HAAPASOMPA hanke

Hankkeen idea ja toteutus

Suomi- Venäjä- seura Haapaveden osasto on aktiivisesti mukana maahanmuuttajien kotoutumisessa. Osastolla on paljon venäjänkielisiä jäseniä, joille osasto järjestää yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa hyvän arjen toimintaa, mm. yhteiskunnan sopeutumiseen, hyvinvointiin ja suomalaisen kielen ja kulttuuriin tutustumiseen liittyviä tilaisuuksia. Venäjänkieliselle jäsenilleen osaston puolesta on tarjolla myös ohjaus- apua ja vertaistukea päivittäisen elämän vaikeuksissa. Vuodesta 2017 alkaen olemme pyörittäneet Haapaveden seurakunnan kanssa Kansainvälisen kerhon toimintaa, jonka tarkoituksena on tutustuttaa paikallisia asukkaita ja maahanmuuttajia keskenään, edesauttaa suomalaisia kansainvälistymään ja maahanmuuttajia sopeutumaan ja kotoutumaan Haapavedelle.

Syksyllä 2020 käynnistetään Haapasompa pilotti hanke. Hankkeen tavoitteena on aktivoida paikallisia ja alueen ulkomaalaisia yhteistoimintaan ja tukea heitä elämän arjessa. Hankkeen ideana on aloittaa Keskustelukurssi toiminta ja sen avulla (matalalla profiililla) tulla tutuksi alueen maahanmuuttajiin, selvittää heidän tarpeensa ja elämän ongelmatilanteensa olla heille henkisenä tukena. Osastolla on paljon maahanmuuttajajäseniä, jotka kaipaavat kommunikointia suomalaisten kanssa. Osasto pitää tärkeänä vastata jäsenten tarpeisiin. Sillä ylläpidetään jäsenten pysyvyyttä ja samalla pyritään jatkuvasti järjestää uutta mielenkiintoista toimintaa, jotta olemassa olevat jäsenet houkuttelisivat uusia mukaan. Ulkomaalaiset jäsenet ovat muuten aktiivisia, ja tätä aktiivisuutta pitää hyödyntää tarjoamalla erilaisia osaston toimintamuotoja. Kurssin sisällön suunnittelevat kurssin vetäjät. Kurssin kokoontumisissa käsitellään eri aiheita, mm. ”Perhe-elämä Suomessa”, ”Tasa-arvo”,” Suomalainen tapakulttuuri ja juhlat”, ”Työelämän avaimia”, ”Digiosaaminen ja asiointi suomalaisilla viranomaisilla”, ”Uskonto”, ”Suomalainen tapakulttuuri”, ”Suomalainen ruoka”,” Luonnosta voimaa”, ”Yrittäjänä Suomessa”, ”Lauletaan suomeksi”, ”Suomalaisen luonteen ominaisuudet”” Harrasta suomalaisen kanssa” ja jne.

Pikalinkki hankkeen tapaamisiin

Tapaamiset:

Mitä sinulle kuuluu tänään. 12.9.2020 klo 14:00-15:30

Kokoonnuttiin Jokihelmen opiston Majakka-tilassa Haapavedellä. Nautimme syksyisestä teestä, vihannes- sekä omenapiirakasta. Tapaamiseen tuli runsas puolet ilmoittautuneista, joten meitä oli 6 ”opiskelijaa”, Diana ja Ronald sekä vieraana esitelmöitsijät Matti Tallgrén ja Hannu Karstunen.

Tunnelma oli ihan alusta asti hyvin rento ja iloinen eikä oikeastaan kenelläkään näyttänyt olevan kovin jännittynyttä oloa. Koska kurssin työkielenä on Suomi, esittäydyttiin suomeksi kertomalla mistä päin ollaan kotoisin ja kauanko suomen kieltä on opiskellut / käyttänyt, sekä mitä tykkää harrastaa.

Matti Tallgrén kertoi oman harrastuksestaan Lions Club toiminnasta yleensä ja varsinkin paikallisesta aktiivisuudesta. Hannu Karstunen taas vastaavasti Haapaveden Latu, ja Haapaveden Urheilijat toiminnasta. Jäseniä kutsuttiin mukaan viikoittaiseen polkujuoksu lenkkeilyyn sekä kerrottiin mahdollisuudesta erilaisten urheilumuotojen harrastamisesta. Kanoottien ja veneen vuokraamisen mahdollisuus otettiin innostuneesti vastaan, osan mielellään harrastaessa kalastusta. Puolitoista tuntia tuntui kovin lyhyeltä ajalta, joten tuntui kuin aika olisi hieman loppunut kesken. Mukavaa keskustelua, jonka Diana kuitenkin osin käänsi venäjäksi, koska osalla oli vielä hankala seurata nopeampaa keskustelua.

Metsästys ja kalastus. 24.9.2020 klo 16:00-18:15

Osa kokoontui ensin opiston eteen, josta ohjatusti ajettiin hanhenmarssia Korkkattiin luontopolun laavulle, jonne Ronald oli tullut jo sytyttämään tulia nuotioon ennakkoon. Villa Korkattin isäntä Joni Humaloja piti esitelmän lähialueen historiasta, Ruusu Rantasen kotimarjatilasta ja siellä valmistetuista likööreistä sekä viineistä. Toisena aiheena oli sodanaikana kahden saksalaisen lentokoneen tapaturmaisesta putoamisesta Haapavedelle. Toinen Kytökylään, toinen Ainaliin, keskinäisen törmäyksen takia.

Keskusteltiin Suomessa metsästyksen säädöksistä, josta Rolle kertoi lyhyesti linnustuksesta, sekä hirvestyksen aikatauluista että metsästyksestä yleensä. Aihe oli osallistujille sangen mielenkiintoinen ja siitä keskusteltiin vilkkaasti. Diana toimi tulkkina, koska vielä ei ihan pärjätä yhteisellä kielellä suomeksi, eikä myöskään venäjäksi. Lopuksi syötiin Rollen tekemää hirvenlihacocktailpaloja tummalla leivällä sekä hirvikeittoa. Jälkkäriksi vielä Dianan loihtimaa ”metsäjälkkistä”, karpaloita kinuskikastikkeella. Nokipannu kahviakin oli tarjolla, joten viilenevä ilta päättyi mukavissa merkeissä.

Suomalainen tapakulttuuri 10.10.2020 klo 14:00-15:45

Lauantaina, sopivasti Aleksis Kiven ja Suomen kirjallisuuden päivänä, kerho kokoontui Jokihelmen opiston tiloissa. Aloitimme tilaisuuden kahvia / teetä ja hyviä viinereitä nauttien. Iloksemme osallistujia oli hienosti opettajien lisäksi 12 henkilöä, joka osoittaa, että asia kiinnostaa ja suosio kerhoamme kohtaan kasvaa.

Ronald luki aluksi Suomenmaa runon. Runon teksti on kirjoitettu vanhalla suomen kielellä sekä luonnollisesti runomuodon värittämä. Runo antaa kuitenkin kuvan siitä, miten rikas suomen kieli on, ja kuinka sanoja ”värittämällä” se sointuu kauniisti runon muodossa.

Tilassa ei ole videotykkiä, joten Diana oli ottanut esityksen paperille, josta luettiin tapakulttuuriin liittyviä kommervenkkejä. Tästä valmiista tekstistä sitten keskusteltiin. Rolle lisäsi siihen hieman käytännön esimerkkejä sekä kirjoittamattomia käytösmalleja normi suomalaisen ihmisen käytösmallista.

Suomalainen uskonto 29.10.2020 klo 16:30-18:00

Sopivasti Pyhäinpäivän alla olevaan kerhoiltaan sopi erinomaisesti uskontoon liittyvä aihepiiri. Kokoonnummekin aiheen mukaisesti kirkon kokoustiloihin, jossa aluksi nautittiin kahvista ja teestä sekä pienestä suolapalasta. Koska nyt aiheena oli uskonto, liitimme tähän yhteyteen Kansainvälisen kerhon tapaamisen. Kerhohan on seurakunnan kanssa yhteistyössä pidettävä kokoontuminen, jonne ovat tervetulleita kaikki, ketä asia vain kiinnostaa. Tilaisuuksia pidetään normaalisti neljä kertaa vuodessa, ja tämä on jatkunut jo useamman vuoden ajan. Diana alusti ensin illan ohjelmaa, jonka jälkeen pastori Jari Lehto kertoi suomessa pääasiassa olevista uskonnon haaroista. Useita viittauksia ortodoksi kirkkoon kuten myös katoliseen puoleen mutta myös evankelisluterilaisen uskonnon eri haaroista. Jari piti meille myös opastetun ”retken” kirkko tiloissa. Toisena aiheena oli juuri ovea kolkuttava Pyhäinpäivä. Pyhäinpäivän historiaa ja suomalaisten tapakulttuuriin liittyvää Pyhäinpäivän vietto käynnistikin mielenkiintoisen keskustelun. Kaiken kaikkiaan lämmin ja ystävällinen ilmapiiri, mielenkiintoinen keskustelu uskonnosta ja maukas tarjoilu, tekivät alkuillan tapaamisesta onnistuneen.

