Emeritusprofessori Timo Vihavaisen luento Leningradin piirityksestä

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan kulttuuritila Albatrossiin emeritusprofessori Timo Vihavaisen kanssa Leningradin piirityksestä.

Luento liittyy Albatrossin tiloissa esillä olevaan Jelena Marttilan näyttelyyn.

Leningradin piiritys

Leningradin piiritys on tunnetun historian tuhoisin. Piiritystä on sodankäynnissä käytetty jo ammoisina aikoina, mutta nyt mottiin jäi nykyaikainen suurkaupunki. Leningradin valtausta ja toisaalta vapautusta yritettiin massiivisissa operaatioissa, jotka suurimpien arvioiden mukaan vaativat jopa miljoona uhria. Valloituksen epäonnistuttua saksalaiset tyytyivät saartamaan kaupunkia, jota kuitenkin kyettiin jossakin määrin huoltamaan Laatokan yli ns. ”elämäntietä” pitkin. Talvella kuljetukset hoidettiin jäitse.

Leningradin saartoon osallistuivat myös suomalaiset joukot sikäli, että ne etenivät sekä Kannaksella vanhan rajan tienoille että Maaselän kannaksella aina Syvärin toisella puolelle saakka. Suomalaiset kuitenkin pidättäytyivät piirityssoodan toimenpiteistä kuten kaupungin tulituksesta ja pommituksista.

Piiritetyssä Leningradissa ensimmäinen talvi muodostui erittäin tuhoisaksi. Leipäannos kutistui pienimmillään 125 grammaan päivässä. Annokset oli jyrkästi porrastettu henkilökategorian mukaan (työläinen, toimihenkilö, elätettävä). Ihmisiä kuoli nälkään sadoin tuhansin, pienimmät luvut puhuva noin 600-700 tuhannesta, suurimpien mukaan kuolleita oli yli miljoona. Piiritys merkitsi myös sähköjen, veden ja lämmityksen katkeamista. Vettä haettiin Nevasta ja pieniä kamiinoita lämmitettiin huonekaluilla ja kirjoilla. Ihmissyönti levisi laajalle ja oikeuselinten tietoon tuli noin 2000 tapausta.

Lopullisesti Leningrad vapautui liki 900 päivän piirityksestä vasta tammikuussa 1944. Koska suuret henkilötappiot oli at arkaluonteinen asia myös puoluejohdon kannalta, tuli piirityksestä pian vaiettu asia ja piirityksen museokin suljettiin pian valmistuttuaan ja avattiin vasta vuosikymmenien kuluttua.

Timo Vihavainen  (s. 1947) on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Suomen Pietarin-instituutin johtajana ja Suomen Akatemian tutkijana. Häntä tituleerataan myös valtakunnan viralliseksi toisinajattelijaksi.