sekä myös koko museotalon historiasta. Lisäksi Teuvon tapa kertoa ja esitellä paikkoja sisältää kaiken tiedon lisäksi mukavia tarinoita, joita jaksaa kuunnella välillä jopa vedet silmissä niiden huumoripitoisen sisällön vuoksi. Kahvi ja tee tarjoilua ei ollut unohdettu tälläkään kertaa ja herkullista kastettavaa oli valmistanut kerhomme jäsenet Marina ja Elena.

Suomalaisen ruoan päivä 04.09.2021 klo 15:00-18:15

Haapasompa kerho kokoontui JEDU’n Nora keittiöön, jossa teimme yhteistyössä Raili Heikkilän hankkeen kanssa Suomalaisen ruoan päivän kunniaksi perinteistä Suomalaista ruokaa. Tarkoituksena oli siis opetella tekemään suomalaista kotiruokaa, tämän kertaisen kotoutusryhmän kanssa. Jouduimme vieläkin rajoittamaan osallistuja määrää, mutta 15 kerholaista oli kuitenkin tässä mukana. Jaettiin siis porukka kolmeen osaan, jossa kukin tiimi valmisti omaa ateria osiota.

Yksi tiimi valmisti alkuruoaksi tattikeittoa, Rollen johdolla. Tällä kertaa sieneksi oli valittu kuivattua voitattia. Toinen ryhmä, Railin vetämänä, teki pääruoaksi jauhelihaperunasoselaatikkoa ja kolmas, Elenan ryhmänä jälkiruoaksi omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. Diana toimi ”päätuomarina” kaikkien ryhmien kanssa sukkuloiden.

Oli sovittu heti alussa, että tänään emme tulkkaa ollenkaan, vaan kaikki puhuvat suomea. Ja hyvinhän se onnistui, keltä paremmin ja keltä vielä vähän sanoja hakien, mutta kuitenkin. Muutamille sanoille oli kuitenkin kaivettava sanakirja esiin, sillä ruokasanastossa on luonnollisesti termejä, joita ei normaalisti yleispuheessa niin tule käytettyä. Alkuruoan valmistuttua, oli vielä pääruoan oltava uunissa, joten aloimme maistamaan mitä olimme saaneet aikaan. Hyvää soppaahan siitä tuli. Samalla keskustelimme mikä on kenenkin herkkuruoka suomessa. Melko monelle lohikeitto olikin kaiken maukkainta. Ei huonosti pärjännyt leipäjuusto lakkojen ja kinuskikastikkeen kanssa, se oli melko monen suurta herkkua. Pohdittiin vielä mikä ruokalaji on milläkin alueella tavanomaista kuten Savossa kalakukko, Tampereen seudulla mustamakkara ja rannikolla sekä saaristossa kalaruoat. Lappi onkin sitten oma maailmansa pororuokien ja myös tuon kovasti pidetyn leipäjuuston voimin.

Pääruoka, kuten myös jälkiruoka oli todella maittavaa kaikkien mielestä. Vaikka normaali puolentoista tunnin tapaaminen venyi pitkälle yli kaksinkertaisen ajan, oli tämä kuitenkin niin mukava ja mielenkiintoinen kokoontuminen, ettei se ketään ainakaan haitannut.