Bysantin vaikutus Kiovan ruhtinaskunnan synnyssä ja ortodoksiksen kirkon lähetystyössä – luento (Unto Martikainen)

“Pyhä Venäjänmaa” käsitteenä on monen sukupolven mittainen kehityskaari, jonka ansiosta laaja lukuisten kansojen ja kielten muodostama yhteisö on saanut kirkollisen yhdyssiteen. Se täytti 1988 tuhat vuotta. Juhlavuotta viettivät silloin yhdessä Venäjän ortodoksinen kirkko sekä Venäjän valtio. Luennossa tarkastellaan ensin kristinuskoa edeltävää aikaa sekä kristinuskon keskeistä merkitystä kirjoitustaidon ja slaavilaisen kirjaimiston omaksumisessa ja käytössä. Venäjän historiassa tärkeä rajavuosi on 955 kun ruhtinatar Olga otti Konstanttinopolissa vastaan kristillisen kasteen. Kasteseremoniassa olivat läsnä Konstanttinopolin patriarkka sekä Itä-Rooman keisari Konstantinos VII. Pian kasteen jälkeen Olga seurasi Bulgarian hallitsijan Boriksen esimerkkiä ja kääntyi lännen kirkon puoleen, pyytäen Kiovan Venäjälle kirkollista itsehallintoa. Ruhtinatar Olga ei onnistunut juurruttamaan kristinuskoa koko Venäjälle mutta silti venäläinen kirkollinen runous kunnioittaa Olgaa “Venäjän ruhtinaiden äitinä ja Kristuksen pikkusormena”. Kristinuskon lujittuminen jatkui edelleen vuonna 988 kun Kiovan ruhtinas Vladimir kastettiin kristinuskoon kuten iso-äitinsä ruhtinatar Olga, joka oli lähtöisin Pihkovan seudulta. Vladimir sai siinä Bysantin keisarin mukaan nimen Basileios. Kiovan ruhtinaskunnan alkuvaiheet liittyvät olennaisesti  Venäjän ortodoksisen kirkon syntyyn. Kun Venäjän ensimmäisiä hiippakuntia perustettiin ja niille valittiin hallintokaupungit niin suurten kaupunkien kirkot kuten Novgorodin, Kiovan ja Polotskin, nimitettiin Pyhän Sofian eli pyhän viisauden mukaan kuten Konstanttinopolin Sofian kirkkokin sai nimensä. Belgorodin kymmenen kilometrin päässä Kiovasta Pyhille apostoleille omistettu kirkko. Kun ruhtinas Vladimir antoi linnoittaa Belgorodin vuodesta 980 alkaen, hän oleskeli siellä mielellään hoviväkensä kanssa. Tällä tavoin voidaan vakuuttua siitä, että Kiova on  Venäjän kirkon alkukoti ja Venäjän valtiollisen historian merkittävä keskuspaikka. Lisäksi venäläisissä kronikoissa on ensimmäinen maininta Kiovan metropolitasta vuodelta 1039.

Ortodoksisuus ja Venäjän kirkollisen  johdon konsensus maallisen vallan rinnalla on tänäkin päivänä tärkeä osa Venäjän kansallista kulttuuria.

Martikaisen luento on narratiivi aikansa hallitsijoiden ja Venäjän kirkon yhteisistä kohtaloista.