Reipas kuljettajamme Maksim kyyditsi meidät tasaisesti ja mukavasti perille. Rajamuodollisuudet sujuivat sutjakasti menomatkalla.
Rajahovissa nautitun lounaan voimin jaksettiin Viipuriin saavuttua mennä heti tutustumaan Viipurin hienolle telakalle.
Telakalla nautittiin tervetulokahvit ja herkuteltiin suklaalla ja kekseillä.
Seuraavaksi Anna ja Pavel kertoivat meille telakan ajankohtaisesta tilanteesta ja valmisteilla olevista laivoista. Presentaation ja kiitospuheiden jälkeen päästiin itse kokemuksen pariin eli tutustumaan käytännössä kokonaiseen laivanrakennusprosessiin ensimmäisestä taivutetusta rungonkaaresta upeaan melkein valmiiseen jäänmurtajaan!
Suuret hallit, koneet, nosturit sekä hitsauksen kirskuna – niistä on laivanrakentaminen tehty. Paljon muustakin, mutta ensimmäistä kertaa telakalla vierailleelle nämä jäivät mieleen – kokemus oli ainutlaatuinen ja hieno! Lisäksi Viipuri tarjosi kauneinta syyssäätään koko telakkavierailun ajan kauniilla auringonpaisteella. Kiitos Anna ja Pavel!
Matka jatkui kohti hotelli Vyborgia. Huoneet jaettiin ja oli hetki hengähtää ennen illallista. Oma ajankäyttövalinta; lepohetki. Kellon käydessä kuutta oli aika valmistautua illalliselle ja suunnata kohti Espilää!
Hotellilta noin kahdensadan metrin pyrähdys Torkkelinpuiston halki ravintola Espilälle. Rakennuksen yhdennäköisyyttä helsinkiläisen ravintola Kappelin kanssa ei voinut olla huomaamatta. Sama suunnittelija ehkä? Kaunis valoisa ravintolarakennus, jossa oli runsaasti ikkunoita – varmasti mitä upein näkymä luonnonvalossa. Sisältä ravintola oli lämminhenkinen, valoisa ja sievä sisustukseltaan. Vaaleita maanläheisiä värejä. Larissa ( omistaja ) voi olla ylpeä kauniista ravintolastaan!
Ruokailun lomassa esiin ilmestyi juhlatanssien Master Klass( Ballnie Tanets). Kauniita pukuja ja tanssia. Ohjelmanumero ottikin hyvin interaktiivisen muodon kun yleisökin sai osallistua! Muutama rohkelikko lähtikin mukaan tanssinpyörteisiin. Ensin pikku askelharjoitukset ja sitten musiikkia! Tanssiesitysten lomassa saatiin nauttia mahtipontista ja komeaäänistä tenorilaulantaa. Illan pidetessä meno vaihtui letkeämpään jazz – rentoiluun lahjakkaan saksofonistin voimin. Bloggaajan lähtiessä nukkumaan illanvietto jäi jatkumaan iloisesti. Kohti seuraavaa aamua. Zzzzzz.
Kello kahdeksan. ” доброе утро , завтрак? спасибо! Aamiainen siis toisessa kerroksessa, kiitos!
Nam. Aamiainen oli tuhti ja herkullinen, suorastaan barbaarinen. Makkaroita , uunipaistoksia, tuoretta leipää , juustoja, omenoita kaikkea hyvää. Kahvi oli vahvaa ja meni suoraan ytimiin. Vatsa täynnä virkeänä kohti uutta päivää Viipurissa!
Kultaiset kirjaimet tihkusateessa vaalean rakennuksen kyljessä. Viipurin taidekeskus. Jännittävää, mitä upeaa sisällä? Tutustuminen Olympoksen lintujen näyttelyyn. Tulkkimme Ljudmilan ja näyttelyoppaan avustuksella saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita vanhojen venäläisten aatelisten ja rikkaiden elämästä. Nähtiin ohuen ohuita kauniita tarjottimia, joilla ei voitu kantaa mitään vaan joiden oli tarkoitus osoittaa isäntäväen olevan varakasta. Upeasti käsin koruommeltuja kankaita, jotka olivat muuten miesten ompelemia sekä “arkisia” kodinesineitä kuten kultaisia pikareita että sokeritoppa-astioita. Kaiken säihkeen ja hohdon jälkeen oli mahdollisuus piipahtaa taidemuseon ylimmässä kerroksessa modernin nykytaiteen näyttelyssä.
Pieni sade ei haitannut kun pääsimme piipahtamaan Viipurin torilla ja sen varrella sijaitsevassa kauppahallissa. Kauppahallin lämpöisessä kodikkaassa ympäristössä oli tarjolla herkkuja suolaisempaan nälkään että makeaan. Paikalliset kaalipiirakat ja lämpöiset villasukat olivat suosittuja ostoksia.
Vielä ennen kotimatkaa pyörähdettiin Karusellissa. Moderni kauppakeskus Karuselli tarjosi hyvät mahdollisuudet hankkia mukavia tuliaisia kotiväelle ja ystäville sekä matkaeväitä kotimatkalle.
Sunnuntai-iltapäivänä kello 14 aika Viipurissa alkoi lähestyä loppuaan ja oli aika suunnata bussin keula kohti rajaa ja kotiSuomea. Kiitos Viipuri!
Teksti: Pauliina Sundqvist
Kuvat: Heguzi
