Lauantai 6.6.2020 oli elämässäni pysähdyttävä päivä. Se huipentui Alfa-tv.llä suomalaisvenäläisen Vuosisadan romanssi -konserttiin, joka oli taltioitu Suomi 100 -teemalla vuonna 2017 taitavien solistien ja korkeatasoisten orkestereiden kanssa.
Siellä kuultiin niin Venäjän kuin Suomenkin solistikaartia. Olen useitten suomalaisten oopperasolistien kanssa saanut tavata jopa meillä kotona nautiskellen milloin päivällistä, milloin aamiaista ja monien herkkua lihaista klimppisoppaa. Ja usein myös heidän esiintymisestään, ei siinä tarvittu säestystäkään.
Romanssi-konsertista jäi erityisesti mieleeni Ilmajoen monien oopperoiden pääsolisti, tenori Pentti Hietanen. Hän aloitti rokkarina, mutta teki uraa oopperassa. Olen saanut käydä ihailemassa Heinin ja Pentin kotoa Pirkkalassa. Pentti perheineen oli vakiovieras kesäisin ooppera-aikaan meillä kotona.
Samaisena lauantaina Suomi-Venäjä-seuran Seinäjoen seudun osaston vuosikokous valitsi tilalleni johtokuntaan osaston pitkäaikaisen jäsenen Jarmo Latikan Ilmajoelta. Olin ystävällisesti pyytänyt ystävyysseuratyöstä eroa ja etsinyt Jarmon tilalleni. Kiitos Jarmo. Hän sai myös tiedottajan tehtävät.
Tuo ero osui prikulleen oikeaan aikaan. Olin näet alkuviikon maanantaina sydäninfarktin hoidossa SeKS:n sydänpolilla, -salissa ja -osastolla. Edellisviikon lauantaina 30.5. minut kiidätettiin ambulanssilla sydänensiapuun kesken meidän Aliinan kaksoistutkintajuhlan. Ehdin lausua paapan onnittelut ja sanat Aliinalle.
Kotiudun sairaalasta keskiviikkona 3.6., elämä hymyili, kun pikkukoirien kanssa pääsin taas kevyelle kävelylenkille. Askel oli kylläkin lyhyt. Saman viikon pari kokousta jäivät väliin eli Musiikkijuhlien hallitus ja SDP:n piirikokous.
Korkeatasoista kulttuuria, matkoja, YYA-juhlia, hyviä ystäviä
Vuosisadan romanssi -konsertti palautti mieliin 50 vuoden ajalta monet korkeatasoiset konsertit ja muut estradiesitykset niin kotimaassa kuin Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä. Ilmajoen osasto teki 1970- ja 80-luvuilla vuosittain 3–4 bussimatkaa Neuvostoliittoon, pääosin nykyiseen Pietariin ja Tallinnaan, mutta tutuksi ovat tulleet myös Sotshi, Moskova ja Viron eri kaupungit. Matkaan kuului aina vierailu sikäläisessä konsertissa, baletissa tai tivolissa. Monet Suomen itsenäisyysjuhlat olivat ohjelmassa.
Osasto järjesti Ilmajoella kunnan suosiollisella avustuksella kerran pari vuodessa YYA-juhlia, korkeatasoisia neuvostotaiteilijain tanssi- ja laulukonsertteja, jotka kansoittivat kunnantalon juhlasalin. Myös työväentalossa pidettiin matkailu- ja elokuvailtoja yhdessä Ilmajoen työväenyhdistyksen kanssa. Ilmajoen kunta oli osaston yhteisöjäsen monen muun yhdistyksen ja yhteisön kanssa.
Ilmajoella on toiminut heti sodan jälkeen Suomi-Neuvostoliitto-Seuran osasto, jonka toiminta sammui 1960-luvulla. Uudesti 1972 synnytetyn osastossa mukana oli entisen osaston jäsen Armas Rahko, jolta silloiset jäsenet saivat arvokasta tietoa sodan jälkeen perustetun osaston toiminnasta ja henkilöistä.
Osastoon liittyi 1944 runsaasti ilmajokisia, vaikka osaston toimipaikka oli Koskenkorvalla silloin sijainneella työväentalo Taistolla. Tämä talo palvelee nykyisin Pojanluoman kyläseuran tukikohtana Seuralana.
Heti sotien jälkeen osasto oli suuren mielenkiinnon kohteena. Siihen, kuten koko valtakunnalliseen seuraan, haluttiin liittyä kaikista poliittisista puolueista ja kansalaispiireistä. Vedettiin ensin Paasikiven, sitten Paasikiven-Kekkosen linjaa ja myöhemmin uusi osasto jatkoi vielä siihen lisäten Koiviston linjaa.
SNS:n Ilmajoen osasto perustettiin uudelleen 1972, jolloin toiminta alkoi vireänä ja siihenkin liittyi jäseniä eri puolueista ja kansalaispiireistä lähes 200. Puheenjohtajana toimi toimittaja Toive Tynjälä, varapuheenjohtajana kunnanjohtaja Erkki Kiskola, taloudenhoitajana rehtori Paavo Silvola, sihteerinä kirjaltaja Juhani Marttinen, matkailusihteeri Laila Nikkola, jäsensihteeri Eino Taipale sekä tilintarkastajina Airi ja Aarne Koskimäki.