Suomalaisten juhlapäivät 14.11.2020 klo 14:00-15:30

Synkkänä syksyisen harmaana, mutta sangen lämpimänä päivänä, kokoonnuttiin pitkästä aikaa opiston tiloissa, luokkahuoneessa. Perinteiseen tapaan aloitimme kahvilla ja tällä kertaa mehulla, sillä teekeitintä meille ei ollut muistettu toimittaa. Taas kerran hyvää suolaista piirasta ja tuulihattuja, joten kyllä passasi aloittaa kerhopäivä.

Diana oli kerännyt kattavan esityksen Suomalaisten eri juhlatilaisuuksista, sekä kirkollisten, valtiollisten että muuten kulttuuriin vakiintuneista juhlapäivistä. Erilaisia juhlia, joita vietetään maassa maan tavalla, kuten on tapana sanoa. Suomalaisten juhlapyhien juuret ovat kristinuskossa. Monet uudet juhlat kuten Halloween tai erilaiset henkilöihin liittyvät juhlat (ystävänpäivä, isänpäivä jne.) ovat muotoutuneet enemmänkin kansainvälisistä malleista, joita on tuotu myös Suomeen. Esimerkkinä voisi pitää Halloween juhlaa, sillä sitä juhlittiin ennen Kekrinä, mutta aihe on suurin piirtein sama eli syysjuhla, jossa aihe on vahvasti maatalouteen liittyvä kasvu- ja laidunkauden päättyminen.

Juhlia käytiin läpi laidasta laitaan ja niistä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja.

Suomalaisten luonteen ominaisuudet 26.11.2020 klo 16:30-18:00

Marraskuun pimeys on saanut pientä lievennystä ohuen lumikerroksen peittäessä maan. Jouluvalojakin näkyy jo siellä täällä, joten ei aivan sysipimeässä tarvinnut kerhoon astella tämän iltaiseen tapaamiseen.

Suomalaisten luonteenpiirteitä käytiin hieman osa-alueittain läpi. Huomioitiin, että vaikka Suomi on pieni maa, on se maantieteellisesti sangen pitkä ja harvaan asuttu. Tämä on johtanut myös luonteenpiirteiden eroihin paikkakunnittain. Esimerkkinä savolaiset, joilta ei tahdo saada millään suoraa vastausta mihinkään, tai hämäläisten hitauteen, joka kaiketi ennemminkin on pitkälle vietyä rauhallisuutta. Haapavedelläkin on oma piirteensä, se on jo laajasti tunnettu melko voimakkaana kateuden ja katkeruuden tyyssijana. Yleinen käsitys suomalaisten hiljaisuudesta ja sulkeutuneisuudesta on käsite, jota suomalaiset eivät itse kuitenkaan tunnista. Niin, mitä turhia lähteä hötkyilemään, ja mikäli ei nyt ole niin sanottavaa, parempi pysytellä hiljaa. Suomalainen ei halua tehdä itsestään numeroa ja välttelee huomiota viimeiseen asti. Suomalainen on rehellinen ja luvatusta pidetään kiinni, ei ylenpalttisen antelias, mutta varmasti saa tarvitsija avun oli se sitten helppo tai hankala toteuttaa. Juhlissa ollaan säyseitä, ellei ole alkoholia tarjolla, sillä se jos mikä saa sitten hiljaisuuden rikottua ja puhetulvasta ei loppua tule.

Erilaisia malleja käytiin läpi ja verrattiin venäläisten tapoja ja kulttuuria luonteenpiirteisiin. Muutama juttu jäikin mieleen: suomalaisten juhliin tuodaan oma puteli ja sitä varjellaan tarkoin, venäläisillä pöydät notkuvat, ja kaikki saavat siitä osansa. Suomalaisilla on tarkat säännöt, miten juhlissa tai muutenkin toimitaan, venäläisillä on muutosten mahdollisuus kovinkin odotettavaa, jopa siinä määrin, että kannattaa ottaa passi mukaan, kun lähtee juhliin.

Juttua riitti ja mukavaa oli, loppukaneettina suomalaisesta tai ainakin Haapavetisestä kateudesta todettiin, että suomalainen maksaa mielellään satasen, ettei naapuri vain saisi viisikymppistä.

Pääsiäisen aika, pitkän korona tauon jälkeen 01.04.2021 klo 16:30-18:00

Vaan kylläpä oli mukava tosi pitkän tauon jälkeen – neljä kuukautta – pitää kerhoa taas ihan fyysisesti. Ihminen näyttää kaipaavan muutakin kuin pelkkää kontaktia verkon välityksellä. Aika pienen porukan kanssa voitiin tavata, mutta joka tapauksessa oltiin keskustelemassa naamatusten.

Marina oli leiponut tosi maittavan kakun, joka on ulkonäöltään kuin taideteos ja maultaan aivan taivaallisen hyvä. Pääsiäisaiheinen tuo oli, pienine suklaamuna koristeisineen. Pääsiäinenhän meillä olikin aiheena.

Koska päivä oli 1.4, siis aprillipäivä, käytiin sekin asia läpi, ettei ketään tule jekutetuksi. Jos sittenkin tulee, kuuluu suomalainen loru: aprillii syö sillii juo kuravettä päälle.

Juhlapyhiä suomessa on käsitelty aikaisemminkin, joten verrattiin hieman ortodoksisen ja evankelisluterilaisen pääsiäisen eroa, lähtien siitä, mitä mikäkin hiljaisen viikon päivä on nimeltään ja mistä nimi on aikanaan muodostunut. Mukavaa oli se, että aiheet lähtivät hieman poukkoilemaan toisillekin urille, joten välillä pohdittiin eri murteita ja kaupunkien välistä kissanhännän vetoa. Esimerkkinä vaikkapa Rauma ja Pori. Kysymykseen miksi raumalaisilla lapsilla on niin pitkät korvat, ei heti keksitty vastausta. Vastaus on kuitenkin helppo: lapsia roikotetaan korvista poriin suuntaan, samalla varoittaen: ”varo tuol on Pori!”.

Lopuksi oli vielä pienet arpajaiset. Voittona oli Rollen kanalan kääpiökanojen munia ja itse valmistettua minttuhyytelöä pääsiäisruokien lisukkeeksi. Arvonnan voitti Elena Novikova-Kämäräinen.

Vappu, munkkien paisto ja siman teko 24.04.2021 klo 14:00-16:30

Kevään ottaessa hieman takapakkia, lumisateen ja ilman kylmentymisen myötä, kokoonnuttiin JEDU’n Noran opetuskeittiöön. Covid-19 rajoitukset ovat vielä sangen tiukat, joten määräyksiä noudattaen kokoonnuimme 10 hengen ryhmässä. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, toisen ryhmän opastajana oli opiston opettaja Raili Heikkilä, myös osastomme jäsen, toisen ryhmän Ronald von Schulmann. Diana Seppä toimi näiden ryhmien yhteisenä kapellimestarina ja tulkkasi ohjeita ja puhetta.

Aluksi tehtiin munkkitaikina, jonka nousemisen aikana valmistettiin sima. Sima jäi astiaan eli tonkkaan kypsymään seuraavaksi päiväksi. Tekemisen malli, resepteineen tuli tutuksi, mikäli se ei sitä jo aikaisemmin ollut. Taikinan noustua pyöritettiin munkit, jotka hetkeksi jäi vielä nousemaan, ennen kuin niihin tehtiin reiät ja paistettiin öljyssä kauniin ruskeiksi. Tässä heräsikin kysymys: miksi munkkeihin tulee laittaa reikä? Reikä helpottaa munkin paistamista, ei pyörähdä koko ajan ympäri, ja lisäksi paistuu nopeammin. Munkin nimitys on 1600 luvulta ja kuvaa luostarimunkkia (”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi”). Loppusilauksena munkit pyöritettiin vielä sokerissa.

Työn lomassa keskusteltiin Vapusta nykyisin ja sen historiasta suomessa ja myös muualla. Suomessa on vapun aikaan vietetty vanhaa kevään juhlaa hela eli toukojuhlaa, jolloin pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Karja päästettiin ensi kerran laitumille ja ne on ajettu tulien läpi sairauksien estämiseksi.

Nimi vappu tulee 700 luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissa Valburgista. Vappua on juhlittu keskiajasta lähtien – myös Suomessa – 1 toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Nykyään vappu ei ole kirkollinen juhlapäivä, vaikka onkin yleinen vapaapäivä. Vuodesta 1979 saakka, se on myös virallinen liputuspäivä.

