Venäläisen modernismin värejä ja vaikutteita

Venäläistä pianomusiikkia Martin Malmgrenin esittämänä. Tulkitessaan 1900-luvun ensimmäisen alkupuoliskon pianistisäveltäjien tuotantoa Malmgren luo pianoillassaan pilkahduksen venäläisen pianomusiikin hämmästyttävän moninaiseen teosten kirjoon.

Nikolai Medtner – Prologue op. 1 no. 1 (5 min)
Samuil Feinberg – Pianosonaatti no. 2 (8-9 min)
Anatoli Aleksandrov – Preludi Samuil Feinbergin muistolle, op. 110 (3 min)

Dmitri Šostakovitš – Preludit ja fuugat op 87 nr 4, e-molli (8 min)
Galina Ustvolskaya – Pianosonaatti no. 1 (10 min)

Väliaika

Nikolai Obuhov – Révélation  (10 min)
Aleksander Skrjabin – Preludit (10 min)
Henning Mankell – Valitut pianoteokset (5-10 min)
Väinö Raitio – Neljä värirunoelmaa pianolle op. 22 (12-14 min)

Aleksandr Skrjabinin musiikilla oli merkittävä vaikutus säveltäjiin sekä Venäjällä että myös useassa muissa maissa. Esimerkiksi suomalainen Väinö Raitio ja ruotsalainen Henning Mankell (joka oli samannimisen kirjailijan isoisä) ovat saaneet vaikutteita Skrjabinilta. Konsertissa nivotaan yhteen myös Dmitri Šostakovitš ja hänen oppilaansa Galina Ustvolskajan teokset viitaten samalla näiden teosten yhdistämiseen liittyvään tosielämän tarinaan Šostakovitšin esittämästä kosinnasta Ustvolskajalle — kosinnasta, jonka säveltäjän nuori oppilas torjui. Skrjabin ja Šostakovitš ovat nimiä, jotka ovat tunnettuja laajemmalle yleisölle, mutta useat muut tämän pianoillan ohjelmiston nimistä ovat vähemmän tunnettuja.

Nikolai Obuhovia voidaan parhaiten kuvata modernistisena ja mystisen säveltäjänä. Hän oli avantgarde-säveltäjä, joka ammensi Scriabinin viimeisimmän kauden musiikista. Obuhov pakeni perheensä kanssa Venäjältä Lokakuun vallankumouksen aikana päätyen Pariisiin. Samuil Feinberg on myös säveltäjä, joka on ammentanut vaikutteita Skrjabinin musiikista ja jota itse Skrjabin ylisti hänen musiikkinsa vaikutteiden onnistuneista tulkinnoista. Feinbergin alkukauden musiikissa onkin paljon yhtäläisyyksiä Skrjabinin varhaiskauden musiikkiin. Resitaalissa tulkitaan myös Nikolai Medtnerin ja Anatoly Alexandrovin musiikkia. Heidän teostensa kautta piirtyy harvinaisen elävä ja monipuolinen kuva venäläisestä pianomusiikista ja sen vaikutteista Neuvostoliiton ja Venäjän rajojen ulkopuolella. Resitaali päättyy Väinö Raition teokseen ”Neljä värirunoelmaa”, joka on yksi 1900-luvun alkupuoliskon suomalaisen pianomusiikin moderneista mestariteoksista.