Venäläisten sotilaiden hautojen hoidot aloitimme pohjoista haudoista tiistaina 12. päivä kesäkuuta ja lopetimme perjantaina 15. päivä kesäkuuta.

Ensimmäisenä päivänä hautojen hoitoon osallistuivat allekirjoittanut, Irja Jefremoff ja Inkeri Rautavaara. Aloitimme aamupäivällä matkan autollani pohjoiseen klo 9.50. Ensimmäinen kohde oli Martinjärvi (Myössäjärven jälkeen). Hauta sijaitsee nelostien oikealla puolella parkkipaikan läheisyydessä Ivalon ja Inarin kirkonkylän välillä. Martinjärven haudassa on 10 sotilasvainajaa. Hoitotoimenpiteitä jokaisella haudalla olivat haravointi ja kukkien laitto. Seuraava hauta oli Inarin kirkonkylän jälkeen Siggavuonossa. Hauta sijaitsee nelostien oikealla puolella lähes tien varressa. Haudan vieressä on vanha asuinkenttä ja siinä rakennuksia. Siggavuonon haudassa on 9 sotilasvainajaa. Kolmas hauta oli Aitajärvellä. Hauta sijaitsee nelostien oikealla puolella Kaamasessa ohi Kaamasen taajaman. Vanhan lentokentän läheltä sotamuistomerkin kohdalta käännyimme oikealle kentälle ja ajoimme lentokentän pohjoispäähän. Autolta kävelimme poroaidan vieritse haudalle noin vajaan kilometrin matkan. Hauta sijaitsee aika lähellä nelostietä järven rannalla niin, että autojen äänet kuuluvat selvästi. Aitajärven haudassa on 11 sotilasvainajaa. Irja Jefremoffin varaamat eväät nautimme kahvin kera palattuamme Aitajärven haudalta autolle paluumatkaa varten. Paluumatkalla ensimmäisen päivän neljäs kohde oli ennen Inarin kirkonkylää Hyljelahti palatessa nelostien oikealla puolella. Hyljelahden haudassa on 50 sotilasvainajaa. Ensimmäisen päivän matkaksi kertyi 150 kilometriä ja matkaan aikaa kului 4 tuntia. Matkan valmisteluaika huomioiden henkilötyötunteja kertyi kaikkiaan 16. Irja Jefremoff oli varautunut ostamalla hautojen vaatimat kukat ja mullan sekä huolehtimalla osan työvälineistä. Työvälineitä oli mukana myös allekirjoittaneella ja Inkeri Rautavaaralla.

Toisena päivänä hautojen hoito suuntautui eteläiseen osaan Inaria, Ivalon hautausmaalle ja Palkisojalle. Hoitoon osallistuivat allekirjoittanut, Irja Jefremoff ja Taimi Seurujärvi Ivalon osalta. Aloitimme aamupäivällä matkan autollani Ivalon hautausmaalle klo 9.50. Ivalon hautausmaan haudassa on 59 sotilasvainajaa. Ivalossa haravoitavaa on enemmän, koska haudat ovat laajemmalla alueella. Ivalon hautausmaalle kukkia aseteltiin useampia kuin muille haudoille. Ivalon hautausmaan jälkeen jatkoimme Irja Jefremoffin kanssa Palkisojan haudalle. Hauta sijaitsee nelostien vasemmalla puolella lähes tien varressa. Nelostieltä käännytään Anninkadulle, jota ajoimme vajaan kilometrin verran. Anninkadulta oli vielä kilometrin matka vasempaan Palkisojan varteen. Haudan lähellä on vanha asuinkenttä Palkisojan toisella puolella ja siinä rakennuksia. Hauta on nelostietä lähellä niin, että autojen äänet kuuluvat selvästi. Palkisojan haudassa on 13 sotilasvainajaa. Irja Jefremoffin varaamat eväät nautimme kahvin kera palattuamme Palkisojan haudalta. Toisen päivän matkaksi kertyi 45 kilometriä ja matkaan aikaa kului 3 tuntia. Matkan valmisteluaika huomioiden henkilötyötunteja kertyi kaikkiaan 11. Irja Jefremoff oli varautunut ostamalla hautojen vaatimat kukat ja mullan sekä huolehtimalla osan työvälineistä.

