Sugrifest
Sukukansaviikkoa vietettiin Länsi-Suomessa upeissa merkeissä.
Porin osaston johtokunnan kokouksen päätteeksi 17.10.2019 saatiin vieraita Mordvasta ja Udmurtiasta.
Oli mukavaa laittaa merkille kuinka, tismalleen ja päivälleen vuosi takaperin Porissa vietettiin ja juhlittiin unohtumatonta ersänkielisen Azor-elokuvan suomenkielistä maailman ensi-iltaa.
Sukukansaviikon aikana Länsi-Suomessa vierailulla olevat Bogdan Afinogenov Udmurtiasta, Nikolai Setjajev ja Jekaterina Tjugashkina Mordvasta saapuivat Porin osaston vieraiksi.
Vieraista Bogdan Afinogenov puhuu äidinkielenään udmurtiaa, Nikolai Setjajev puhuu mokshaa ja Jekaterina Tjugashkina ersää.
Mordva – ersä ja moksha
Nuoret kulttuuriensa ja kansojensa asiantuntijat olivat valmistautuneet kokoustapaamiseen perusteellisesti. Hedelmällinen, vilkas ja mielenkiintoinen yli 1,5 tuntia kestänyt keskustelu käytiin sukukansojen asemasta Venäjällä ensin yleisellä tasolla. Sen jälkeen pureuduttiin sukukansojen nykyoloihn tarkemmin. Salissa käytiin vilkasta keskustelua kaupungistumisen vaikutuksesta äidinkielen käyttöön tasavalloissa. Oli mielenkiintoista kuulla, miten maaseudulla äidinkielen perinne ja sen säilyminen on vahvaa, kieli elää arjessa voimakkaasti ja perheissä vanhemmat opettavat lapsilleen äidinkieltään aktiivisesti. Erinomaisena asiana pidetään katujen, paikannimien ja opasteiden kirjoittamista kolmella tasavallan virallisella kielellä; ersäksi, mokshaksi ja venäjäksi. Uutena positiivisena seikkana on Mordvassa julkisiin paikkoihin ja katumainoksiin, joukkoliikenteen pysäkkien nimiin, liikekeskuksiin ja painotuotteisiin saatu tekstit alkuperäiskansojen kielillä. Näin ersän ja mokshan kielten ilmestyminen valtakielen rinnalle takaa niiden orastuksen tasavertaisina jokapäiväisessä käytössä. Ihmiset puhuvat äidinkieltään aina rohkeammin ja useammin yleiskielen, venäjän sijaan. Kielikurssit ja väestön hakeutuminen koulutukseen on suosiossa, myös tietotekniikan laaja käyttö oman opiskelun tukemisessa on selvästi saanut tuulta purjeisiin.
Udmurtia
Omassa alkupuheenvuorossa Bogdan Afinogenov kertoi Udmurtian suurten kaupunkien elävän tavallaan omaa ja erillistä elämäänsä. Tasavallassa on jättimäisiä teollisuuskeskittymiä ja niiden henkilökunta puhuu lähes yksinomaan venäjää. Usein udmurtit keskenään puhuvat toisilleen eri tilanteissa venäjää, vaikka voisivat keskustella udmurtiaksikin. Sangen usein udmurtit väheksyvät äidinkielensä merkitystä ja pitävät puhumista venäjäksi sivistyneempänä tapana komunikaatioon. Varsinaista udmurtialaisen kulttuurin- ja perinteen pääkaupunkia ei ole syntynyt koskaan ja sen vuoksi, udmurtiaa puhutaan paljon maaseudulla ja kylissä. Udmurtiassa ilmestyy sanoma- ja aikakauslehtiä, mutta niiden painos- ja tilausmäärät ovat kuitenkin laskeneet viime vuosina jyrkästi. Vielä viisi vuotta takaperin tilaajia oli reilusti yli 6000, nykyään noin 3500. Hän korosti sitä, kuinka painetulla lehdellä on valtava itsetunnon merkitys ja status udmurttien keskuudessa. Se korostaa jokaisen udmurtin kuulumista omaan kansaan, jolloin jokainen ymmärtää paikkansa ja asemansa vähemistökansassa. Identiteettiään korostaen jokainen haluaa olla – udmurtti.
Bogdan Afinogenovin mielipide, vaikka se nyt kuuluu nuoren henkilön suusta on se, ettei yksikään sähköinen viestintäkanava pysty korvaamaan paperista painotuotetta. Painetun tekstin lukijakunta on määrältään moninkertainen tilaajiin nähden, sillä lehtien tiedetään kiertävän aina loppuun kulumiseen saakka naapureille, kavereille, sukulaisille, perheenjäsenille, tuttaville ja työporukoille. Paradoksi tai paremminkin nykyajan realiteetti on, kuinka Udmurtiassa alkuperäiskansa on vähemistö omalla maallaan ja tasavallassaan, eläen valtakulttuurin puristuksessa. Kuitenkin Bogdan Afinogenovilla on selvä kuva siitä, miten udmurttialaisuus ja sen kansanperinne elää jatkossakin voimakkaana.
Kiitos vierailusta!
Kuvat Jukka Kim, klikkaamalla kuvat aukeaa uuteen ikkunaan
