Haastattelen Kari U. Pesosta hänen pitkästä urastaan Suomi-Neuvostoliitto- ja Suomi-Venäjä-seurassa kotonani Joensuussa, turvavälin päässä istuen. Olemme Kari U.:n kanssa lähes samanikäisiä ja huomaamme yhteiset käänteet.
Neuvostoliitto oli Kari Pesoselle, joensuulaiselle partiopojalle, kummallinen ja pelottava naapuri, kuten monille muillekin meille sodanjälkeisten suurten ikäluokkien koululaisille 1950-luvulla. Muutos alkoi 1960-luvulla, kun neuvostoliittolaisia elokuvia, musiikkia, kirjallisuutta, taiteilijaryhmiä ja urheilijoita alkoi näkyä ja kuulua Suomessa, neuvostoliittolainen tekokuu Sputnik lensi taivaalle ja turismi itärajan yli alkoi. Karin ja minun kaltaiset uteliaat nuoret halusivat selvittää, mitä muuta tuo maa oli paitsi sodanaikainen vihollinen. Kari U. Joensuussa ja minä Helsingissä aloittelevana venäjän kielen opiskelijana liityimme samoihin aikoihin 1960-luvun puolivälissä Suomi-Neuvostoliitto-seuraan, sillä uskoimme että sitä kautta voi tutustua naapuriin. Samalla tutustuimme myös SN-seuran veteraaneihin, niihin jotka olivat kannattaneet Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä sodan aikana ja olleet luomassa ystävyystoimintaa sodanjälkeisinä vuosina. Sekin oli antoisaa ja avasi uusia näköaloja maamme lähihistoriaan.
Kari on pohjoiskarjalainen juuriltaan, isä Ilomantsin Pesosia, äidin suku Tohmajärveltä, mutta Kari syntyi sodan aikana Oulussa tammikuussa 1944. Metsäteknikko Pesosen perhe asui tuolloin Nurmeksen kauppalassa rautatieaseman vieressä ja asemaa pommitettiin, koska sen kautta kuljetettiin sotilaita rintamalle. Äiti lähti Ouluun synnyttämään.Vuonna 1950 Kari aloitti kansakoulun Juuassa, sitten perhe muutti Joensuuhun ja Kari aloitti oppikoulun Joensuun lyseossa vuonna 1954. Sitä hän kävi kolme vuotta ja meni kesätöihin tukkeja uittamaan Pielisjoen Ristisaaren savottaan. Uittojen loputtua alkoivat työt rakennuksille. Tuolloin rakennusten pohjakuoppia kaivettiin lapiolla, ja kaverin kanssa he totesivat, että kuopasta pitää päästä pois. Kari suoritti yksityisesti kansalaiskoulun sekä keskikoulun entisessä opinahjossaan Joensuun lyseossa. Hän pääsi harjoittelijaksi kaupungin rahatoimistoon, oppi tilinpitoa ja kunnan taloudenhoitoa. Kun hän kaavaili jatkavansa ylioppilaaksi, työtoveri neuvoi, että on parempi hankkia ammatillinen loppututkinto. Kari opiskeli kauppaopistossa merkonomiksi.
Joensuun teatterikentällä tarvittiin uusia voimia. Joensuun Työväen Teatteri ja Joensuun Teatteri olivat yhdistyneet vuonna 1948 Joensuun maakuntateatteri- , myöhemmin Joensuun kaupunginteatteri -nimiseksi osakeyhtiöksi. 1970 Kari valittiin Joensuun kaupunginteatteri oy:n toimitusjohtajaksi. Teatterin kunnallistamisen jälkeen hänestä tuli talouspäälllikkö. Tuohon aikaan viritettiin monenlaisia kulttuurisuhteita itänaapuriin. Kari teki monia matkoja Neuvostoliittoon, mutta läheisimmäksi kohteeksi tuli Petroskoi ja sen suomalainen teatteri.
Petroskoin suomalainen teatteri tuli tutuksi joensuulaisille samoin kuin monille muille suomalaisille teatterilaisille. Koska olin opiskellut venäjää, suuntautuivat omat reissuni itärajan yli lähinnä Leningradiin ja Moskovaan, ja Petroskoissa kävin vasta 1980-luvun lopulla. Teatteria aktiivisesti seuraavana muistan kuitenkin, miten lehdissä oli juttuja suomalaisten teatterilaisten Petroskoin vierailuista. 1970-luvulla Petroskoin teatterissa vierailivat ohjaajina mm. Paavo Liski ja Kurt Nuotio, ja KOM-teatteri vieraili Petroskoin lisäksi Karjalan pienemmillä paikkakunnilla. Petroskoin suomalainen vieraili myös useaan otteeseen Suomessa.
