On yleinen käsitys, että sienestys on venäläisten keskuudessa suosittu harrastus ja sieniä syödään mielellään Venäjällä. Siksi Suomi-Venäjä -seuran Vantaan osasto päätti järjestää yhteisen sieniretken jäsenilleen, joka toteutettiin lauantaina 18.9. Vantaan Kuusijärven lähimaastossa. Erinomaisista järjestelyistä vastasi osastomme hallituksen jäsen Valentina Romkina.
Osanottajia ilmaantui paikalle peräti 13 henkeä, joista ilahduttavasti suurin osa oli äidinkielenään venäjää puhuvia seuran jäseniä. Niin sanottuja kantasuomalaisia tuli myös sienestämään muutama.
Valitettavasti edeltävät päivät olivat sateettomia, joten äskettäin nousseita sieniä ei juuri näkynyt. Joitakin tatteja ja haperoita löytyi. Eniten kuitenkin yhteisnimeltään poganki-sieniä, mikä tarkoittaa ainakin löytäjän mielestä syömäkelvottomia yksilöitä. Koska Kuusijärven lähimetsät ovat suosittua ulkoilualuetta, oli varmaan muitakin sienestäjiä käynyt asialla ennen meitä.
Retkellämme etenimme Sudentassulle, joka on jyrkän kalliorinteen väliin rakennettu silta. Se on 20 metriä korkea ja 126 metriä pitkä teräksinen silta, jonka kaiteilla näkyy kasvi- ja eläinaiheisia koristeleikkauksia. Kukaan ei ihme kyllä tämän jälkeen eksynyt, vaikka jotkut kävelivät syvälle metsään sienien toivossa.
Parhaimmat löysivät kuitenkin ihmeen paljon täytettä koreihinsa. Me ”kantasuomalaiset” olimme huonompia sienestäjiä, ja korit jäivät tyhjänpuoleisiksi.
Retken päätteeksi menimme meille varattuun kotaan, jonka keskellä oli tulisija makkaroiden paistamiseksi. Valentina oli järjestänyt paikalle runsaasti erilaisia herkkuja maissia ja vaahtokarkkeja unohtamatta. Kodassa grillailtiin, syötiin herkkuja, juotiin olutta tai siideriä ja jutusteltiin. Kielivaikeuksia ei ollut, koska suomi ja venäjä sujuivat kaikilta paremmin tai huonommin.
Kotaistunnon jälkeen oli vielä mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen, ehkä joku vielä käyttikin tilaisuuden hyväkseen. Kaiken kaikkiaan: mukavaa yhdessäoloa, toivon mukaan tämän kaltaisia tapahtumia ideoidaan ja järjestetään jatkossakin seuratoiminnassamme!
Teksti: Lauri Honka
Kuvat: Valentina Romkina
