Matkapäivä
Ennättipä hujahtaa reilut puoli vuotta ilman, että oli käyntiä itänaapurin suurkaupungissa, Murmanskissa. Oli siis oivallinen syy suunnata ruskaretki juuri sinne. Tällä hetkellä Ivalon ja Murmanskin välillä ei ole säännöllistä linja-autoliikennettä, joten oli turvauduttava tuttuun murmanskilaisen tilausliikenteen harjoittajan palveluun.
Lotta – Ylä-Tuuloma – tieosuutta on kunnostettu merkittävästi, joten matkanteko sujui mukavasti vain yhden kahvitauon verran pysähtyen. Ylä-Tuulomalla pysähdyimme uudemman kerran käyttäen hyväksi paikallisen huoltoaseman kioskimyynti- ja toilettipalvelua. Kylän torilla oli jälleen monipuolinen tarjonta paikallisia luonnontuotteita ja säilykkeitä.
Matkalla Ylä-Tuulomalta Murmanskiin saimme sitten ihmetellä uuden rautatiesillan ja voimalinjan edistymistä tulevan, vuonon länsirannalle rakennettavan, sataman tarpeisiin. Kaupunkiin saavuimme parhaaseen perjantain illansuuruuhkaan. Nopeasti olimme silti keskustan hotellissa, jota autonkuljettajamme piti rauhallisten matkailijoiden majapaikkana. Lisäksemme oli hotelliin samaan aikaan majoittumassa ryhmä norjalaisia, joten arvelimme hulinaa olevan luvassa riittämiin.
Päätimme tutustua heti tulopäivän iltana Murmansk Mall – ostoskeskuksen tarjontaan ja teimmekin tuliaisostoksia Dietski Mir-myymälässä, huivikaupassa ja Siperian kosmetiikkaa myyvässä liikkeessä. Pitkän päivän päätteeksi ravitsimme itseämme hyvällä venäläisellä ruoalla.
Lauantaipäivän ohjelmaa
Hotelliaamiaisen jälkeen poikkesimme läheisen postitalon valintamyymälään, josta perinteisten postin tuotteiden – korttien, kirjeiden ja merkkien – lisäksi voi ostaa paikalliset lehdet, tulevan vuoden kalenterit ja erilaisia matkamuistoja. Vastaanoton kautta tilasimme kolmeksi tunniksi taksikyydin, jonka avulla hoidimme tarpeelliset liikkumiset kohteesta toiseen eri puolilla kaupunkia. Ensin suuntasimme Spaca-kirkolle Kurskin muistomerkillä. Aamun liturgiapalvelus oli jo päättynyt ja sen jälkeen kirkossa oli suoritettu kolme lapsikastetta. Vauvoja puettiin parhaillaan kastemekkoihinsa. Tarpeelliset ostokset kotikylän tsasounan tarpeisiin tuli tehdyksi ja niin jatkettiin matkaa kohti meriasemaa ja satamaa.
Todettiin, ettei uuden meriasemarakennuksen toisessa kerroksessa ollut meriravintolaa entisen tapaan. Ei myöskään lipputoimistoa aikatauluineen. Mahtanee olla niin, ettei paikallista laivaliikennettä Murmanskista Vienanmerelle enää olekaan. Onnellisia ne, jotka tuon reitin ovat aikanaan seilanneet ja saaneet kokea matkan tarjoamat elämykset. Reittiä ajaneita risteilijöitä ei ole nähty enää vuosiin Murmanskin matkustajalaivasatamassa. Iloinen yllätys oli sen sijaan, että vuonna 2015 avattu satamamuseo oli kerrankin avoinna. Museo avattiin Murmanskin sataman täyttäessä 100 vuotta. Satama oli perustettu vuonna 1915, vuotta ennen Murmanskin kaupunkia, Murmannin radan saavutettua Jäämeren rannan. Museossa oli mukavan kompakti näyttely sataman vaiheista valokuvin, pienoismallein ja autenttisin esinein – lähtien kappaleesta rautatiekiskoa vuodelta 1915.
Satamasta suuntasimme eteläiseen kaupunginosaan, torille ja kauppahalliin. Todettiin että halli- ja torikauppa on selvästi ”kulahtanut” aiempiin vuosiin verrattuna. Syynä lienee tavallisten kauppojen ja tavaratalojen runsas tarjonta. Pellavakauppaa ei löytynyt netin ilmoittamasta osoitteesta, mutta jätimme hakemisenkin, koska meillä oli jo kiire hotellimme kahvilaan sovittuun tapaamiseen.
Kahvilassa odotti pitkäaikainen ystävä Olga, Paatsjoen luontokeskuksen entinen johtaja, joka on viettänyt aktiivisia eläkevuosiaan Murmanskissa. Olga kertoi haikein mielin muuttavansa Murmanskista Pietarin lähistölle Hatsinaan, lähelle poikansa ja pojanpoikansa perheitä. Lohdutimme häntä kertomalla, että Helsingin ja Pietarin väliä liikennöi Allegro-juna, joka taittaa matkan kolmessa ja puolessa tunnissa. Meillä on siis hyvät mahdollisuudet tavata toisiamme tulevinakin vuosina.
Pienten kauneusunien jälkeen lähdimme taas liikkeelle ja yhteen Murmansk Mallin elokuvateattereista, jossa saimme nähdä uuden venäläisen elokuvan, Odessan. Pääosaa esitti Suojasää-tv-sarjastakin tuttu Jevgeni Tsyganov.
Kotimatkalle sunnuntaina
Hyvien yöunien jälkeen nautimme kiireettömän aamiaisen hotellin ravintolassa, pakkailimme tavarat ja lähdimme puolenpäivän aikaan katsomaan, oliko tilaamamme paluukyyti meitä odottamassa. Täsmällisesti sovittuun aikaan odotti kuljettajamme Aleksander meitä hotellin edessä. Hän kiersi ystävällisesti ”Tehtaankadun” kautta, ja niin saimme nähdä Suomen konsulaatin Murmanskin toimipisteen uuden, tyylikkään toimitalon.
Kuolan valtatietä koristivat Murmanskin alueen kuvernöörin vaalissa ehdokkaina olevien mainokset. Äänestys oli meneillään. Paikallislehtien selailu oli osoittanut, että paljon tilaa lehdissäkin oli saanut maaherran tehtäviä tilapäisesti hoitanut Andrei Tsibic.
Vielä viimeiset tuliaisostokset Kuolassa ja sen jälkeen yllätyspysähdys Ala-Tuuloman kylätorilla, jossa oli myös Tuuloman maitotalouskompleksin myymälä mainioine tuotteineen. Paluumatka kotiin läpi ruskaan puhjenneen erämaan saattoi alkaa.
Teksti ja kuvat: Irja Jefremoff