Nykyaikainen vappu on leimallisesti kaupunkilainen juhla. Vaikka sitä on maaseudulla vietetty talonpoikaiston ja herrasväen piireissä, vappuun yhdistettiin pyhäpäiviä koskevia työkieltoja, sillä Valburgin muistopäivänä oli aikaisemmin myös kirkollinen luonne. Pappiloissa pidettiin kutsuja, joka ei ole kuitenkaan vaikuttanut 1900 luvulla kehittyneeseen vapun viettoon. Ylioppilaiden ja työväen juhla, jolloin on tapana syödä ja juoda runsaasti. Puheiden pitoja ja laulutervehdykset kuuluvat asiaan. Juomana joko simaa tai samppanjaa runsain määri. Munkkeja ja tippaleipää, nakkeja ja perunasalaattia vapun aatosta lähtien seuraavaan päivään, jolloin on nykyaikana tapana syödä brunssia. Brunssi, joka on yhdistetty aamiainen ja lounas, mutta tarjolla on lähinnä zakuska tyylistä suolaista naposteltavaa. Ylioppilaslakit, teekkarilakit, insinöörilakit, tradenomi- ja merkonomi lakit päässä vietetään juhlaa ja nykyään on tavanomaista nähdä erivärisin hihamerkein koristeltuja haalareita, haalareita jotka esimerkiksi lääkäriksi opiskelevilla ovat valkoiset. Alkoholia käytetään runsaasti ja vappu onkin alkoholin myynnin suhteen kolamanneksi vilkkain joulun ja juhannuksen jälkeen.

Haapasompa tilaisuutemme lopuksi – joka hieman venähti 1½ mittaisesta – syötiin munkkeja ja juotiin kahvia / teetä, sillä sima jäi vielä muhimaan myöhäisempään ajankohtaan. Pullotetaan päivän parin päästä, jolloin sitä pääse nauttimaan jo hyvin ennen vappuakin. Simahan on muutenkin kesäjuoma, jota pitäisi valmistaa pitkin kesää eikä vain vappuna.

https://youtu.be/iU3PLLQIQZM

https://youtu.be/cfS3wVCNIHg

Avaimia työelämään 29.4.2021 klo 16:30-18:00

Juuri ennen Vappuaatto, munkkien paisto ja siman teko jo hallussa pidettiin vielä yksi tapaaminen, jossa aiheena mitä tärkein, jokaiselle tietoa ja taitoa työelämän vaativalle polulle.

Tapasimme Haapaveden työllistämispalveluiden tiloissa nimeltään Kokoomo. Aluksi joimme kahvia ja teetä Vapun kunniaksi ja söimme herkullisia tippaleipiä.

Kokoomon emäntä Susanna Lehtilahti oli lupautunut kertomaan aiheesta Suomen TE-toimiston toiminnasta ja palveluista. Miten TE-toimiston palvelujärjestelmä toimii, ketä varten se on ja ketkä ovat sen varsinaisia asiakkaita. Tämä aihe on tärkeä, sillä useammat maan alkuperäisasukkaiden nuoristakaan eivät oikein ole tietoisia toimintamallista, joten aihe maahanmuuttajille on todella aiheellinen käydä läpi. Työllistyminen, mitkä ammatit ovat lähitulevaisuudessa ja tulevina vuosina Suomessa kysyttyjä, oli seuraavaksi keskusteluna, mikä on TE-toimiston rooli työllistymisessä.

Lopuksi Susanna esitteli Kokoomon toimintaa, työllistymispalveluiden hankkeita ja mitä tehdään työpajassa. Diana tulkkasi tilaisuuden sekä kertoi onnistuneista työllistymistilanteista, antoi vinkkejä alueemme avoimista työpaikoista ja opasti työhaastatteluiden yleisistä kysymyksistä ja vielä viimeiseksi mutta ei vähäisimmäksi käyttäytymisestä haastattelu tilanteessa.

Suomalainen äitienpäivä 08.05.2021 klo 14:00-15:45

Äitienpäivän ”aattona” kokoonnuttiin taas opetusravintola Noran keittiöön, jossa Raili Heikkilän johdolla teimme suomalaisia erikoisuuksia. Jaettiin taas kerholaiset kahteen ryhmään, jossa toiset tekivät Railin kanssa pannukakkua ja toiset Ronaldin kanssa lämpimiä voileipiä. Lopultakin korona rajoituksia oli hieman lievennetty, joten pystyimme kokoontumaan vajaan 20 hengen ryhmänä. Tehtiin tarjottavaa vieraallemme Emäntä Helinä Niemelälle, joka tuli kertomaan minkälaista on olla maatalon lasten äitinä. Helinä tulikin sopivasti, kun meillä oli saatu tarjottavat valmiiksi ja Diana toivotti hänet tervetulleeksi. Helinä, joka toimii kolleganamme niin kaupungin valtuustossa kuin hallituksessakin, kertoi, miten aikoinaan rakastui ja muutti asumaan Haapavedelle vuonna 1989. Hän on opiskellut Oulun yliopistossa matematiikka, kemiaa, fysiikkaa ja tietotekniikka sekä toiminut opettajana Nivalassa. Hänellä on seitsemän lasta ja kaksitoista lastenlasta. Samalla, kun hoiti 50 lehmän lypsykarjaa, kiiruhti lapset hoitoon ja lähti Nivalaan opettamaan, huolehti lisäksi talon emännöinnistä. Heillä on ollut ns. kesäpoikia töissä noin 50 kappaletta, joiden kanssa sanojensa mukaan oli välillä helpompaa välillä vaikeampaa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt kaksi vuotta sitten Helinälle äitienpäivänä myönnettävän kunniamerkin ansioituneille äideille: Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.

Helinällä oli oma mitalinsa mukana, jota kerholaiset mielellään halusivat nähdä ja kuvata. On harvinaista saada tavata tällainen ansioitunut äiti, ja sellainen sattuu meillä olemaan täällä Haapavedellä, josta kaikki olemme hyvin ylpeitä. Helinää kiiteltiin kukkasin sekä hienolla taululla, jonka Dianan täti on maalannut. Lisäksi oma kondiittorimme Marina oli valmistanut maistiaisiksi omia tuotteitaan, joka myös Helinälle luovutettiin. Mukava kerhopäivä, josta ainakin osa naisista kiiruhti seuraavaan tapahtumaan osastomme järjestämään tanssikerhoon.

Tasa-arvo Suomessa, oikeudet ja velvollisuudet 20.5.2021 klo 16:30-18:15

Edelleen korona rajoitusten mukaan kokoonnuttiin pienellä porukalla, pitäen etäisyyksiä toisistamme kohtuullisena sekä pidettiin maskeja silloin kuin se oli mahdollista. Perinteisesti herkullisten leivonnaisten, kahvin ja teen siivittäminä

aloitimme sangen suuren asian käsittelyn: tasa-arvo, oikeudet ja velvollisuudet. Kovin lyhyesti näitä asioita ei voi käsitellä ja se huomattiinkin, että aika oli loppua väkisinkin kesken, vaikka rajattiin asiaa hyvinkin pelkistetyksi. Lähinnä listamuotoisesti käytiin läpi aluksi tasa-arvo asioita, mutta tosin mielenkiintoisia virstanpylväitä ihan vuoden 1800 luvun lopulta lähtien. Muutama asia aiheutti ihan vilkasta keskusteluakin, kuten 1930 uusi avioliittolaki, joka vapautti naiset aviomiehensä holhouksesta. Myös kouluruokailun lakisääteisyys 1943 tuli hieman yllätyksenä, miten varhaisessa vaiheessa tämä jo on otettu käyttöön.

Oikeuksista yhtenä asiana oli mielipide vapaus, eli: Suomessa Jokainen saa vapaasti sanoa ja kirjoittaa mielipiteensä. Tähän kuitenkin pieni toteamus, että on kuitenkin parempi ajatella mitä sanoo, ennen kuin sanoo mitä ajattelee, on se viisauden alku, vaikka oikeus olisi minkälainen. Ennemmin panostettiin velvollisuuksiin, missä ensimmäinen ranskalainen viiva oli: Kaikkien, jotka asuvat tai oleskelevat Suomessa täytyy noudattaa Suomen lakeja, on tärkeätä pitää mielessä.

