Varapuheenjohtaja Jarmo Niemenkari:
Kotkan Ruusu oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tähän johtopäätökseen tulin, kun olin mukana Kallio-Vallilan Venäjä-seuran ja eläkeläisten yhteisellä teatteriretkellä. Lauantaina aamupäivällä lähdimme taas matkaan Aleksis Kiven patsaan luota PS-bussilla.
Kotkan Ruusu musiikkinäytelmä oli tarinana aika rankka, mutta samalla myös viihdyttävä. Faktan ja fiktion avulla paraatipaikoilta kolmannelta ja neljänneltä riviltä saimme kokea, millainen ihminen mahdollisesti oli Kotkan Ruusu- myytin takana. Draaman tunnelmaa kuljetti kaksikymmentäyksi hyvin valittua aikansamukaista laulua.
Roosan tarina alkaa juutalaisesta perheestä 1910- luvun Viipurista ja jatkuu sotavuosien läpi 1960- luvun Kotkaan. Perheen hylkäämänä ja kovia kokeneena hän selviytyi ja säilytti elinvoimansa. Lauri, Roosan nuoruuden suuri rakkaus, alhaisenpaan luokkaan kuulunut poliisi, petti hänet. Avioeron jälkeen Roosan lapsi otetaan pakkohuostaan.
Myöhemmin menestyneenä näyttelijättärenä tytär Nora tapaa äitinsä Kotkassa, mihin Roosa on onnistunut perustamaan parturiliikkeen. Kielitaitoisena Rosalia Gurovitsch-Mäkinen saavuttaa kadehdittua suosiota satamassa poikkeavien laivojen miehistöjen suosikkiparturina.
Roosaa esittävät loistavasti Marika Huomolin, Ella Mustajärvi ja Lise Holmbetg. Näyttelijät saivat yleisöltä ansaitut suosionosoitukset monesti kesken esityksenkin. Laulut ja musiikki kevensivät viihdyttävästi draagistenkin sattumusten tunnelmaa.
Paluumatkalla annettiin pelkästään kiittäviä arvioita, kun poikettiin lohikeitolla. Taukopaikan nimi paluumatkalla taisi olla Finlandia. Lohikeitto oli maistuvaa ja palvelu hyvää. Meidän vakiokuljettaja Matti toi meidät turvallisesti illaksi kotiin. Teatteriretkiä jatketaan ja seuraavalla kerralla mennäänkin junalla Tampereelle.