Yhteistyötä Joensuun ja Petroskoin teattereiden välillä ei haitannut edes se, että matkustaminen oli hankalaa: suomalaiset pääsivät Petroskoihin vain yöjunalla Leningradista. Meidän korkeudella Pohjois-Karjalan kohdalla itäraja oli tiukasti kiinni. Kari U. Pesonen solmi läheiset suhteet teatterijohtaja Edvin Alataloon. Aina kun Petroskoin suomalainen teatteri vieraili Suomessa, se esiintyi myös Joensuussa. Joensuun kaupunginteatteri vieraili Petroskoissa 1990-luvun alussa, ja Willy Russellin pienoisnäytelmän Naisen 11. käsky pääroolin esittäjä Riitta Piironen niitti suurta suosiota.
Petroskoin suomalaisen teatterin näyttelijä ja taiteellinen johtaja Pauli Rinne tuli töihin Joensuun kaupunginteatteriin pitkälti Karin ja Edvin Alatalon sopimuksen mukaan. Tämä oli sitä aikaa, kun Värtsilän rajanylityspaikka aukeni turisteille eli 1990-luvun alussa. Samoihin aikoihin Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Pauli teki pitkän uran näyttelijänä ja ohjaajana Joensuussa. Minulle erityisesti on jäänyt mieleen hänen venäläisten laulujensa ilta ”Oi muisto sydämen!” yhdessä teatterin kapellimestarin Carlos Sedanon kanssa 1995 Joensuun kaupunginteatterin kellarinäyttämöllä.
Kari U. Pesosen ideoima oli Suomi-Neuvostoliitto-seuran Joensuun osaston uusi nimi Joensuun Venäjän ystävät. Hän on ollut Suomi-Neuvostoliitto seuran Joensuun osaston puheenjohtaja ja Joensuun Venäjän ystävien johtokunnan jäsen. Hän toimi myös Suomi-Neuvostoliitto-seuran ja myöhemmin Suomi-Venäjä-seuran Itä-Suomen piirin tilintarkastajana piirin lakkauttamiseen saakka.
Joensuussa ystävyysseuroilla on paljon yhteistoimintaa. Se alkoi jo 1970-luvulla, kun Kari yhdessä Joensuun Suomi-Kiina-seuran osaston Markku Kirsin ja Suomi-Ranska-yhdistyksen Raili Lauritsalon kanssa miettivät, miten ystävyysseurat toisivat esiin Joensuun kansainvälisyyttä. Troikan aatokset kantoivat hedelmää, ja nyt jo yli 40 vuoden ajan joensuulaiset ystävyysseurat ovat järjestäneet marras-joulukuussa yhdessä Ystävyysmessut, jossa paikallisyhdistykset levittävät tietoa toiminnastaan ja keräävät varoja myyjäistuotteitteillaan.
Teatteri on ollut Karin työ ja harrastus koko työelämän ajan. Mistä teatteriharrastus kimposi? Kari ei ole ollut näyttelijänä harrastajateatterissa, mutta muistaa, että teatteri ihastutti koulupoikaa, kun Joensuun kansakoulut järjestivät koululaisille ilmaisia lippuja kaupunginteatterin esityksiin. Suomalais-neuvostoliittolaisen teatteriyhteistyön tapaamisissa 1970-luvulla muistan erottaneeni Karin unohtumattoman naurun puheenporinan seasta. Tuolloin ulkomaisten näytelmätekstien tuonnista Suomen näyttämöille vastasi kaksi liittoa: Suomen Teatteriliitto ja Työväen Näyttämöiden liitto. Toimin usein tulkkina, kun TNL hoiti uusien neuvostonäytelmien tuontia ja markkinoinntia suomalaiselle teatterikentälle. Kari oli mukana myös näiden kahden teatteriliiton neuvotteluissa teatterilaisten työsopimusehdoista edustaen alueteattereiden näkökulmaa.
Karin elämää on varjostanut vuonna 1975 sattunut kolari, johon hän joutui ilman omaa syytään. Selkää ja jalkoja on leikattu 14 kertaa, ja menneisyyden vauriot vaikeuttavat liikkumista. Kari jatkaa aktiivisena seuratoimijana ja laulaa Joensuun laulupelimanneissa, joka esiintyi joensuulaisten ja petroskoilaisten kuorojen kanssa Joensuun ja Petroskoin ystävyyskaupunkisopimuksen 25-vuotisjuhlassa syksyllä 2018. Tärkeä juhla ja muisto, sillä Kari oli mukana sopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa Petroskoissa vuonna 1993.
Kirjoittaja Marja Jänis on Joensuun Venäjän ystävien puheenjohtaja.