Vielä ehdittiin paneutua hieman aiheeseen: jokamiehen oikeudet. Tässä mielenkiintoa herätti se, että sallittujen versos kiellettyjen, lista on hieman erikoinen. Voisi melkein sanoa helpommin: kaikki on kielletty, mikä ei ole erikseen sallittua. Ihan muutama erikoisuus: ei saa kerätä sammalta, ei jäkälää eikä myöskään muurahaisen munia. Vielä jätettiin kaikille harkittavaksi mitä tarkoittaa kielto: jokamiehen oikeudella ei saa harrastaa kaikenlaista järjestettyä toimintaa

Aakon majan retki 29.5.2021 klo 15:40-18:15

Kokoonnuimme Haapaveden opiston eteen, että kaikille varmasti järjestyisi kyyti retkellemme. Aakon maja ja sen ohessa oleva maastourheilupuisto sijaitsee reilut kymmenen kilometriä keskusta, joten ilman autoa sinne on hankala muuten mennä. Raili Heikkilä, oli hyvissä ajoin lähtenyt valmistelemaan tuloamme sinne, sytyttämällä nuotion laavupaikalle. Raili toimii Aakonvuori ry’ssä vapaaehtoistyöntekijänä ja tuntee hyvin koko alueen historian. Raili onkin meille muutenkin aikaisemmista hankkeista tuttu ja osaston jäsen. Raili toimii kokkauspuolen opettajana, joten eipä huolta siitä, etteikö meidän tarjoilumme tälle illalle tulisi onnistumaan.

Aluksi käytiin hieman läpi koko alueen historiikkia. Nuotion loimussa paistui esikypsennetty lohi valurautapannulla. Nuotiotelineeseen nokipannu roikkumaan ja tieto-osuuden ohessa rupattelua ja seurustelua olikin taas mukavissa merkeissä käynnissä. Muutama pikkutyttö oli vanhempiensa kanssa mukana, joten heidän juoksenteluansa ja touhua oli mukava seurata. Lohen kypsyttyä oli tarjolla lisänä herkullista juustosalaattia, joka kieltämättä oli niin hyvää, että astiahan oli melkein nuoltava.

Ruokailun jälkeen kierreltiin paikkoja ja hetkeksi jäätiin myös Aakon majan upeisiin sisätiloihin, sillä tuuli oli sangen kylmä ja selvästi monia jo hieman palelsi. Kevätkauden viimeinen kokoontuminen oli todella onnistunut jo siksikin, että alkukevään rajoituksia on nyt lievennetty, eikä ihan koko suunniteltu ohjelma sittenkään peruuntunut. Kovasti syksyn tapaamisia odotellaan, joten siksikin hyvällä mielellä voimme aloittaa kesän vieton.

https://youtu.be/z8FkEz5Qs0w

Myyrilän museo vierailu 28.8.2021 klo 14:00-15:30

Syksyn kausi päästiin aloittamaan jo elokuun puolella ja ensimmäisenä kerhon aiheena oli paikallisen historian tuntemus vierailemalla Myyrilässä, joka toimii nykyään kotiseutumuseona, mutta myös pienenä kahvilana, jota ylläpitää kaupungin eri yhdistykset, ja kokoustilana.Museossa on nähtävillä haapavetisiä ns. pitkiä suksia, kanteleita Pasi Jääskeläisen kantelepajasta, 50-luvun keittiö ja kunnanlääkäri Virangon lääkärin välineitä, onnelan huone, sotahistoria huone sekä paljon muuta.

Olimme onnellisessa asemassa, kun SVS osastomme jäsen Teuvo Näätänen lupautui esittelemään museota. Teuvolla on varsin kattavat tiedot koko museon esillä olevista esineistöstä sekä myös koko museotalon historiasta. Lisäksi Teuvon tapa kertoa ja esitellä paikkoja sisältää kaiken tiedon lisäksi mukavia tarinoita, joita jaksaa kuunnella välillä jopa vedet silmissä niiden huumoripitoisen sisällön vuoksi. Kahvi ja tee tarjoilua ei ollut unohdettu tälläkään kertaa ja herkullista kastettavaa oli valmistanut kerhomme jäsenet Marina ja Elena.

Suomalaisen ruoan päivä 04.09.2021 klo 15:00-18:15

Haapasompa kerho kokoontui JEDU’n Nora keittiöön, jossa teimme yhteistyössä Raili Heikkilän hankkeen kanssa Suomalaisen ruoan päivän kunniaksi perinteistä Suomalaista ruokaa. Tarkoituksena oli siis opetella tekemään suomalaista kotiruokaa, tämän kertaisen kotoutusryhmän kanssa. Jouduimme vieläkin rajoittamaan osallistuja määrää, mutta 15 kerholaista oli kuitenkin tässä mukana. Jaettiin siis porukka kolmeen osaan, jossa kukin tiimi valmisti omaa ateria osiota.

Yksi tiimi valmisti alkuruoaksi tattikeittoa, Rollen johdolla. Tällä kertaa sieneksi oli valittu kuivattua voitattia. Toinen ryhmä, Railin vetämänä, teki pääruoaksi jauhelihaperunasoselaatikkoa ja kolmas, Elenan ryhmänä jälkiruoaksi omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. Diana toimi ”päätuomarina” kaikkien ryhmien kanssa sukkuloiden.

Oli sovittu heti alussa, että tänään emme tulkkaa ollenkaan, vaan kaikki puhuvat suomea. Ja hyvinhän se onnistui, keltä paremmin ja keltä vielä vähän sanoja hakien, mutta kuitenkin. Muutamille sanoille oli kuitenkin kaivettava sanakirja esiin, sillä ruokasanastossa on luonnollisesti termejä, joita ei normaalisti yleispuheessa niin tule käytettyä. Alkuruoan valmistuttua, oli vielä pääruoan oltava uunissa, joten aloimme maistamaan mitä olimme saaneet aikaan. Hyvää soppaahan siitä tuli. Samalla keskustelimme mikä on kenenkin herkkuruoka suomessa. Melko monelle lohikeitto olikin kaiken maukkainta. Ei huonosti pärjännyt leipäjuusto lakkojen ja kinuskikastikkeen kanssa, se oli melko monen suurta herkkua. Pohdittiin vielä mikä ruokalaji on milläkin alueella tavanomaista kuten Savossa kalakukko, Tampereen seudulla mustamakkara ja rannikolla sekä saaristossa kalaruoat. Lappi onkin sitten oma maailmansa pororuokien ja myös tuon kovasti pidetyn leipäjuuston voimin.

Pääruoka, kuten myös jälkiruoka oli todella maittavaa kaikkien mielestä. Vaikka normaali puolentoista tunnin tapaaminen venyi pitkälle yli kaksinkertaisen ajan, oli tämä kuitenkin niin mukava ja mielenkiintoinen kokoontuminen, ettei se ketään ainakaan haitannut.

Voimaa luonnosta 26.09.2021 klo 15:00-18:15

Uskomattoman hienon ja lämpimän syyssään vallitessa kokoonnuttiin Korkattiin luontopuiston laavulle. Päivän aiheen mukaisesti ei parempaa säätä voisi toivoa, sillä jo säänkin puolesta luonto antoi parastaan. Ljubov Sidorova oli, osaston työharjoittelijana, tehnyt venäjänkielisen esityksen Korkattivuoren historiasta ja koko luontopolkuun liittyvästä aihepiiristä. Hän lähtikin opastamaan kaikkia mukana olevia venäjänkielisiä etukäteen ja tilaisuuden vetäjinä jäimme Dianan kanssa kattamaan pöydän ja lämmittämään hirvikeittoa, sekä keittämään kahvia ja teetä. Diana lähti heti saatuamme puitteet kuntoon muiden perään ja Ronald jäi kipinämikoksi töpinään. Nälkäistä porukkaa palasi liki tunnin retkeltä ja siksi varmaan ruoka maistui vain entistä paremmalle. Kahvin lomassa keskusteltiin suomalaisesta metsästyksestä, päällimmäisenä kohta alkava hirvestys. Aihe oli tosin esillä viime syksynä, mutta koska metsästys on suomalaisille kovin tärkeätä, ja se kiinnostaa maahanmuuttajia, otimme sen uudelleen tänä syksynä. Uusia jäseniä oli melko paljon, joten keskusteltiin aiheesta siksikin uudemman kerran. Ja mielenkiintoa riitti, kysymystulvasta päätellen. Meitä oli oikein mukava ja runsas osanottajamäärä, ihan 19 henkilöä oli uskaltautunut mukaan syksyiseen kauniiseen luontoon. Hieno päivä, hieno retki, hyvä ruoka ja vähän suomalaisuuteen liittyvää teoriaa…..loistavaa!

Suomalaiset tunnetuimmat kirjailijat 7.10.2021 klo 16:30-17:30

Suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivä on tulevana sunnuntaina ja sen kunniaksi päätettiin ottaa kerhoillan aiheeksi kirjallisuus ja suomalaisia tunnettuja, kuuluisia kirjailijoita. Aikataulusta ja ajasta jouduttiin tällä kertaa hieman tinkimään, sillä edellinen tapaaminen venyi ajallisesti kaksinkertaiseksi. Oli miten oli, saimme kuitenkin käytyä läpi joukon kirjailijoita ja ehkäpä pääroolissa Aleksi Kiven, juuri tulevan sunnuntain ajankohtaisuuden vuoksi.