Saimme usein olla itärajan takaa saapuneiden taiteilijavieraiden isäntinä osoittaen vieraanvaraisuutta kotonamme. Taiteilijat halusivat tietää Ilmajoesta ja Suomesta paljon. Meillä oli onni saada taitavia tulkkeja, joiden avulla selostimme vieraille heitä kiinnostavia asioita kotimaastamme.
Neuvostoliiton romahdettua Ilmajoen osasto liittyi maakunnalliseen Suomi-Venäjä-Seuran Seinäjoen seudun osastoon, johon seuran Ilmajoen jäsenet liittyivät. Toiminta on ollut aktiivista myös Ilmajoella, jossa on vieraillut venäläisiä taiteilijoita muun muassa Uhtualta ja Pietarista. Ilmajoelta vierailtiin myös Sortavalassa ja Petroskoissa sekä Valamon luostarissa. Vienan-Karjalaan tehtiin viikon retki ja samalla vietiin Uhtualle Ilmajoen ja Seinäjoen kouluista täällä vanhentunutta opetusmateriaalia, joka otettiin kiitoksella vastaan. Suomenkieliset oppikirjat ja myös liidut olivat mieleen. Uhtualla tutustuimme suomalaisten rakentamaan evankelisluterilaiseen kirkkoon. Saimme majan kirkon taloudenhoitajan luona.
Lähes kaikista matkoista on kirjoitettu paikallis- ja aluelehtiin matkakertomus luettavaksi heille, jotka eivät päässeet mukaan tutustumaan suureen itänaapuriin ja sen vieraanvaraiseen elämänmenoon. Pohjalainen julkaisi isosti matkakuvaukseni Vienan-Karjalasta.
Ilmajoella on 50 vuoden mittaan vieraillut usein naapurimaan kulttuurin taitajia. Tanssijoita, musikantteja ja laulajia on viety myös palvelutaloihin viihdyttämään asukkaita. Usein kunnantalon juhlasali on täyttynyt yleisöstä, kun taiteilijat ovat tuoneet upeat kulttuuriterveiset naapurimaasta. Kerran hanuristit Volgan mutkasta antautuivat ripeän ja kaihoisankin musiikin pariin Rengonhovissa, joka täyttyi kuulijoista ääriään myöten. Sinne poikkesi samaan aikaan kurikkalaissyntyinen, ministeri Kalevi Kivistö puolisoineen.
Yhdistymisen jälkeen ilmajokisia on ollut mukana ystävyystoiminnassa alueelliseen osaston johtopaikoilla. Toive Tynjälä on toiminut Seinäjoen seudun osaston varapuheenjohtajana näihin päiviin. Aulikki Viita-aho johtokunnan jäsenenä ja nyt jatkavat venäjän kieltä vahvistamassa Alina Eteläaho ja tiedottajan tehtävässä Jarmo Latikka. Jo edesmenneet Paavo Silvola toimi pitkään tilintarkastustajana ja Henrik Forss johtokunnassa.
Olen saanut olla SNS:n ja SVS:n eri tasoilla toimien siis osaston johdossa, Pohjanmaan ja Länsi-Suomen piireissä ja valtakunnallisessa seuravaltuustossa, jonka viimeinen kokous marraskuussa 2019 oli seuran 75-vuotisuhlakokous päättyen Venäjän suurlähetystön vieraanvaraiseen vastaanottoon. Monet mielenkiintoiset kokoontumiset antoivat paljon 50 vuoden aikana.
Neuvostoliiton ja Venäjän presidentit käyneet tutuiksi
Minulla on ollut ilo saada tavata Suomessa vierailleita Neuvostoliiton ja Venäjän päämiehiä 50 vuoden ajalta. Sattumoisin osaston matka Sortavalaan ja Petroskoihin suuntasi myös Valamoon, jossa parhaillaan oli omalla kesäpaikallaan myös presidentti Vladimir Putin.
Suomessa päämiehet vierailivat varsin usein. Vierailulla olivat mukana myös ystävyysseurojen osastojen johto eri puolilta maata. Tutuiksi näillä vierailutapaamisilla ovat tulleet presidentit Leonid Brežnev, Mihail Gorbatšov, Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev. Myös oman maamme presidentit olivat isännöimässä vierailuja, joten heidänkin kanssaan tuttavuus yhä vain lujittui. Siis Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Sain olla Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston valitsijamiesehdokkaina.
Erään kerran korkeantason vierailun aikana pääsimme tapaamaan Neuvostoliiton presidenttiä Finlandia-talossa. Melkein heti rautatieasemalta matkatessamme kysyttiin jo kutsua ja ulko-oven jälkeen myös meidät tarkastettiin ikään kuin lentokentällä konsanaan. Meidät seuraväki istutettiin etuosaan salia. Olimme kutsuvieraita. Poistuessamme huomasin, että silloinen ex ministeri Paavo Väyrynen oli saanut istuinpaikan salin takaosasta poistumisoven vierestä. Tätä hiukan ihmettelin, kun Väyrynen oli ollut sentään ulkoministeri sitä ennen.
