Matka Petroskoihin tehtiin junilla edestakaisin Helsinki-Pietari-Petroskoi ja oltiin paluumatkalla yö Pietarissa. Monenlaista kulttuuria ja muutakin hauskaa ohjelmaa saatiin mahtumaan viiteen päivään.
Alkumatka Pietariin Suomen asemalle tapahtui Allegro-junalla ja sieltä jatkettiin Laatokan rautatieasemalta Petroskoihin uudehkolla Lastotshka (Pääskynen) -junalla. Matka kesti viisi tuntia ja juna pysähtyi lyhyesti Volhovissa, Lotinapellossa ja Syvärissä. Rouvat kärrykahvilansa kanssa kiertelivät useaan kertaan ja paikallista nuorisoa oli käynyt tanssifestivaaleilla esiintymässä ja pitivät hyvin elämää yllä käytävillä.
Perillä Petroskoissa olimme myöhään illalla. Asetuimme kelpo hotelliimme Äänisen rannalle Otto-Ville Kuusisen patsaan läheisyyteen. Äänisen aaltoja katsellen siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Pidimme iltaisin omaa keskustelukerhoamme hotellin aulan baarissa ja pohdimme syntyjä syviä.
Tässä muutaman metsäisen kaunis kuva Kivatshin vesiputouksilta, missä kävimme ensimmäisen luontoretkipäivämme aikana.
Luontoretkipäivään kuului myös käynti joenrannan kalanviljelylaitoksella, Hirvaksen läheisellä muinaistulivuorikraaterilla, maaseutuajelua pikkukaupunki Kontupohjan kautta sekä käynti Martshialnyn kylpylän mineraalilähteillä. Oli kyllä todella rautaista vettä, juomapulloni rusehti vielä viikkoja matkan jälkeen.
Kulttuurimatkalla kun olimme, kävimme myös aivan loistavassa suomenkielisessä teatteriesityksessä. Muutamalla näyttelijällä toteutettu esitys hetkessä kertoi koko ihmiselämän kirjon ja rakkauden tuskan ja täyttymyksen huumoria ja syvällisyyttä unohtamatta. Epätoivoon vaipuneen nuoren lesken ympärillä itseään ilmaisivat toiveikkaat luomakunnan komistukset.
Petroskoi on karjalais-venäläinen kaupunki, jossa voisi hyvin ajatella asuvansa. Elämä siellä tuntuu karjalaisen vilkkaalta sekä venäläisen seuralliselta ja erilaiselta.
Petroskoissa Äänisen rannalla pysähtyvät myös monet venäläiset jokiristeilijät joko ennen tai jälkeen käyntiään Kizhin luonnonkauniilla hopeapaanukirkkosaarella.
Kävimme Karjalan tasavallan kansallisessa museossa. Museo on hieno ja mielenkiintoinen kokoelma paikallista historiaa. Eniten sytyttivät huoneet joissa käsiteltiin Äänislinnan ajan keskitysleirejä.
Kävimme Kantele-yhtyeen kertakaikkisen viehättävässä ja korkeatasoisessa konsertissa. Olen nähnyt värikkään ja iloisen esityksen monta kertaa ja olen joka kerta täydellisen ihastunut.
Lähtöpäivänä kävimme vielä ennen junan lähtöä lounastamassa aseman lähistöllä olevassa ravintolassa. Maistuvan ruuan lisäksi osa meistä pöytiin jääneistä istujista ehti saamaan ravintolan oman olutpanimon pikku maistiaiset, joka sattui olemaan tietysti valtava oluttuopillinen.
Paluumatkan teimme taas Lastotshka-junalla Pietariin, jonne saavuimme myöhään illalla. Yövyimme keskustassa Oktjabrskaja-hotellin filiaalissa Nevsky ja Ligovsky -prospektien kulmalla ja jatkoimme seuraavana aamupäiväna Allegrolla Helsinkiin.