Mukava lämminhenkinen tapaaminen sai oikein juhlatunnelman Marinan loihtiman upean ja myös tosi herkullisen kakun lomassa. Keskusteltiin siitä, kuinka hyvin puolin toisin maissamme tunnetaan toistemme kansallisrunoilijoita tai kirjailijoita ylipäätään. Huonoa näyttää olevan, niin ja ihan molemmin päin. Elias Lönnrot oli kuitenkin tunnettu, ehkäpä jo siksi, että suurin osa kerholaisista on Karjalasta kotoisin.

Olimme kirjanneet kirjailijat ryhmittäin, kuten esimerkiksi näytelmäkirjailijat, novellikirjailijat, rikoskirjailijat, runokirjailijat, historiallisten romaanien kirjailijat jne. Näiden alle laitettiin kirjailijoiden nimiä, josta huomiota herättävää olikin miten laajasti jotkin kirjailijamme ovat eri aiheista osanneet ja pystyneet kirjoittamaan. Luonnollisesti oli mukana Johan Ludvig Runeberg, Aleksis Kivi, Eino Leino, Mika Waltari ja Minna Canth sekä tietenkin Laila Hirvisaari. Ajanpuutteen vuoksi useampaa ei ehditty käydä läpi, mutta pakko oli vielä Tove Jansson mainita, koska muumi aihetta on juuri askarreltu ja esitelty Kostamuksen koulussa No 1. Tämä kuului yhtenä osastomme yhteistyö hankkeisiin, jonne tilaisuuksiin olisimme itsekin halunneet osallistua. Lähetimme kuitenkin muistoksi opettajille ja oppilaille muumi aiheisia muistoesineitä, ja herkkuja koska olivat niin kovin hienosti syventyneet aiheeseemme. Myöskin Agalatovista tuli viesti, miten hienosti heillä on muumi aihetta käsitelty ja kaikki tämä yhteisten foorumineuvotteluiden tuloksena.

Harrasta suomalaisen kanssa 22.10.2021 klo 15:00-17:30

Kerhon toiminta jatkui nyt hieman erilaisissa tunnelmissa. Päätimme yhdistää uuden hankkeemme ’Suomi lavalla’ joustavasti tämän kertaiseen kokoontumiseemme. Suomi-Venäjä-seura tukee tätä, niin maan laajuista, kuin myös venäjälle suunnattujen opetusvideoiden tekoa. Videot tehdään siis yhteistyössä Seuran ja PaikallisTv’n kanssa. Tanssi on aivan oiva liikkumismuoto, joten miksi sitä ei voisi myös kerhon toiminnassa hyödyntää tällä tavalla.

Saimme Haapavedeltä hyvän opettajan Keijo Springin, joka on opettanut aikanaan kaikkia suomalaisia paritansseja vuosien ajan, eri ryhmille. Hänen parikseen lupautui Päivi Ollila. Ainalin kylän nuorisotalolla on hienot tilat, jota saimme käyttöömme tätä opetuskertaa varten. Ainali sijaitsee 15 kilometriä Haapaveden keskustasta, joten matkoihin ei tärveltynyt turhaa aikaa.

Tämän opetuskerran aiheena oli Suomalainen humppa. Humppa on nopeatempoinen kansantanssi, joka on saanut vivahteita 1910 luvun alun jazz ja foxtrotista. Se kehittyi vähän vähältä ja koki 1930 luvulla varsinaisen läpimurtonsa. Parhaimman aikakautensa 1970 luvun puolivälissä, jolloin humppaa tanssittiin kovasti vanhempien ihmisten toimesta, mutta myös maaseudun nuorten lavatansseissa. Humppa sai toki myöhemmin hieman väistyä rautalankamusiikin ja sitten tangon tieltä.

Hyvän opettajan vaikutus on suuri, sillä eihän tuohon nyt tuntia enempää tarvittu aikaa, kun jo humppa soi ja askel taittui. Videota käytetään jo heti viikon 43 alusta alkaen opetusmateriaalina useassa eri Karjalan Tasavallan kaupungissa alkaen jo maanantaina Kostamuksesta, myöhemmin Vuokkiniemi, Kontupohja, Petroskoi, Belomorsk ja Agalatov.

https://paikallistv.fi/svs/

Pyhäinpäivä 04.11.2021 klo 17:00-18:00

Kuten viime syksynäkin yhdistettiin Kansainvälisen kerhon ja Haapasompa kerhon tapaaminen yhteiseksi tilaisuudeksi Haapaveden seurakunnan ja kirkon tiloissa. Jo perinteeksi tulleet kahvit ja teet, lisukkeineen, nautittiin samalla, kun pastori Maija Vahteala kertoi toiminnastaan Haapaveden kirkon palvelijana ja kirkosta yleensä. Tähän aikaan vuodesta on jo kello viideltä umpipimeätä, joten osoitukset ikkunasta missä vanha 1981 palanut kaunis puinen ristikirkko on sijainnut, jäi enemmän mielikuvituksen varaan. Uusi kirkko valmistui melko nopeassa aikataulussa jo vuonna 1984, ja on malliltaan enemmän nykyaikainen sisältäen monta eri seurakunnan tilaa, kuten kirkkoherran viraston, lasten kerhohuoneen, kokoushuoneita ja seurakuntasalin. Kirkon palo, joka oli tuhopoltto, oli sekä koko paikkakunnan väestölle että kirkon historian valossa valtava menetys. Ymmärrystä niin vahvoihin mielipideilmaisuihin, joka johtaa näin vakaviin tekoihin ei juurikaan tahdo löytyä mistään, Eikä Haapaveden kirkko suinkaan ole ainoa, joka tämän kohtalon on kokenut. Naapurikaupungin Ylivieskan kirkko paloi myös muutama vuosi sitten, ja sen tilalle on saatu todella nopeasti vasta käyttöön vihitty uusi kirkko. Mikään ei voi kuitenkaan korvata vuosisatoja vanhoja rakennuksia, kaikkine muistoineen kunkin omana kaste-, rippi- ja / tai vihkikirkkona. Muistot onneksi säilyvät aina mielessä, eikä niitä sieltä saa kenenkään toimesta hävitettyä.

Mielessä säilyvät myös läheiset jo edesmenneet ihmiset, joita Pyhäinpäivänä muistamme käymällä hautausmaalla sytyttämässä muistokynttilät. Pyhäinpäivänä lauantaina kirkossa järjestetään klassisen musiikin konsertti päivällä ja illalla vietetään kaunis hiljentymishetki sytyttämällä kynttilät kaikkien vuoden aikana poisnukkuneiden muistoksi.

Maija pastori esitteli kirkon tiloja, mm. lasten päiväkerhon tiloja ja seurakuntasalia, jonne hän johdatti meidät kuuntelemaan lapsikuoron harjoituksia, jotka parhaillaan olivat lauluharjoituksissa. He esittivät meille pari hienoa lauluaan, kanttorimme johdolla. Seurakunnan kanttori Auli Kärkölä esitti meille vielä lopuksi kaunista urkumusiikkia, joka soi todella kauniisti kirkon mahtavan akustiikan voimistamana.

Haapasompa elokuvissa 21.11.2021 klo 14:00-17:30

Poikkeuksellisesti sunnuntai päivänä Haapasompakerho suuntasi Oulaisiin elokuvateatteriin katsomaan suuren menestyksen saavuttanutta elokuvaa Hytti Nro 6. Muutamien autojen voimin saimme jonkinlaisen yhteiskuljetuksen aikaiseksi ja matkaan lähdettiin jo tutulta tapaamispaikalta Haapaveden Opiston edestä. Matka autossa sujui rattoisasti, sillä siitä muodostui puolin toisin oleva suomivenäjä kielikylpy. Harjoiteltiin muun muassa istutaanko autossa vieressä, edessä takana, alla vai päällä. Myös sitä paistaako aurinko siniseltä taivaalta ja miten sitten kuu, paistaako vaiko loistaa. Mukavaa jutustelua ja johan sitä oltiinkin elokuvateatterin pihassa. Oulaisten elokuvateatteri on pieni 100 paikan leffa, se sijaitsee samassa talossa pizzerian kanssa, joten keittiön voimakkaat aromit täyttävät odotus- ja lippusalin herkullisin tuoksuin. Aulassa on tietenkin lippumyymälän yhteydessä pieni kioski mistä voi ostaa popcornia ja muuta perinteistä pikku purtavaa ja juotavaa elokuvan katselun lomaan. Lippujen hinnat olivat sangen kohtuulliset, joten jos muuallakin on näin, ei elokuvissa käynti olekaan kovin kallis harrastus. Kymmenien vuosien jälkeen tämä onkin itse asiassa melko nostalgista, joten ei muuta kuin katsomaan ja nauttimaan järeistä äänistä ja isosta ruudusta. Muutaman trailerin jälkeen elokuva lähteekin pyörimään. Koska seuraavaan kerhon tapaamiseen on toivottu Suomalaisen itsenäisyyspäivä aiheen lisäksi tämän elokuvan läpikäyntiä, en tässä sitä vielä kommentoi. Mielenkiintoista on kuulemma saada tietää suomalaisen näkökulmasta mitä elokuvan sisältö ja aihe herätti ja varsinkin mikä oli sen sanoma. Palataan siis siihen seuraavan kerhon kuulumisten jälkeen.

