Varapuheenjohtaja Jarmo Niemenkari:
Virossa ollaan. Ensin risteilimme Tallinkin Megastarilla Tallinnaan. Sieltä matkustimme mukavalla junalla ykkösluokassa yliopistokaupunki Tartoon, josta jatkoimme bussilla vanhaa Postiteetä Vőruun Tamulajärven rantaan. Sade oli pessyt paikat puhtaaksi ennen saapumistamme. Aurinko on paistanut meille matkan aikana.
 |
 |
Värskan talumuuseum eli farmimuseo oli kiintoisa kohde. Siellä sai kokea elävästi vanhaa perinnettä. Kävimme sitten Pölvassa Männin savusaunassa, nautiskelimme paljussa ulkoilmassa, pulahdimme lammessa, jossa kukkivat vaaleanpunaiset lumpeet. Villisikaa maistoin ensi kertaa, nam.
Ajelimme hyvin syöneinä sipulitietä hienojen maisemien läpi ja Alatskiven kartanon kautta Peipsijärven rantaan lomakeskus Suviin. Matka jatkuu huomenna. Katsotaan, mitä sitten. Ainakin menemme Narva-Joesuuhun.
Peipsijärven rannalla lomakeskus Suvissa oli rauhallista. Yövyimme siellä ja vietimme ulkoillen aamupäivän. Parasta oli aamu-uinti Euroopan viidenneksi suurimmassa järvessä. Aurinko porotti kello kahdeksan aikaan jo kuumasti. Tuulta ei ollut ja vesikin oli parikymppistä. Tikka takoi kuivaa männyn latvaa.
Pari leppoisaa päivää vierähti Narva-Joesuussa Meresuu-kylpylässä. Tarjolla oli uima-altaita ja yhdeksän erilaista saunaa. Asuimme aivan Itämeren rannassa, jossa hiekkarantaa on muistini mukaan 14 kilometriä. Kotimaa Suomi häämöttää horisontin takana.
Narvaan paikallisbussi kuljettaa tunnin välein maksutta. Bussissa mennen tullen oli ruuhkaa. Mukavaa oli nähdä remontin alla oleva Hermannin linna ja joen toisella puolella Iivanan linna. Rajan yli kulki liikennevirta tasaiseen tahtiin.
Narva-Joesuussakin raja kulkee keskellä jokea ja vastarannalla näkyvät aurinkoa ottavat venäläiset. Koska oli kesäisen lämmintä 25⁰C ja aurinkoista, niin meidän rannallamme otti mollikkaa monenlaisia porukoita. Illalla katsoimme vielä haikeina auringon laskuaItämeren yllä.
Oli siistiä tulla kotiin. Matkamme Itä-Virossa täytti odotukset. Aamiaisen ja aamusaunomisten jälkeen alkoi pian kotimatka, perjantaina klo 11. Kuljettajamme Arvi, Viljandista, nosteli laukut autoon ja hoiti tasaisen kyydin.
Professori Pertti, arvostettu ”Kivimies” eli “Jollaksen Livingstone”, piti matkan jatkuessa taas kiintoisan tietoiskun. Nyt hipaistiin hieman Viron historiaa ja syvennyttiin palavankiven rakenteeseen ja Virolle tyypillisten maakerrostumien, Itämeren klintin syntyyn.
Valasten vesiputouksen kohdalla pidetyllä tauolla voimme rantatöyräästä käytännössä noita maakerrostumia havaita. Pääkaupungissa Tallinnassa oli halukkailla sopivasti aikaa ostoksiin. Pertti osti jotain ja sitten menimme nauttimaan yhdet Saku tumet.
Koska olin varannut ennakkoon Tallink Starin ruokailun, en kotona uskaltanut mennä heti vaa’alle. Varmaan hieman kestää palata takaisin ihannepainoon. Muistot matkoista ovat mainioita arkisen elämän mausteita.
