Savonlinnan osasto teki syyskuussa lähiseuturetken historiallisiin kohteisiin. Näimme matkalla nykypäivääkin.
Ruotsin ja Venäjän raja vuosina 1743–1809 kulki niin, että Olavinlinna ja Savonlinna ympäristöineen olivat osa Venäjää, ns. Vanhaa Suomea. Savonlinnalaisten hallitsijoita eivät silloin olleet Ruotsin kuninkaat vaan Elisabet (Pietari Suuren tytär), Katariina Suuri ja Aleksanteri I. Lähiympäristön pitäjiä jakautui kahteen maahan. Ruotsin puolen rajaseudulle, Joroisiin, Rantasalmelle ja Juvalle, syntyi paljon sotilaskartanoita.
Retken aluksi kävimme Rantasalmella Parkumäen taistelun muistomerkillä. Taistelu käytiin heinäkuussa 1789 Kustaan sotien aikana. Näissä sodissa Ruotsi yritti viimeisen kerran palauttaa itselleen itäisiä alueita, joita se oli menettänyt Venäjälle rauhoissa 1721 ja 1743. Taistelun muistomerkki pystytettiin 1929. Muistomerkin, joka toimii myös näkötornina, suunnitteli arkkitehti Martti Välikangas. Hänet tunnetaan erityisesti 1920–30-lukujen sosiaalisen asuntotuotannon kehittäjänä, mm. Puu-Käpylän puutarhakaupunki ja Vallilan suuret korttelitalot. Hän suunnittelemiaan ovat myös Savonlinnan keskussairaala ja Kätilöopisto Helsingissä. Välikangas vietti lapsuutensa Savonlinnassa ja kirjoitti siellä ylioppilaaksi.
Parkumäeltä jatkoimme Putkisalon kartanoon. Sen päärakennus sijaitsee saaressa, jonka raja 1743 jakoi kahteen maahan. Päärakennus on 1810-luvulta. Sitä laajennettiin 1860-luvulla, jolloin isäntä rakennutti tyttärilleen 120 neliömetrin tanssisalin. Rantasalmella muuten tanssittiin Suomessa ensimmäisen kerran valssia. Nykyisin salissa järjestetään illallisia.
Kartano on nyt ollut yli 200 vuotta samalla suvulla Ungern-Westerstråhle. Nykyisin kartano on lammastila. Pääsimme näkemään miten koira paimentaa. Ei pärjännyt ihmisjoukko koiralle kilpailussa.
Lampaat ja hevoset pitävät huolta perinnemaisemasta. Kartanon lampaat käyvät kesätyössä mm. Linnansaaren kansallispuistossa.
Kiersimme kirkonkylällä ympäri Rantasalmen Ison pappilan, joka on nykyisin yksityisessä omistuksessa. Päärakennus on 1860-luvulta, ja sen entisiä pappilan lapsia ovat mm. kirjailija-toimittaja Ernst Lampén ja arkkitehti Eliel Saarinen.
Rantasalmella kävimme vielä Haapaniemen kadettikoulun, ensimmäisen suomalaisen upseerikoulun, muistomerkillä. Kadettikoulu ehti toimia Rantasalmella sekä Ruotsin että Venäjän vallan aikana vuosina 1781–1818, ennen kuin sen toiminta tulipalon jälkeen siirrettiin Haminaan. Ennen sotakoulun rakennusten valmistumista ensimmäiset oppilaat opiskelivat Kuopiossa. Muistomerkki on pystytetty 1931 ja myös se on Martti Välikankaan suunnittelema. Tämän vuoden toukokuun kunnianosoituksessa kadettikoululle maasotakoulu asetti kunniaosaston ja nykyinen kadettikunta toi tervehdyksensä.
Juvalla nautimme iltapäiväteen Vehmaan kartanossa. Grotenfeltien Vehmaan tilan nykyinen päätuote on luomumaito. Kartanon päärakennus on 1840-luvulta ja iso kivinavetta alkuaan 1870-luvulta. Vehmaassa näimme mm. miten nykyiset lehmät tulevat lypsyrobotille lypsettäviksi. Lehmät laiduntavat peltolaitumella tai perinnebiotooppialueilla. Talvellakin ne pääsevät ulos oman mieltymyksensä mukaan.
Kartanolla oli ennen Suomen itsenäistymistä kiinteät suhteet Viipuriin ja Pietariin. Se näkyi silloin mm. ruokailutavoissa ja ruokatarvikkeissa. Nyt kartanon teehuoneessa tarjoillaan englantilaistyyppistä iltapäiväteetä.
Ajoimme ohi Juvan komean graniittikirkon, jonka rakennuttamiseen Grotenfeltien suku on osallistunut. Juvalla kuulimme myös sen vanhalla hautausmaalla viimeisen leposijansa saaneesta oopperalaulajasta, Martti Talvelasta. Martti Talvela oli tärkeä henkilö, kun Savonlinnan oopperajuhlat nousi maailmanmaineeseen.
Tärkeä yhteistyökumppani retkellä oli Savonlinnan ammattioppilaitos. Sen suomea opiskelevia maahanmuuttajia oli matkalla mukana suuri joukko. Retkeläisiä oli yhteensä 32. Seuran myöntämä apuraha retkeä varten oli tärkeä, että pystyimme pitämään osallistumismaksun pienenä. Moni maahanmuuttaja ei ollut koskaan nähnyt suomalaista maatilaa. Muillekin seudun historia tuli tutummaksi.
Teksti ja kuvat: Kirsti Kurki