Kolmantena päivänä hautojen hoito suuntautui itäiseen osaan Inaria, Nangujärvelle. Hoitoon osallistuivat allekirjoittanut, Irja Jefremoff ja Inkeri Rautavaara. Matkan aloitimme 9.50 autollani ja ajoimme Rajajoosepin tietä kääntyen Nangujärven tielle. Siinä vaiheessa, kun Nangujärvi tuli näkyviin jatkoimme 5,7 kilometriä eteenpäin ja sitten käännyimme vasemmalle. Ajettuamme 1,7 kilometriä pysäköimme auton metsäautotien varteen jatkaen matkaa kävellen. Autolta suuntasimme vasemmalle hakkuuaukion poikki kahden kilometrin verran lähelle Nangujärven rantaa, jossa hauta-alue sijaitsee. Hoitoon osallistuivat allekirjoittanut, Irja Jefremoff ja Inkeri Rautavaara. Nangujärven haudoissa on 140 sotilasvainajaa. Leiri on ollut suuri. Matkaa saatoimme hyödyntää niinkin, että palatessa keräsimme hakkuuaukiolta kassillisen korvasieniä. Inkeri Rautavaaran varaamat eväät nautimme kahvin kera Valkeajärven tulistelupaikalla palattuamme haudalta. Toisen päivän matkaksi kertyi 89 kilometriä ja matkaan aikaa kului 3 tuntia 45 minuuttia. Matkan valmisteluaika huomioiden henkilötyötunteja kertyi kaikkiaan 13. Irja Jefremoff oli varautunut ostamalla hautojen vaatimat kukat ja mullan sekä huolehtimalla osan työvälineistä.

Viimeisenä päivänä hoidimme hautoja koillisessa Inarissa, Nellimissä ja Paloselässä. Aloitimme aamupäivällä matkan autollani Nellimin hautausmaalle klo 9.50. Hoitoon osallistuivat allekirjoittanut, Irja Jefremoff ja Inkeri Rautavaara. Ensimmäinen kohteemme oli Nellimin hautausmaa, johon on haudattu 4 sotilasta. Nellimistä palatessamme hoidimme Paloselän haudan. Paloselän hautaan on haudattu yksi sotilasvainaja, ainoa, jonka nimi tiedetään. Vanhan Nellimintien varresta käännytään ennen Tervon taloa vasemmalle erkanevalle metsäautotielle. Hauta sijaitsee metsäisellä rinteellä, vasemmalla puolen tietä. Vanhalta Nellimintieltä on haudalle kävelymatkaa vajaa kilometri. Irja Jefremoffin luona nautimme kahvit palattuamme Nellimiin suuntautuneelta hoitomatkalta. Viimeisen päivän matkaksi kertyi 99 kilometriä ja matkaan aikaa kului 4 tuntia. Matkan valmisteluaika huomioiden henkilötyötunteja kertyi kaikkiaan 16. Irja Jefremoff oli varautunut ostamalla hautojen vaatimat kukat ja mullan sekä huolehtimalla osan työvälineistä.

Kaikkiaan yhdeksän venäläisen sotilashaudan hoitoon ajoimme laajassa Inarin kunnassa 383 kilometriä ja henkilötyötunteja kertyi kaikkiaan 56 tuntia, joten henkilötyöviikoiksi muutettuna aikaa kului 1,5 viikkoa. Jokaiselle haudalle haravoinnin ja muun siistimisen lisäksi istutettiin vähintään yksi kukka-asetelma, kuitenkin Ivalon ja Nellimin haudoille useampia asetelmia. Haudoissa lepää Martinjärvellä 10 sotilasta, Siggavuonossa 9 sotilasta, Aitajärvellä 11 sotilasta, Hyljelahdessa 50 sotilasta, Ivalon hautausmaalla 59 sotilasta, Palkisojalla 13 sotilasta, Nangujärvellä 140 sotilasta, Nellimissä 4 sotilasta ja Paloselässä yksi sotilas. Kaikkiaan hoidimme yhteensä 297 vainajan viimeisen leposijan. Henkilökohtaisena kokemuksena voin vain todeta ja toivoa, että rauhantila jatkuisi tästä eteenpäin myös tulevaisuudessa, ettei moisia tekoja ja uhreja tarvitsisi muistella.

 

Ivalossa kesäkuun 21. päivänä 2018

Reijo Timperi

Puheenjohtaja

Suomi-Venäjä-seuran Ivalon osasto ry.