SVS Äänekosken järjestämä KANGASLAMMEN RETKIPÄIVÄ 1.6.2022
Kuinka voisikaan kuvailla parilla sanalla tämän retkipäivän antia? Meillä oli jännitys päällä kun emme tienneet kuikan kaikki tulisi sujumaan? Paikalle oli tulossa eri kansallisuuksia…mutta hyvänen aika, jokainen osallistuja saapui Kangaslammen leirialueelle positiivisella ja iloisella mielellä. Meidänkin jännitys katosi heti tervetuliaiskahvituksen myötä. Olimme kaikki yhdessä siinä rauhan puolesta, vaikkei asiaa kukaan sanonut ääneen. Ilo paistoi jokaisen kasvoilta. Nauru oli herkässä. Päivä onnistui kaikin puolin hyvin! Jokainen lähti kotiin positiivisella mielellä!
Jyväskylästä tuli täysi bussilastillinen väkeä. Perheitä sekä kaveriporukoita saapui omilla autoillaan 3-5 hengen ryhmissä, yksi minibussi näkyi olevan ja me muut SVS:n lähialueen porukat. Tarkkaa hlö lukua ei ole, mutta kun vahvoja keittolautasia oli varattu 60 kpl, ne loppuivat kesken. Onneksi oli ohuita syviä lautasia, joilla jatkettiin; olikohan meitä yhteensä 72 -80 henkilöä?
Tervetulijaiskahvit sekä lounas olivat ainoat hetket, jolloin lähes kaikki saattoi olla yhdessä paikalla. Sen jälkeen porukka hajaantui maastoon kuin mehiläisparvi. Elena ja Erkki hoitivat muonituksessa kaiken A-> O. Vieraista saatiin apukäsiä keittiöön. 4 v ukrainalaispojan äiti kokosi ison täytekakun ja se maistui kaikille! Päätalon läheisyydessä pysytteli huonojalkaiset. Ulkopelikohteet, Mörköpolku, lähimaaston mäen päällä oleva näköalatorni veti eri porukoita maastoon. Joukossa oli muutamia jotka olivat ihan reppujen kanssa maastossa. Kaikkien ulkopelien opastajana toimi pj Tapio, ja kisaaminen oli vakavaa puuhaa: kilpailusarjoissa jaettiin myös palkintoja. Saunaa odottavat eivät juuri irrottautuneet saunarakennuksen läheisyydestä. Otto toimi saunamestarina. Mato-onginta kiinnosti muutamia ja hekin pysyttelivät lähirannan tuntumassa.
Eri asioista ja kielistä kiinnostuneet ihmiset kokosivat ihan juttuporukoita. Kuka sai uusia katsontakantoja, vertaistukea, keskusteluapua ym oman arjen asioihin. Kun lähtee hieman kotoa kauemmaksi pois ja luontoon, tapaa mukavia kanssaihmisiä. Kas kotiin palatessa onkin aivan uusi olo! Retkipäivä tuuletti meitä kaikkia. Talven pölyt on poissa.
Lasten ystävä Joulupukki, Arvo-pappa pääsi juttusille 4-vuotiaan ukrainalaispojan kanssa. Poika ihmetteli mitä mehiläiset teki mustikanvarvuissa? Luonto kiinnosti pientä lasta ja hän sai hyvän selostuksen asiaan (eihän Mariupolissa mustikat kasva) jos toiseen, mitä metsässä tapahtuu. Toinen pappa näytti kuinka tehdään nuotion alku pienistä kepeistä sinne grilliin. Sepä kiinnosti poikaa. Suomalaiset papat ja pieni poika yhdessä toimivat ja jokainen heistä virkistyi ihan silmissä! Arvo-pappa sanoikin, että pitäisi ottaa takaisin käyttöön vanhanajan lasten kesäleirit. Siellä lapset oppii paljon asioita luonnosta. Jopa meidän “metsäläisten” jälkikasvu on pahasti vierottunut luonnosta. Pienistä luonnon ihmeistä ja kuinka luonnossa ollaan!
Itse koetin jututtaa kaikkia, ketkä oli minua lähietäisyydellä. Tapasin päivän mittaan inkeriläisiä, venäläisiä, ukrainalaisia, liettualaisia, etiopialaisen. Periaate oli, ettei kukaan jää nurkkaan yksin istumaan, vaan mennään tykö ja käydään juttusille. Kaikki vieraamme olivat tästä Keski-Suomen maastosta. Koko päivän aikana ei syntynyt minkäänlaisia pattitilanteita kenenkään välillä. Ilo ja positiivisuus paistoi jokaisen kasvoilta… ja kun normaalisti saunassa kielet kirpoaa, niin siellä miehet olivat ottaneet puheeksi ja toivoivat ko tilaisuuksia lisää. Heti vaan syksyyn, oli toiveet. He ovat valmiita maksamaan ruuasta, kunhan vain näin pääsisivät luontoon! Nykyisin kukaan muu ei näitä “vietetään yhdessä luonnossa aikaa” tilaisuuksia ei ole järjestänyt! Tämän päivän tilaisuus tulisi olla joka kesä! ja mieluusti heti syksylle uusi…
Loppukahvituksen myötä Gunnar Taipale saapui haitareineen paikalle ja soitto soi, laulu raikui ja tunnelma nousi kovin jo väsyneen porukan joukoss… siinä jo muutama innostui ihan tanssimaan. Lähes jokainen oli saanut happipitoisesta ilmasta tuhdin happiannoksen. Kuinka moni nukahti bussiin/autoon kotimatkallaan? tai ainakin illalla kaatui sänkyynsä onnellisena.
Näihin kaikkiin luontopäiviin kannattaa panostaa. Se nähtiin nyt. Ihmiset ihan janosivat olla metsässä, luonnossa… siihen vielä kun pääsee saunomaan, uimaan, tapaa uusia kavereita, niin jokainen on luontopäivän jälkeen kuin uudesti syntynyt. Tämä koettiin yhdessä 1.6. Kangaslammin retkipäivän aikana.
Kiitos kaikille osallistujille. Teimme yhdessä hienon luontopäivän!
