Tervetuloa paikanpäälle keskiviikkona 3.5. kello 17.30 Multi-Cultiin ( Päijänteenkatu 1, Lahti)! Bardinin haastattelua voi seurata myös etänä zoomin välityksellä>>
Suomi-Venäjä-seuran jäsenillä on mahdollisuus katsoa kymmenen Bardin animaatiota ennen 3.5. haastattelua jäsenportaalin kautta (videot löytyvät jäseneduista).
Garri Bardin (synt. 1941) on yksi Venäjän tunnetuimmista neuvostoajoilta asti työskentelevistä animaatio-ohjaajista. Hän on myös käsikirjoittaja, tuottaja ja näyttelijä.
Garri Bardin on animaatio-ohjaaja, joka ei osaa piirtää. Hänen tuotantonsa käsittää kymmeniä pääasiassa aikuisille suunnattuja animaatioprojekteja, joissa hahmot on tehty erilaisista materiaaleista, kuten tulitikuista, muovailuvahasta, naruista, johdoista. Erittäin suuri merkitys näissä animaatioissa on musiikilla. Bardin rakastaa klassista musiikkia.
Bardin on yli 80 -vuotias virkeä vanhus, joka työskentelee edelleen ja seuraa maailman tapahtumia kiinnostuneena. Hän on avoimesti tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Hänen mielestään se on täysin järjetön teko, hyökkäys omia vastaan. Hänen vanhempansa ovat syntyisin Kiovasta, jossa hänen siskonsa elää edelleen piiloutuen metroon Venäjän ohjusiskuilta.
Venäjän kielen taitoiset voivat tästä katsoa Katerina Gordejevan haastattelun Bardinin kanssa, joka on julkaistu Skazhi Gordejevoi (Sano Gordejevalle) Youtube-kanavalla.
Lapsuus ja nuoruus
Garri Bardin (oikealta nimeltään Garri Jakovlevitš Bardenštein) syntyi 11. syyskuuta 1941 Tškalovissa ( nyk. Orenburg). Tätä ennen vanhemmat asuivat Kiovassa. Isä, Jakov Lvovitš, palveli merijalkaväessä, lähti rintamalle Suuren isänmaallisen sodan ensimmäisenä päivänä ja näki poikansa vasta Stalingradin taistelujen jälkeen. Bardinin mukaan äidin onnistui kuin ihmeellä pakenemaan kuolemaa. Heti sen jälkeen, kun perhe oli evakuoitunut, Babi Jarissa lähellä Kiovaa saksalaiset surmasivat tuhansittain paikallisia juutalaisia.
Lapsuudesta Bardinin mieleen ovat jääneet musiikkihetket ja erityisesti uutena vuonna 1943 isän kanssa koettu kävelyretki Orenburgin puistossa, jossa kaiuttimista kuului Giuseppe Verdin Aida. Tämä kokemus teki poikaan lähtemättömän vaikutuksen.
Isä selvisi sodasta hengissä. Perhe muutti Engelsiin ja sieltä Latviaan Liepajaan. Bardin oli lapsesta asti kiinnostunut erilaisten hahmojen luomisesta eri materiaaleista. Hän keksi myös tarinoita luomilleen hahmoille.
Bardin opiskeli Gorkille nimetyssä Moskovan akateemisessa teatterikoulun yhteydessä toimivassa Nemirovitš-Dantšenkon studiokoulussa ja päätti opinnot vuonna 1968. Näitä opiskeluvuosiaan Bardin pitää elämänsä onnellisimpina.
Nyt Bardin tunnetaan paremmin animaatio-ohjaajana. Hän kuitenkin aloitti uransa näyttelijänä. Uransa alussa hän myös lyhensi sukunimensä helposti muistettavaan muotoon Bardin. Hän esiintyi Gogolille nimetyssä draamateatterissa, elokuvissa (mm. Moskova ei usko kyyneliin) ja teki äänirooleja piirrettyihin.
Animaatiot
Animaatioiden teon Bardin aloitti 70-luvulla käsikirjoittamalla ”Don Juanin”. Omintakeinen tulkinta tunnetusta teoksesta johti siihen, että Bardin kutsuttiin ohjaajaksi NL:n valtiolliseen akateemiseen nukketeatteriin. Hän teki pitkän uran myös Sojuzmultfilmillä, NL:n suurimmalla animaatiostudiolla.
Siellä ensimmäinen muovailuvaha-animaatio nimeltään Tap-ljap-Maljary syntyi vuonna 1984. Se oli hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu animaatio, jossa käsitellään polttavia sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä. Yksi vaikuttavimmista hänen animaatioistaan on tulitikuin toteutettu Konflikti. Perheteemaa käsittelee animaatio Avioliitto. Hyvin kaunis raamatullinen teos Adagio on toteutettu paperilla.
Vuonna 1991 Bardin lähti Sojuzmultfilmistä ja perusti oman studionsa Staier. Hänen animaationsa olivat herättäneet kiinnostusta myös lännessä. Disney kutsui ohjaajaa USA:n töihin luvaten perheelle ylläpidon ja taiteilijalle hyvän palkan. Bardin ei kuitenkaan halunnut jättää oman studionsa kollektiivia ja päätti jäädä Venäjälle. Staier-studion ensimmäinen animaatio oli Saapasjalkakissa.
Studion ensimmäinen täysipitkä animaatio pohjautui Hans Christian Andersenin satuun Ruma ankanpoikanen. Venäjällä vastaanotto oli alkuun laimea, Venäjän 1-kanava kieltäytyi esittämästä elokuvaa, sitä vastoin ulkomailla animaatio otettiin vastaan hurraahuudoin. Se palkittiin mm Intiassa, Espanjassa, Argentiinassa, USA:ssa, Tšekeissä, Romaniassa, Australiassa, Armeniassa. Vuosi animaation valmistumisen jälkeen myös Venäjällä elokuva palkittiin Venäjän Oskarilla eli NIKA:lla. Studion tekemiä animaatioita ovat myös ”Beethovenia kuunnellen” ja ”Bolero”ю
Bardin on ollut kolmesti naimisissa. Hänellä ja hänen kolmannella vaimollaan on poika Pavel.
