Boris Pasternakin Tohtori Živagoa on kutsuttu 1900-luvun merkittävimmäksi venäläiseksi romaaniksi. Tätä klassikkoa voi lukea monella tavalla: historiallisena romaanina, aatteellisena tulkintana, elämäkerrallisena teoksena ja varmaan myös rakkauskertomuksena.
Tässä blogitekstissä keskityn Pasternakin kieleen ja ennen kaikkea siihen, miten hän kuvailee maisemia, tunnelmia ja ihmisiä. Olen lukenut Tohtori Živagon vain suomennoksena, joten ihailuni kohdistuu Pasternakin ilmaisun lisäksi tietysti kääntäjän eli Juhani Konkan tyyliin.
Pasternak on tarkka ja herkkävaistoinen kuvaaja. Hän maalaa maiseman muutamalla vedolla osuvan havainnollisesti, kuten seuraavassa vertauksessa (s. 139): ”Kuu oli jo korkealla taivaalla. Sen valo levisi kaikkialle kuin sakea liituvesi.”
Välillä kuvaus rakentuu elävien verbien varaan ja huipentuu nautittavan konkreettiseen vertaukseen (s. 225): ”Kaikki muuttui äkkiä, maasto ja sää. Tasanko loppui, rata sukelsi kukkuloiden, ylänköjen ja vuorten väliin. Tyyntyi pohjoinen tuuli, joka oli puhaltanut taukoamatta viime päivinä. Etelästä alkoi leyhähdellä lämpö kuin uunin suusta.”
Pasternakin kuvaamana maisema alkaa elää lukijan silmissä. Maalaus lumisateisesta Moskovan aamusta saa eloa, kun lumihiutaleet personoidaan (s. 208): ”Pihalla oli vielä pimeää. Lunta satoi nyt, tuulettomassa ilmassa sankemmin kuin illalla. Kookkaat pörröiset hiutaleet laskeutuivat laiskasti ja näyttivät aivan kuin pysähtyvän vähän matkan päässä kadun pinnasta kahden vaiheilla siitä, kannattiko pudota lainkaan maahan vai eikö.”
Pasternak kuvaa ihmisten tunteita ja tuntemuksia monesti luonnon ja sen ilmiöiden avulla: ukkosen, helteen, tuulen, pimeyden, lumen, lumisateen, auringonlaskun ja tähtitaivaan säestyksellä. Ukkonen liittyy ratkaiseviin vaiheisiin, kuten Živagon kuolemaan.
Ukkonen on taustana myös silloin, kun Lara pohtii suhtautumistaan Komarovskiin ja tämän ahdisteluihin (s. 75): ”Oli helteinen aamupäivä, ukkonen uhkasi. Luokan ikkunat olivat selkoselällään. Kauempaa kantautui kaupungin jytinä, koko ajan samanlaisena kuin surina mehiläispesässä. Pihalta kuului leikkivien lasten huutoja. Ruoho peittämän maan tuoksu ja puiden avautuvat lehdet aiheuttivat päänkipua kuin votka ja blinien käry laskiaisena.”
Myös ihmisten muotokuvat Pasternak vetää varmoin viivoin. Rintamalohkon uuden komissaarin kuvaus on nautittavan tarkka ja herkullisen ironinen (s. 135): ”Huhut komissaarista osoittautuivat oikeiksi. Hän oli kuin olikin kovin hento ja solakka, täysi nuorukainen vielä, paloi kuin kynttilä ja heitteli ympärilleen korkeiden ihanteiden kipinöitä. – –. Komissaari puhui pietarilaisittain virheettömästi, selkeän korostetusti, vain lievästi itäbalttilaisittain murtaen.”
Pasternakin runoutta on ylistetty kieleltään ainutkertaiseksi. Marja-Leena Mikkolan mukaan Pasternakin onnistui yhdistää hienostunut kulttuuri ja tuore, alkuperäinen luonnon ja elämän havainnointi.
Ilmaisun raikkaus, täsmällisyys ja havainnollisuus eivät kuitenkaan kuulu vain runoihin, vaan tuntuvat myös Tohtori Živagon kuvauksissa. Tarina on karu, mutta kieli on koskettavan kaunista. Lukija aistii paikat, tunnelmat ja ihmiset vahvasti, kuin olisi mukana tilanteessa tai maisemassa.
Pasternakin filosofian mukaan taiteen tehtävä on paljastaa maailman ikuinen kauneus. Tohtori Živago toteuttaa tätä oppia niin teemoillaan kuin kielellään ja tyylillään. Työläs tulen sytyttäminen kamiinaan kertoo puutteesta ja ankarasta ajasta, mutta ilmaisu on silkkaa runoutta (s. 184): ”Puut kamiinassa syttyivät rätisten. Liekit täyttivät tulipesän. Kamiinan rautapintaan ilmestyi punaisia läikkiä kuin keuhkotautisen kuumeisille poskille. Savu huoneessa harveni ja katosi vihdoin kokonaan.”
Lähteitä
Boris Pasternak, Tohtori Živago, suomentanut Juhani Konkka, Tammi 1958
Boris Pasternak, Sisareni, elämä – Runoja, valikoinut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola, Tammi 2003
Venäläisen kirjallisuuden lukupiiri on toiminut Suomi–Venäjä-seuran Savonlinnan osaston järjestämänä syksystä 2013 lähtien. Lukupiiri kokoontuu neljästi vuodessa Savonlinnan pääkirjastossa. Tapaamisissa on käsitelty sekä klassikoita että uutta venäläistä kirjallisuutta. Lukupiiriä vetää Anna Karhu, jonka Tohtori Živagoa käsittelevä alustus oli 13.10.2016.