Olipa mukava kävellä aurinkoisessa säässä ja hyvässä seurassa vanhalle, vuoden 1743 Ruotsin ja Venäjän rajamerkille Pihlajalahden kyläpäällikön opastamana. Oikein hyviltä maistuivat Höökin emännän laittamat inkeriläiset ruoat: hapankaalikeitto, perunapiirakat ja karpalokiisseli.
Kimppakyydeillä matkustimme Savonlinnasta. Rantasalmelta retkeläisiä toi pikkubussi. Kiitos seuralle matkatuesta! Tapahtumassa oli mukana suomalaisia, aiemmin maahan muuttaneita venäjänkielisiä, vaan enemmistö oli alueelle tulleita, sotaa paenneita ukrainalaisia. Tapasimme maineikkaan Mäntyrinteen tanssilavan parkkipaikalla, jonne yksi reipas ukrainalaismies oli ajanut reilut 25 km polkupyörällä.
Puheet tulkattiin suomeksi ja venäjäksi. Pihlajalahden kyläyhdistyksen puheenjohtaja opasti kävelyretken rajamerkille. Polku kulki yli vanhan kivisillan ja ohi entisten saha- ja myllypadon rakenteiden, 1700-luvun lopun maantien pohjia pitkin. Matkalla maisteltiin metsästä mustikoita ja puolukoita, joku keräsi mukaansa muutaman sienen. Rajapaalulla kuultiin paitsi rajalinjauksista, myös siitä miten seudulta kuljetettiin lotjilla tsaarin Pietariin polttopuita ja kävelytettiin elävää karjaa Viipuriin lihaksi myytäväksi. Vireä kyläyhdistys järjestää nykyisin mm. lavatansseja, juhannuksena kokkojuhlat ja kesäisiä markkinoita.
Rajapaalulta muutaman kilometrin päähän Maatilamatkailu- ja pitopalvelu Höökin vanhan navetan vintille rakennettuun ravintolaan oli katettu inkeriläinen ateria. Inkeriläisen ruokavalion tietäjä kertoi, että kaali oli kaikkein tärkein, jopa leipää tärkeämpi ruoka-aine. Piirakoissa käytettiin mm. perunatäytettä ja piirakoiden kanssa voita. Karpalokiisseli oli juhlaruoka. Paikan päällä ruokailijoita oli 22 henkilöä. Lisäksi ruokia ostettiin ja vietiin muutamalle kotiin.
Kuultiin, mistä tulee sanat Inkerinmaa ja inkeriläiset. Ruotsin prinsessa Ingegerd meni 1000 vuotta sitten naimisiin Kiovan Jaroslavin kanssa ja sai lahjaksi Laatokanlinnan ympäristöinen. Syntyi Inkerinmaa. Ruotsin Venäjältä valtaamille alueille muutti Savosta ja Karjalasta luterilaisia, suomea puhuvia ihmisiä vuonna 1617 tehdyn rauhan jälkeen, siis inkeriläiset. Samaan aikaan paljon ortodokseja pakeni alueelta Venäjän puolelle, koska Ruotsi hyväksyi vain luterilaisen uskonnon. Alueen alkuperäisiä, suomea puhuvia ortodokseja kutsutaan inkerikoiksi. Tunnettu inkerikko on lempaalainen Larin Paraske, jolta talletettiin valtava määrä kansanrunoutta.
Tutkittiin karttoja ja kuultiin pöydissä tarinoita inkeriläisten elämästä. Se on historiassa ollut monenlaista, hyvinvoinnista karkotuksiin. Ruokakulttuurista ja maatilan vanhoista esineistä löysivät eri taustaiset ihmiset myös yhtäläisyyksiä. Kävellen, syöden ja seurustellen vierähti puoli päivää.
Kuvat ja teksti: Kirsti Kurki