Paluumatka sujui hieman hiljaisemmissa merkeissä ja kuulin miten sanakirjaa rapisteltiin: meinasin ihan nukahtaa, kun oli niin lämmin ja mukava olo. Mitä vielä, taisi silmät painua kiinni ja ihan alkumetreillä, mutta sehän on vain kiitosta kuljettajalle, että tuntuu turvalliselta matkustaa. Hieno, vähän erilainen kokemus tällä kertaa.

Suomen itsenäisyyspäivä 02.12.2021 klo 16:00-17:00

Kokoonnuimme tällä kertaa hieman vajaalla kerhokokoonpanolla, sillä osa kerholaisista olivat harjoittelemassa teatteriesitystä kulttuurifoorumissa sovitun ohjelman mukaisesti. Itsenäisyyspäivän perinteiset muodollisuudet pitkin päivää, ovat suomalaisille tietenkin aivan itsestään selvyyksiä, mutta muualta tulleille ei niinkään. Ei myöskään historia, saati syyt vaikkapa miksi kynttilöitä poltetaan tai muistetaan sotasankareita, vaikka sotia on ollut itsenäistymisen jälkeenkin.

Aloitimme kokouksen jo perinteisesti kahvin ja teen kanssa, nyt kuitenkin ajankohtaan parhaiten sopivien joulutähtien sekä isänmaallisten suklaakonvehtien kera. Juteltiin päivänpolttavat aiheet ensin, jonka jälkeen käytiin läpi päivän aihetta.

Suomen itsenäisyyspäivä on myös samalla Suomen kansallispäivä, jota vietetään Suomen itsenäistymisen 6.12.1917 kunniaksi. Itsenäisyyspäivää on vietetty vuodesta 1919 lähtien ja on muodostunut hienoine juhlallisuuksineen ja tapahtumineen hyvin seuratuksi arvokkaaksi juhlapäiväksi. Päivä alkaa juhlallisin menoin lipun nostolla Helsingin Tähtitornin mäellä. Valtion korkein johto osallistuu juhlajumalanpalvelukseen, jota pidetään myös eri paikkakunnilla, kuten Haapavedellä, jossa tilaisuus päättyy sankarihaudoilla käyntiin, jonne reserviläiset ovat järjestäneet kunniavartion. Päivän aikana järjestetään vuosittain eri paikkakunnalla sotilasparaati. Soihtu- ja lippukulkueita partiolaisten ja muiden järjestöjen toimesta lisää tätä vakavahenkistä juhlaa monella paikkakunnalla. Illalla kotien ikkunoille sytytetään sinivalkoiset kynttilät klo 18:00 ja valmistaudutaan seuraamaan televisiosta presidentin linna juhlavastaanottoa. Kutsuttuja ovat itsestään selvyytenä eri maiden lähettiläät, valtion ylin johto, korkeat sotilasvirkamiehet sekä papisto. Ansiokkaita urheilussa menestyjiä on saattanut tulla kutsutuksi, mutta myös onnekkaita, ihan tavallisia kansalaisia, joita presidentti on vuoden aikana tavannut.

Puheita pidetään paljon sekä poliittisia, mutta myös muistopuheita, joilla yleensä kunnioitetaan sotaveteraaneja ja kaatuneita sotasankareita. Käytiin läpi Rollen viime vuonna pitämästä puheesta 6.12.2020 sankarihaudoilla muutamia kohtia, jossa tässä on ote:

Elämme nopeasti muuttuvassa maailmassa. Turvallisuuttamme uhkaavat monet asiat: ilmastonmuutos, talouskriisit, kyberhyökkäykset, terrorismi, uudenlaiset virustartunnat, kuten keväästä asti koko maailmaa myllertänyt koronavirus on tehnyt. Osalle olemme melko voimattomia, mutta kuten aina ennenkin yhdessä voimme voittaa mahdottomaltakin näyttävän. Näitä ongelmia emme kohtaa rintamalla, mutta sitä sodan uhkaa ei koskaan saa unohtaa, eikä turtua siihen turvallisuuden tunteeseen, ettei sellainen olisi mahdollista. Kuulemme jatkuvasti, milloin mistäkin päin maailmaa olevista yhteenotoista. Suomi on yksi niitä harvoja Euroopan maita, joka on kaikki nämä sodan jälkeiset vuodet ylläpitänyt omaa sotilaallista varautumista, huolehtinut turvallisuudestaan omaksumansa kokonaisturvallisuusajattelun kautta, jossa kaikilla on oma roolinsa niin puolustusvoimilla kuin viranomaisillakin. Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin: ”Suomi on hyvä maa. Tämä on paras maa meille Suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa.”

Haluan lisäksi viitata myös valtioneuvos Zachris Topeliuksen kirjoitukseen vuonna 1875 Maamme kirjassaan, jossa hän kuvailee Suomea, sen kansaa ja historiaa: ”Tässä maassa asuu kansaa erilaisista sukuperistä ja eri kielistä, ja he kantavat suonissaan erilaisten kansakuntien verta. Mutta on sanottu, että kaikki, jotka tunnustavat tämän maan isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena – kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän maan hyväksi – ovat yksi kansa. ”

Suomalainen perhe 20.01.2022 klo 16:30-18:00

Kevätkauden Haapasompa kerhon kokoontumiset aloitettiin Jokihelmen opiston Majakka tiloissa. Osallistujamäärä oli hieman normaalia pienempi, sillä kaikki eivät ole vielä palaneet joululomaltaan venäjän puolelta. Aiheenamme oli tuiki tärkeä suomalaisten ihmisten erilaisista perhekäsitteistä sekä niihin liittyvistä eroavaisuuksista venäjän vastaavista. Mielenkiintoinen aihe, jota käsiteltiin monisanaisesti ja yllättävän suurta kiinnostusta saaneena hyvien kaali- ja lihapiirakoiden saattelemana sekä vielä erikoisten suklaalla pinnoitettujen marsipaani tikkareiden myötä. Kahvia ja teetä tietenkin kyytipoikana.

Erityisesti painotettiin, että kannattaa painaa mieleen ainakin perheiden erolaiset nimitykset, jotka ovat:

Ydinperhe
Uusiperhe
Suurperhe
Sateenkaariperhe
Yksinhuoltajaperhe

Käsitteet olivat kyllä tuttuja, mutta venäjällä nämä eivät ole ihan samanlaiset, joten oli hyvä, että niitä käytiin läpi. Todettiin, että suomessa on tultu sangen suvaitsevaisiksi, vaikka poikkeuksiakin on, mutta pääasiassa hyväksytään uuden ajan huomattavan paljon vapaamuotoisempi elämäntapa ja kumppaneiden valinta, kuin vaikkapa 40–50 vuotta sitten. Puhuttiin myös lapsien syntymästä ja siihen liittyvistä etuuksista perheen talouteen ja lasten hoitamiseen kotona. Miehen roolista, joka on ajan saatossa paljonkin muuttunut siitä, kun mies yksin vastasi kodin rahavirrasta, kun taas naisen rooliksi jäi lasten hoito, kasvatus ja kodin ylläpitäminen. Nyt kaikki on tasa-arvoista ja enemmän jopa patistetaan isiä jäämään kotiin hoitamaan lapsia vanhempainrahan turvin. Isällä on oikeus myös nykyään isyysrahaan, mutta edellytyksenä on, että hän äidin ja lapsen kanssa. Valtio maksaa lapsista lapsilisää aina, kunnes lapsi täyttä 17 vuotta.

Mukavaa, kun Haapasompa kerho taas lähti käyntiin. Uskomme, että kaikilla on yhtä mukavaa näissä eri aiheiden keskustelujen ja maitten välisten eroavaisuuksien vertailussa. Aiheet eivät ihan heti pääse loppumaan ja niihin voi aina palata, kun kerholaiset vaihtuvat uusiin.

Ystävänpäivä 14.02.2022 klo 17:00-18:15

Kokoonnuimme kirjaston lukusaliin, jossa tilaisuus pidettiin avoimena kaikille, myös kerhon ulkopuolisille jäsenille. Osanotto olikin ihan runsas, pieniä lapsia myöten. Olemme aikaisemminkin pitäneet tilaisuuksia kirjastossa ja todenneet miljöön olevan oikein sopiva erilaisiin tilaisuuksiin kuten nyt, jossa myös luettiin ja kuunneltiin runoja. Olemme jopa videoineet tervehdyksiä ystävillemme ja yhteistyökumppaneille Karjalan Tasavallassa tässä samassa tilassa. Kirjasto on paikka, jossa perinteisesti pitäisi vain kuiskata, ettei häiritse muita, mutta onneksi tämä lukusali on hieman sivussa kirjaston takaosassa, joten ei haittaa, vaikka puhuu ääneen tai vaikkapa laulaa.

