Kirjallisuusillat Imatralla

Kirjallisuusillat Kulttuuritalo Virrassa (Virastokatu 1). Juontajana toimii FT Aimo Ruusunen

Ke 9.10. klo 17
Leningradin piiritys kirjallisuudessa
Kaikkien sotien suurimpiin tragedioihin kuuluu se, kun yhden suurkaupungin ja sen
ympäristön noin kolme miljoonaa asukasta joutui pitkäksi aikaa jopa täydellisen,
myöhemmin vajaan piiritystilan uhreiksi. Se merkitsi noin miljoonan ihmisen kuolemaa
nälkään, kylmyyteen, evakuoinnin yhteydessä tapahtuneissa onnettomuuksissa sekä
sotatapahtumissa niin rintamaoloissa kuin ihmisten omissa kodeissa. Poikkeuksellinen
tilanne alkoi syksyllä 1941 ja jatkui vuoteen 1944 ja itse asiassa erilaisine
jälkiseurauksineen pidempäänkin. Mukana olleet ovat muistelleet tapahtumia ja sen kulkua
on tutkittu. Mitä kaikkea voimme lukea näistä asioista suomenkielisestä kirjallisuudesta?
Mikä on ja voisi olla suomalainen näkökulma näihin tapahtumiin? Mikä esimerkiksi oli
Suomen rooli piirityksessä ja mitä se merkitsi alueen suomalaisille asukkaille?

To 7.11. klo 17
Elääkö Lev Tolstoi yhä?
Kirjailija Lev (Leo) Tolstoi (1828–1910) eli pitkän elämän ja sai aikaan laajan ja
monipuolisen kirjallisen tuotannon, jota luettiin ja josta keskusteltiin paljon niin hänen
elinaikanaan kuin vielä myöhemminkin. Keskustelua eivät saaneet aikaan ja lukijoita eivät
houkuttaneet ainoastaan teokset Sota ja rauha (1865–1869) ja Anna Karenina (1870-luku)
vaan muun muassa hänen jo hänen alle 30-vuotiaana kirjoittamansa Lapsuus, poikaikä,
nuoruus sekä vanhuusiän kiistakirjoitukset. Tolstoi sai hyvän koulutuksen, hän oli
kielitaitoinen ja myös omaa maata ja Eurooppaa nähnyt intellektuelli, joka kuitenkin tajusi
jo varhain, että kukaan ei anna ihmiselle vastausta elämän tarkoituksesta jos hän itse ei sitä
etsi ja löydä. Näin hänestä tulikin myös merkittävä yhteiskunnallinen ja uskonnollinen
ajattelija. Onko hänen ajatuksillaan yhä nyt, vuonna 2024, merkitystä ja vaikutusta?

Ma 2.12. klo 17
Suuriruhtinaskunta Venäjän kirjallisuudessa
Suomi suuriruhtinaskuntana, autonomisena osana Venäjän keisarikuntaa sai yli sadan
vuoden aikana (ennen vuotta 1918) kehitykseensä monia uusia asioita. Usein mainitaan
muun muassa oma raha ja postilaitos, Saimaan kanava, kehittyneempi oma keskus- ja
paikallishallinto sekä eurooppalaisiin mittoihin noussut suomenkielinen kaunokirjallisuus.
Oleminen osa Venäjää merkitsi niin luonnollisilla tavoilla kuin hallinnon pakottamana
erilaisten vaikutteiden ja käytäntöjen omaksumista idän suunnalta. Suomalaiset kuitenkin
säilyttivät kaksi kieltään ja niihin perustuvan kulttuurin ja kehittivät omaa yhteiskuntaansa.
He myös vaikuttivat venäläiseen yhteiskuntaan. Miten se näkyi venäläisessä tuon ajan
kirjallisuudessa? Mitä ”Venäjä sai Suomelta”?

FT Aimo Ruusunen, Suomi-Venäjä-Seuran Imatran osaston tilaisuuksien ”juontaja”