Kotkassa Koillinen ja Käpylä

Eräänä aurinkoisena toukokuisena lauantaiaamuna suuntasimme matkamme kohti Merikeskus Vellamoa ja sen museoita.

Suomen Merimuseossa Kohtalona Ruotsinsalmi-näyttelyssä kuulimme opastetulla kierroksella nykyisen Kotkan edustalla 9.–10.7.1790 käydyn Itämeren suurimman meritaistelun ja sen jälkeen rakennetun linnoituskaupungin tarinan. Ruotsin kuningas Kustaa III ja Venäjän keisarinna Katariina II olivat serkuksia ja heidän laivastonsa ottivat mittaa toisistaan näyttämönä rajaseudun pikkupitäjä. Kaiken kaikkiaan Ruotsinsalmen toinen meritaistelu kesti 23 tuntia ja yhtäjaksoinen tulitus 12 ½ tuntia. Taistelu päättyi Ruotsin laivaston ylivoimaiseen ja sen historian suurimpaan merivoittoon.

Näyttelyssä on nähtävänä mm. vuonna 1948 löydetyn, ehkä tunnetuimman sodassa tuhoutuneen aluksen, St. Nikolain hylystä nostettu keulakuva. Aluksen kapteeni oli Isosta-Britanniasta kotoisin ollut 24 vuotias Samuel E. Marshall. Alus joutui ruotsalaisten tykkitulen keskelle ja haavoittunut miehistö aneli, että Marshall antautuisi. Hän ei siihen suostunut vaan laiva upposi ja vei mukanaan hänen lisäkseen valtaosan 400:n vahvuisesta miehistöstä.

Venäjän laivaston päällystössä palveli aatelisia upseereita ja ulkomaalaisia ammattisotilaita. Miehistö oli pääosin venäläisiä maaorjia, jotka edustivat useita kansoja ja uskontoja. Ruotsin saaristolaivaston miehistö taas koostui suurelta osin suomalaisten rannikkopitäjien ruotusotilaista; heille merenkäynti oli tuttua. Suurimman osan aikaa elämä sota-aluksilla oli arkista työtä ahtaissa tiloissa. Suurella sotalaivalla saattoi olla jopa 40:n eri ammatin harjoittajaa: sepistä suutareihin, välskäreistä kokkeihin ja ruutimestareihin.

Maavoimien uimataidottomille sotilaille aika laivan ankeissa oloissa on varmaan ollut hirvittävää. Kuoleman uhka oli alati läsnä ja pelkuruudesta uhkasi kuolemanrangaistus. Kustaan sodassa eniten kuolemaa kylvivät kuitenkin kulkutaudit. Ruotsalaisia sotilaita arvellaan menehtyneen sodan aikana noin 21 000, heistä vain noin 3 000 kuoli taistelun tuoksinassa. Pilkkukuume-epidemia surmasi myös tuhansia siviilejä. Kymenlaakson asukasluku laski kulkutautien takia kahdeksalla prosentilla ja Helsingissäkin tauteihin kuoli pahimpana vuonna useampi kuin joka kymmenes asukas.

Pari tarinaa museon seinältä:

***

Aleksandr Vasiljevitš Suvorov, 60, harmistui, kun Katariina II määräsi hänet linnoitussuunnittelijaksi Suomeen. Hän koki joutuneensa epäsuosioon. Suomessa Suvorov vietti pari vuotta. Sinä aikana hän asui eri osoitteissa, pisimpään Haminassa lääkärin lesken luona. Tarinoiden mukaan Suvorov osasi vähän suomea ja liikkui paikallisten joukossa talonpojaksi naamioituneena. Hänellä oli muutenkin tapana hassutella ja tehdä kepposia.

Suvorov oli suuri sotasankari ja värikäs persoona. Hän syntyi Moskovassa kenraalin perheeseen. Isä ei uskonut, että hintelä lapsi voisi pärjätä sotilasuralla. Toisin kävi! Suvorov ei hävinnyt yhtäkään taistelua. Suvorov sai urastaan Venäjän korkeimman arvonimen, generalissimus. Venäjällä tunnetaan vieläkin hänen mottonsa: “Harjoittele ankarasti, taistele helposti!”

***

Venäläisen keisarillisen kaartin sotilas Ivan Drozdov selvisi ensin armottomasta taistelusta ja sitten vielä sotavankeudesta. Koettelemukset alkoivat heinäkuisena yönä 1790, jolloin Ivan ja muu miehistö soutivat aamuun asti. Oli kiire hyökätä ruotsalaisten kimppuun. Kiivaan taistelun aikana tuuli kuitenkin yltyi, ja Ivanin alus törmäsi ranta- kallioon. Ivan pelastui kahlaamalla maihin. Kohta rannalla makasi satoja verisiä ja voihkivia miehiä.

Seuraavana päivänä saapuivat ruotsalaiset. Ruumiit he hautasivat saareen ja elävät ottivat sotavangeiksi. Ivan määrättiin soutajaksi tykkisluuppiin numero 41. Kahden viikon kuluttua Ivan vietiin laivaan, joka oli matkalla Tukholmaan. Kesken matkan kapteeni sai viestin, että sota oli päättynyt. Alus purjehtikin Tallinnaan, ja Ivan pääsi vapaaksi.

***

Vellamossa oli esillä myös näyttely Oceanista – muoti ja meri, josta sopivasti pari päivää ennen reissuamme oli iso artikkeli Helsingin Sanomissa. Siellä saimme tutustua niin tuttuihin raitapaitoihin kuin ekologiseen merimuotiin. Jotkut ehtivät ennen lounasta vielä tutustua UPM-Kymmenen kulttuurisäätiön kokoelmista lainattuihin teoksiin.

Matka jatkui Langinkoskelle, jossa kuulimme opastetulla kierroksella tarinoita Venäjän keisariperheen elämästä Keisarillisella kalastusmajalla. Keisari Aleksanteri III oli ihastunut Suomen luontoon ja tiesi Langinkosken erinomaisesta lohikannasta. Keisari purjehti tänne perheineen vuosien 1888-1894 kesinä, vietti täällä muutaman päivän kerrallaan, teki päiväretkiä kalastusmajalle, jossa hän ei muuten koskaan yöpynyt, mutta kalasti ja keisarinna keitti kalakeittoa.

Aleksanteri III:n päiväkirjamerkintä: “Vietimme koko päivän samassa paikassa. Erinomainen sää. Aamiaisen jälkeen nousimme maihin, kävelimme, kalastimme… Me joimme teetä…”