Vuosi 2022 on Vantaan osastossa ollut varsin tapahtumantäyteinen. Kevätkausi käynnistyi toimittaja Pekka Hakalan Ukraina-luennolla. Kesän kynnyksellä tehtiin venäjänkielinen tutustumiskäynti Vantaan vanhaan tsaarinaikaiseen asemarakennukseen, ja kautta vuoden on eri tapahtumissa ja tilaisuuksissa käyty esittelemässä osaston toimintaa. Vuosi huipentui syksyllä lokakuussa Tallinnaan tehtyyn teatteri- ja kulttuurimatkaan. Mukavasti mennyt toimintakausi sai arvoisensa päätöksen lauantaina 10.12. vietetyissä pikkujouluissa.
Juhlat järjestettiin tänä vuonna vähän juhlavammissa puitteissa kuin aiemmin, sillä juhlapaikaksi oli valittu Tikkurilan vanha rautatieasema, samainen rakennus, johon toukokuussa olimme tutustuneet. Nykyisin rakennuksessa toimii Vantaan kaupunginmuseo, joka vuokraa tilojaan myös juhlakäyttöön. Juhlatila – aseman entinen lipunmyyntikonttori sekä odotustila – oli parinkymmenen hengen porukallemme juuri sopivan kokoinen. Paikalla oli mukavasti niin suomen- kuin venäjänkielistäkin väkeä, joten kaikilla oli halutessaan mahdollisuus päästä juttelemaan sillä vieraammallakin kielellä.
 |
 |
Vielä viime vuonna pikkujoulut ponkaisi käyntiin osaston puheenjohtajuutta monta vuotta harteillaan kantanut Jouko Viljakainen. Mutta koska puheenjohtajuus maaliskuussa siirtyi Petriinalle, lankesi tehtävä nyt hänelle. Ja toki tervetuliaispuheen pito Petriinaltakin luonnistui. Puheen päätteeksi siirryttiin sitten suuremmin kursailematta kohti tarjoilupöytää.
Ruokavelhot Valentina ja Lena olivat panneet parastaan. Alkuruoaksi oli tarjolla taikinarullia lohi-, silli-, maksapasteija- ja kasvistäytteellä. Pääruokana oli venäläistä kaalipiirikkaa ja Stolichnij-salaattia. Kokit olivat tällä kertaa onnistuneet täydellisesti. Ruoka ei pelkästään sulanut suussa, vaan oli myös kaunista katsella, kuten kuvat todistavat. Syötävää oli myös runsaasti, salaattia arviolta ämpärillisen verran. Sitä jaettiin halukkaille juhlan jälkeen myös mukaan otettavaksi. Menyy oli sen verran hyvä, että se kannattaa myös tulevia juhlia varten pitää mielessä. Suomalaista ruokapuolta edustivat tänä vuonna – kuten varmaan myös kaikkina edeltävinäkin vuosina ja vuosikymmeninä – joulutortut.
 |
 |
 |
Ruokailun lomassa käynnistyi myös illan ohjelmapuoli. Ensimmäisestä ohjelmaosuudesta vastasi Erika Keronen, joka esitti meille venäläisen musiikin tahdittamia tansseja. Tanssin jälkeen Erika hyppäsi Lumihiutaletytön asuun ja avusti paikalle saapunutta pukkia lahjojen jaossa. Kukin juhlijoista oli nimittäin tuonut mukanaan pukin säkkiin pienen lahjan ja sai nyt säkistä toisen lahjan kotiin vietäväksi.
Lahjojen jaon jälkeen estradille astui Paimiosta asti saapunut trubaduuri Mihail Ionin. Häneltä oli tilattu ns. nostalgiaohjelma, joten saimme kuulla ikivihreitä neuvostovenäläisiä iskelmiä ja laulelmia. Petroskoissa syntynyt ja parikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttanut Mihail esitti hienosti niin venäjäksi kuin suomeksikin muun ohjelmiston ohella joitakin tuttuja ja vähemmänkin tunnettuja Vysotskin ja Okudzhavan kappaleita. Ne sykähdyttivät ainakin -70–80-luvuilla venäjän kieltä ja kulttuuria harrastanutta ”nuorta”. Mihail tuli erittäin lähelle Vysotskin omintakeista laulutyyliä mm. kappaleessa ”Susijahti” (Охота на волков), jonka hän esitti yleisön joukosta tulleen pyynnön perusteella. Monet muut kappaleet olivatkin yleisölle entuudestaan tuttuja suomenkielisinä versioina, kuten vaikkapa ”Ystävän laulu” ja ”Miljoona ruusua”. Mihail oli mukaansatempaava esiintyjä ja sai osan väestä jopa nousemaan penkeistään ja panemaan jalalla koreasti.
Tila oli varattu kolmeksi tunniksi, joten ennen kahdeksaa oli aika ruveta lopettelemaan. Osa väestä siirtyi jatkamaan iltaa läheiseen ravitsemusliikkeeseen. Kaiken kaikkiaan onnistuneet pikkujoulut. Lämmin kiitos Suomi-Venäjä -Seuralle avustuksesta, jonka avulla maksoimme Mihail Ioninin esiintymispalkkion!