Myös suurlähettiläät ja pääkonsulit
Tutuiksi ja viestinviejiksikin ovat tulleet naapurimaan suurlähettiläät Tehtaankadulla ja pääkonsulit Turussa näinä vuosina. Viimeisin tapaaminen marraskuussa 2019 oli suurlähettilään vastaanotolla seuramme 75-vuotisjuhlamme kunniaksi.
Turun pääkonsuli Alexander Y. Gremitskikh puolestaan vieraili marraskuussa osastomme 75-vuotisjuhlassa Seinäjoella. Hän sai nauttia arvokkaasta juhlaohjelmasta muun juhlaväen kanssa. Aikaisemmat suurlähettiläät ja pääkonsulit ovat tasaiseen tahtiin olleet osastomme vieraana. Vierailulla on ollut mukana myös julkishallinnon ja elinkeinoelämän edustajia seuraväen lisäksi.
Arvostamani suurlähettiläs Pavel Kuznetsov oli vastaanotolla tapansa mukaan juttutuulella. Keskustelimme molempia osapuolia kiinnostavista asioista. Kun pääsimme alkuun esittämälläni kutsulla Ilmajoen musiikkijuhlille, siirryimme vakavampaan asiaan eli Venäjän jäteongelmaan.
Venäjän kun on vasta heräilemässä jäteongelmaansa. Suurissa kaupungeissa, kuten Pietarissa ja Moskovassa se on vielä lapsen kengissä. Kerroin Pavel Kuzsnetsoville vähän kuin kysellen, voisiko hän olla apuna saadaksemme Venäjältä teknologia-asiantuntijoita tutustumaan Etappiin, ja mahdollisesti solmittaisiin yhteistyötä ja teknologiavientiä Etapin kanssa Venäjälle. Olen kuullut, että myös Pirkanmaan jätelaitos on tasokas. Kun asiaa valmistellaan, voisi vierailun aikana käydä myös siellä.
Nyt tämä koropirulainen on pannut lusikkansa tähänkin jätesoppaan, etten ole voinut edetä asiassa. Musiikkijuhlat siirtyivät vuodella ja molemminpuolinen jätetutustuminen samoin. Ehkä pian saamme sen uudelleen esille. Ei se ainakaan näyttänyt olevan suurlähettiläästä kiinni.
Venäjä ”tuottaa” vuositasolla 70 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä. Vain murto-osa teollisuus- ja kotitalousjätteistä lajitellaan ja uusiokäytetään. Aktiiviset yksityishenkilöt ovat kuitenkin ottaneet jätteiden lajittelun sydämenasiakseen, ja myös Venäjän hallitukseen kohdistuu yhä enemmän paineita ratkaista maanlaajuinen, jo krooniseksi paisunut jäteongelma. Toistaiseksi jätteiden kuljettaminen erityisiin keräyspisteisiin vaatii Pietarissakin kansalaisilta melkoista aktiivisuutta, koska lajittelusäiliöt sijaitsevat usein kaukana asunnosta.
Huippuosaajat löytynevät Ilmajoelta ja Tampereelta. Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n toimitusjohtaja Harri Kallio todistaa firmansa 25-vuotisjulkaisussa, että ”yhdessä olemme kehittyneet jätehuollossa Suomen mestareiksi. Minä uskon, ettei Etappi Oy:n toimitusjohtaja Pekka Kontio pane firmaansa yhtään huonommaksi.
Tarkoitan sitä, että nämä jäteyhtiöt panevat hynttyyt yhteen ja matkaavat Venäjälle neuvottelemaan yli 50 miljoonan kaupoista ”pimeitä” kaatopaikkoja vastaan. Mutta ensin pitää olla kielitaitoa sekä venäläisten neuvottelutaidon osaamista. Apua tähän saa mm. Kauppakamarilta ja Suomi-Venäjä-seuralta.
Minä uskon, että tässä on vientituote Venäjälle, kun elintarvikevienti yhä takkuaa. Onhan meillä Suomessa oivallettu myös se, että valmistamme vientiin kokonaisia elintarvikelaitoksia, joilla venäläiset voivat itse tuottaa elintarvikkeita. Näitä valmistetaan myös Etelä-Pohjanmaalla.
Seinäjoen seudun osaston aloitteesta saavutimme yhteistoimintasopimuksen Velikij Novgorodin alueen kanssa. Sopimus on saanut hyvin pään auki kulttuuri-, matkailu-, nuoriso- ja opiskeluvaihdossa. Osaston aktiiveissa on useita opettajia ja kielentaitajia, joiden avulla yhteistoiminnalle on hyvä alusta. Myös maakunnassa Venäjän kauppaa tekevät yritykset ja oppilasvaihtoa haluavat koulut voivat kieli- ja kulttuurikysymyksissä kääntyä osastomme puoleen.
Kirjoittaja: Toive Tynäjä
