Teeilta Kokkolassa

Kokkolan osaston mukavat syystapahtumat jatkuvat Teeillan merkeissä. Illan ohjelmassa on tarinaa Neuvostoliiton historiasta ja hyvää elävää musiikkia tuovat musiikkivieraat!

Tarjolla on perinteiseen tapaan kaikkia hyviä venäläisen teeillan herkkuja, joita paikalliset ovat loihtineet vieraiden maisteltaviksi!

Tervetuloa! Добро пожаловать!

Tiesitkö tämän teestä?

Tee (kiin. 茶, chá) on teepensaan (Camellia sinensis) lehdistä uuttamalla valmistettava juoma. Teeviljelmillä viljellään käytännössä kahta teepensaan muunnosta: joko kiinanteetä (Camellia sinensis var. sinensis) tai assaminteetä (Camellia sinensis var. assamica). Näistä muunnoksista on monia alueellisia teepensaskantoja tai kantojen hybridimuotoja.

Teessä on kofeiinia (eli teiiniä), tanniineja, teaniinia ja meteaniinia. Tanniinit tekevät teestä kitkerää, jos teetä haudutetaan kauan. Teaniini ja meteaniini ovat miedosti rauhoittavia aineita.

Teen laatu riippuu monista tekijöistä, joista lehtien ikä on yksi tärkeimmistä. Arvostetuimpia ovat kasvin latvuksen nuoret lehdet, ennen kaikkea kukintojen kiinnityskohdista kasvavat lehdet. Valmistusprosessin kuluessa teelehdet kuivataan; valmiissa irtoteessä on alle 3 prosenttia vettä. Lehtiteestä on kyse, mikäli teelehtiä ei rikota ja rikotusta teestä, jos teelehdet tarkoituksellisesti murskataan valmistusprosessin aikana. Kalleimmat teelaadut maksavat useita satoja euroja kilolta. Teelaadut jaetaan valmistustavasta riippuen esimerkiksi mustaan, vihreään, valkoiseen ja keltaiseen teehen. Teelaatuja voidaan myös maustaa.

Muiden kasvien kuin teepensaan lehdistä valmistettuja juomia kutsutaan yleisesti yrttiteeksi.

Venäläinen tee?

Monille on tullut mielikuva, että tee on venäläinen juoma. Tosiasiassa vain Krasnodarin alueella on sopiva ilmasto teenviljelylle ja se on pohjoisin alue maailmassa, jossa tee viihtyy sen subtrooppisen ilmaston ansiosta.

Tee on nuori viljelykasvi Venäjällä, sillä ensimmäiset istutukset tehtiin vasta vuonna 1901 Sotshissa, jonne kasvit tuotiin Georgiasta (Gruusia). Teolliseen tuotantoon satoa alkoi riittää vuonna 1903. Teetä on tuotettu entisajan  suomalaisillekin tutuilla ja suosituilla loma-alueilla, kuten Adlerissa ja Dagomysissa.

Venäjällä viihtyvät mustan ja vihreän teen lajikkeet. Venäläisen teen ainoalaatuinen maku syntyy siitä, että ilmaston ansiosta lehtiin kerääntyvästä suuresta määrästä taniinia.