Kaikille jaettiin pienet laput, johon oli kirjoitettu pieni ystävänpäivään liittyvä teksti, tässä yksi niistä:

Elämä kulkee polkujaan, ystävät tulevat ja menevät. Joidenkin kanssa jatketaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Olet minulle juuri sellainen ystävä.

Jokainen sai myöhemmin lukea oman tekstinsä ääneen. Tämä oli tietenkin osalle jo hieman haasteellista vieraalla kielellä, mutta pieni poika, joka vasta on oppinut lukemaan, onnistui siinä aplodien arvoisesti.

Muutamia sanaleikkejä molemmilla kielillä, jossa yhtenä esimerkkinä oli tarkoituksena jatkaa tunnettua sanontaa, molemmilla kielillä. Esimerkkinä tällaisista: Kolme muskettisoturia ja ……? (D’Artagnan), Tuossa nuo makaavat kuin köyhän talon ….? (porsaat) jne. Taisi kuitenkin käydä niin, että suomea puhuvat osasivat jatkaa suomeksi, kun taas venäjää puhuvat venäjäksi. Tässä oli kuitenkin kyse, kuka ehtii ensin, eli miettimisaikaa ei ollut kovin paljon pohtia vieraalla kielellä sanontoja.

Kirjoitettiin yhden, kahden sanan mittainen ajatus mitä Ystävä minulle merkitsee tarralapuille, joka sitten kiinnitettiin Ystävän puuhun. Myöhemmin kaikkien ajatukset luettiin ääneen.

Runoja lausuttiin useampia eri henkilöiden toimesta, kuten myös laulettiin yksinlaulua sekä yhdessä. Pieni pätkä on yhdeltä videolta tallennettuna, vaikka varmasti niitä kuvattiin useampi, sillä monta puhelinta oli käsissä lauluja tallentamassa.

Tietenkin herkuteltiin venäläisellä suklaalla, Haapavetisillä sydämen muotoisilla täytetyillä ja punaisella päällystetyillä munkeilla, kahvin ja mehun kanssa. Oli mukaansa tempaava ja todella lämmin, mukava tapahtuma, jota monet kiittelivät jälkeen päin.

https://youtu.be/4WpS4aOGXrw

Tuki-ilta 17.03.2022 klo 16:30-18:30

Kokoonnuimme Jokihelmen opiston Majakka saliin, jonne tuli toistakymmentä osallistujaa keskustelemaan ja valmistamaan rauhan kyyhkyjä kahvin ja teen lomassa. Anna opasti meitä rauhankyyhkyjen tekemisessä. Hän oli leikannut mallit ja tehnyt kaavat paperisten versioiden tekemistä varten, ja kankaisten kyyhkyjen mallit olivat valmiiksi leikatut. Meille jäi siis ompeleminen, täyttäminen ja koristelu kankaisten kyyhkyjen parissa ja piirtäminen, leikkaaminen ja taitto paperisten kyyhkyjen valmistamiseksi.

Kahvia teetä ja hyviä leivonnaisia oli taas tarjolla, joten niistä nautittiin myös keskustelun lomassa.

Tänään keskustelu oli sangen vakavaa ja olen varma, että monia todella jännitti tulla koko tapaamiseen. Aiheemme oli vallitsevaan tilanteeseen – Ukrainassa olevaan sotaan – liittyvä, ja keskustelu henkilökohtaisista tuntemuksista miten kukakin kokee omalta kohdalta tilanteen nyt ja tulevaisuudessa. Diana alusti ensin vähän tilannetta ja sovittiin kaikkien saavan ilmaista itsensä omalla äidinkielellään, että oman asian saisi varmuudella ja helpommin esitettyä. Osalla oli kokemuksia suomessa asuvien ukrainalaisten kertomuksista, heiltä, jotka ovat käyneet joka paikan päällä Ukrainassa toimittamassa avustustarpeita tai hakemassa omaisiaan turvaan.

Käytiin läpi historiaa ja onneksemme Teuvo, jolla on todella vahva tietopohja historian eri käänteistä, oli mukana kertomassa monille aivan uudesta näkökulmasta asioita, jotka aikaisemmin on kuultu eri tavalla tai sitten ei ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan askartelun lomassa aika kului nopeasti ja koska kyse oli tuki-illasta, oli siitä mitä todennäköisemmin monelle meistä hyötyä, turvallisuuden lisäämistä ja helpotusta joihinkin omaa mieltään painaviin asioihin. Hyvä, että otimme tämän asian aiheeksi, sitä ei kuitenkaan pidä vain olan kohautuksella ohittaa.

Sellon ja laulun ilta 31.3.2022 klo 18:00-19:15

Kokoonnuimme Haapaveden kirkolle hieman ennen konsertin alkua, että ehdimme hakea hyvät istumapaikat häiritsemättä muita. Tultiin nauttimaan maailmanluokan sellon soitosta ja kauniista laulusta, jota säesti oma kanttorimme Director cantus Auli Kärkölä. Kirkon tiloissa ääni kantaa ja sen akustiikka on ainutlaatuinen, johon luonnollisesti urut mutta myös flyygeli ja sello sopii mainiosti.

Seeli Toivio on musiikin tohtori (Sibelius-Akatemia), mezzosopraano ja sellisti, joka on konsertoinut laajasti Keski-Euroopassa, Japanissa, USAssa mukaan lukien New Yorkin Carnegie Hall. Hänen lukuisista levytyksistään mainittakoon kokonaislevytys kaikista J.S. Bachin kuudesta sellosarjasta sekä Virtuoso Cello, jolla hän esittää viuluvirtuoositeoksia sellolla. Laululevytyksiä hänellä on kaksi Kesäyö ja Joulun Taika (2019)

Toivio on opiskellut Sibelius Akatemiassa, Royal Academy of Musicissa Lontoossa (Englanti) ja Liszt-Akatemiassa Budapestissa (Unkari) sello pääaineenaan; laulua hän on opiskellut vuodesta 2015 Margareta Haverinen-Brandtin johdolla. Toivio esiintyy säännöllisesti koti ja ulkomailla.

Seeli Toivio ylsi vuoden 2021 Toivo Kuula -laulukilpailussa finaaliin, ja sai erikoispalkinnon parhaasta modernin laulun tulkinnasta. Seeli Toivion tulevaisuuden esiintymisiin kuuluu mm. aktiivista konsertointia sellistinä ja laulujana, sekä debyytti Erdan roolissa R.Wagnerin oopperassa Siegfried, joka esitetään Eurajoen Bel Canto Festivaalilla 2022. Seeli Toiviota edustaa Concert Office ja Collarte.

Videoita hänen konserteistaan ja otteita levyiltä löytyy Seelin youtube kanavalta:

https://www.youtube.com/user/SeeliToivio

Konserttikalenteri ja levykauppa ym. löytyy Seelin nettisivulta:

https://www.seelitoivio.com/

Pupupaja ja pääsiäinen 14.4.2022 klo 16:00-18:15

Tämän kerran kerhon aiheena oli pääsiäinen, pääsiäisviikon päivien nimet ja niiden merkitys sekä hieman pääsiäisruokien tavoista. Lisäksi yhteistyössä käsityöpajan kanssa oli pikku kankaisten pupujen valmistus. Anna oli leikannut valmiiksi kankaasta kaikki pupuja varten tarvittavat komponentit ja ommellut jo valmiiksi malleja. Ensin tietenkin kahvia suklaakakkua pikkuleipä herkkuja ja simaa.

Nyt oli iloksemme monta lasta mukana askartelemassa, olihan aihe mukava pääsiäiseen liittyvä. Siitä sitten lähti pupujussit valmistumaan ja melko tarkkaa näkyi keskittyminen olevan.

Siinä samalla kerrottiin pääsiäisen päivien nimistä, niiden alkulähteistä ja merkityksestä. Tänään vietettiin kiirastorstaita, joka perinnetiedon mukaan on ollut päivä, jona karkotettiin pihapiirissä vaikuttava paha olento, Kiira, kiertämällä talo ja pihamaat kolisevan romun sekä savuavan terva-astian kanssa. Kiiras viittaa myös puhdistautumiseen ja ripittäytymiseen. Kiirastorstai ei kuitenkaan liity mitenkään sanan kiirastuli, jolla on kristinuskossa aivan eri merkitys. Kirkon viralliseen näkemykseen mukaan kiirastuli ei tarkoita kirjaimellisesti polttavaa tulta, vaan ylipäätään kärsimystä tai taakkaa, josta sielu kiirastulen myötä vapautuu. Kiirastorstai tulee sanasta KIIRA eli piharikko, se on useilla Itä- ja Länsi-Suomen alueilla suomalaisessa kansanperinteessä tunnettu paha, pihapiirissä vaikuttanut uskomusolento. Kiira tuli toisinaan asumaan talon pihapiiriin, ja tämä paha karkotettiin piinaviikon torstaina eli kiirastorstaina.

Perinne ruoista puhuttiin vain ohimennen ja tähdennettiin lammaslihan, mämmin, kananmunien, pashan ja erilaisten leivonnaisten historiaa ja miten venäjältä on saatu aikanaan vaikutteita varsinkin leivonnaisiin.

Pupun ompeleminen, täyttäminen ja koristelu oli melko työlästä, joten pienten sormien hieman jo herpaantuessa joutuivat äidit ja varsinkin Anna melko paljon avustamaan, mutta puput saatiin lopulta valmiiksi ja hienot saatiinkin.

Kevään luontoretki Korkattiin 21.5.2022 klo 14:00-16:30

Meillä oli tarkoitus lähteä uuteen paikkaan retkelle tänä keväänä, Haralammen laavulle. Haralampi on erittäin kaunis luonnon keskellä oleva kirkasvetinen lampi, jonne istutetaan keväisin lohia, joita sitten virkistys kalastetaan. Huonoksi onneksemme, olivat kalastajat sopineet kalastuskauden avajaiset samalle päivälle meidän retkemme kanssa. Saimme kuulla asiasta vasta muutama päivä ennen tapahtumaa, joten jouduimme siirtämään paikkaa. Avajaisiin tulee yleensä lähemmäs sata osallistujaa, joten emme olisi saaneet pitää omaa tilaisuutta ainakaan rauhallisessa tunnelmassa. Ei siinä mitään, suunnattiin Korkattiin laavulle ja luontoretkelle.

Edelliset kävijät laavulla olivat jättäneet tulen, joka vielä oli hiilloksella, joten hieman klapeja lisää ja meillä roihusi nuotio täyttää päätä. Suurin osa lähti luontopolku kierrokselle ja muutamat jäivät ’kipinämikoiksi’.

Makkarat paistumaan heti, kun luontopolkulaiset palasivat. Lisäksi oli tarjolla mehua, teetä ja upeaa herkullista kakkua. Koska oli viimeinen kevään kerhon tapaaminen, kävimme läpi palautekeskustelun. Keskusteltiin kurssin sisällöstä, kotoutumisesta, yhdenvertaisuudesta ja sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Mielenkiintoisiksi aiheiksi vuosien varrelta oli monen mielestä jäänyt Emäntä Helinä Niemelän esitelmä, äitienpäivä kokoontumisessa. Helinä oli saanut presidentiltä ’vuoden äiti’ mitalin. Lisäksi kiinnostivat kalastus- ja metsästys aihe sekä luonnollisesti teatterimatka Kajaaniin, joka olikin tuoreessa muistissa. Palautekeskustelu ei ollut mikään olan kohautus, vaan ihan oikea keskustelu, johon varattiin aikaa ja jokainen sai vuorollaan esittää mielipiteensä. Juttua riitti, ja lopulta siihen käytettiinkin liki tunnin verran aikaa.

Luontopolulla nimettiin valtava kivenlohkare ’ihmekiveksi’, jota koskettamalla varmuudella toiveet toteutuvat. Aika näyttää, ehkäpä toteutuu, se jää nähtäväksi.

Suomalaisen ruoan päivä 04.09.2022 klo 11:00-13:45

On syyskuu ja ilma on muutamassa päivässä viilentynyt kesäisen helteen lämmöstä, jopa hieman normaalia kylmemmäksi. Taas on aika aloittaa syksyn Haapasompakerho. Mikä olisikaan hienompaa kuin juhlistaa aloitus perinteisen Suomalaisen ruoan päivän merkeissä. Tämä onkin meillä jo perinne, ei aina Haapasompan, mutta muidenkin hankkeiden lomassa vietetty päivä, jolloin tehdään jotakin suomalaista ruokaa. Niin me teemme tälläkin kertaa, ja valmistamme perisuomalaista kermaista lohikeittoa. Alkuruokana on vuodenajan mukaista sesonkituotetta punajuurta, josta on tehty lämmin paistos sekä lisäksi makaroni salaatti. Jälkiruokana aina niin ylivertaista mustikkapiirakkaa kermavaahdon kera sekä sen kanssa kahvia ja teetä.

Meillä on tänä alkavana syksynä uusia jäseniä Ukrainasta mukana, ja toivotammekin heidät sydämellisesti tervetulleiksi. Koska olemme yhteistyössä Jokihelmen opiston kanssa kerhoamme pitämässä, on pitäydyttävä sangen pienessä ryhmässä, joka kattaa noin kymmenkunta henkilöä. Hanke on ollut tukemassa kerholaisten osallistumismaksua, joten siksikin on pidettävä kerhoa tämän kokoisena. Tulijoita olisi valtavasti, joka tietenkin meitä ilahduttaa, mutta samalla harmittaa, ettemme voi enempää kerralla ottaa osallistujia mukaan.

Kuten aina, kokoontuminen ei ole pelkästään syömistä tai ruoan valmistamista, vaan käsittelemme aina jotakin ajankohtaista tai muuta aihetta tapaamisessamme. Kokonaisuutena kaikki palvelee myös kotouttamista ja siksi kertaamme ja käymme läpi suolaista tapakulttuuria ja siihen liittyviä asioita. Tämän päivän aiheena olikin sopivasti erilaiset ruokatottumukset niin arjen kuin juhlienkin aterioita. Huomionarvoista olikin, miten uudet henkilöt olivat sitä mieltä, että arkisetkin ateriamme tuntuvat juhlallisilta kaikkine jälkiruokineen, jota syödään usean aterian kanssa. Ajan saatossa ja uusien makukulttuurin myötä on perinteiset arkiruoat muuttaneet vanhoista perinteistä eikä esimerkiksi ihan joka paikassa enää vaikkapa torstaisin syödä aina hernekeittoa ja pannaria.

Museovierailu Myyrilässä 19.09.2022 klo 16:00-18:00

Kerhon uuden kokoonpanon myötä vierailtiin taas kerran Myyrilän kotiseutumuseossa. Meillä oli oppaanamme Teuvo Näätänen, joka on erinomainen historian tuntija niin Haapaveden kuin myös sotahistorian ja miksei myös ihan erikoisosaamisena Sortavalan kaupunki ja sen historia. Teuvo, sen lisäksi että esittele paikkoja, kertoo myös mukavia, kiinnostavia tarinoita vuosien varrelta.

Kotiseutumuseo sijaitsee aivan Haapaveden keskustassa Myyrilä nimisessä upeassa puurakennuksessa. Rakennus on toiminut aikanaan kunnanlääkäri Virangon (Matti Viranko lääkintöneuvos) vastaanottona ja kotina. Museossa nähtävillä on mm. pitkiä haapavetisiä suksia, kanteleita Pasi Jääskeläisen kantelepajasta, 1950-luvun keittiö, kunnanlääkäri Virangon lääkärin välineitä, Onnelan huone, sotahistoriahuone ja paljon muuta. Talossa toimii myös nykyään pienimuotoinen kahvila, jota ylläpidetään vapaaehtoisvoimin eri yhdistysten ja seurakunnan lähetystötoiminnan voimin. Anja ”Viivi” Viranko on kirjoittanut kirjan (ISBN 952-92-1304-2) ’Virankona Haapavedellä, kunnanlääkärin työtä ja elämää 1933–1963’, jossa on paljon tarinoita pidetyn lääkärin toimista. Viranko oli perintötiedon mukaan todella taitava veitsen kanssa, ja teki sen ajan mittapuussa huomattaviakin leikkauksia vastaanotollaan.

Historia on aina mielenkiintoista ja kovin oli runsaan osanottajienkin mielestä, jotka herkeämättä kuuntelivat Teuvon kertomuksia ja katselivat ympärilleen sangen monipuolisessa pienessä museossamme. Kuka milloin vieraileekin Haapavedellä kannattaa kyllä piipahtaa paikalle, sinne on vapaa pääsy. Kuvat kertovat puolestaan mielenkiintoista tarinaa, niin poliisista, rosvoista, joiden vaatetukset ja myös kahleet ovat nähtävinä. Viinapannukin on, joka on varustettu ihan kruunun leimoilla. Tarinan mukaan kesällä ei saanut keittää viinaksia, sillä silloin oli oltava töissä ja kaikki viinapannut kerättiin talteen kirkon tapuliin.

Museokierroksen jälkeen siirryttiin yläkerran kokoustilaan kahville, voisilmäpullien kera sekä yllätyksenä aivan mielettömän herkullisen hirvenlihakeiton syöntiin. Kiinnostavia tarinoita ja keskustelua, joka vei niin mukanaan, että huomaamatta ylitimme suunnitellun ja varatun aikammekin melkoisesti.