12 tuolia (Dvenadtsat stuljev) on Leonid Gaidain ohjaama neuvostoliittolainen komediaelokuva vuodelta 1971. Sen käsikirjoituksen laativat yhdessä ohjaaja ja Vladlen Bahnov, ja tarina perustuu Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin veijariromaaniin Kaksitoista tuolia. Pääosia näyttelevät Sergei Filippov ja Artšil Gomiašvili. Yli kaksi ja puoli tuntia kestävä farssimainen, mykkäelokuvankin keinoja käyttävä tarina kertoo 1920-luvun Neuvostoliitossa elävästä huijari Ostap Benderistä, joka pettää ihmisiä hyötyäkseen. Entinen aatelismies Vorobjaninov kuulee anoppinsa piilottaneen sukunsa omistamia jalokiviä bolševikeiltä yhteen kahdestatoista ruokasalin tuolista. Tuolit on myyty pois, ja niin…

12 tuolia (Dvenadtsat stuljev) on Leonid Gaidain ohjaama neuvostoliittolainen komediaelokuva vuodelta 1971. Sen käsikirjoituksen laativat yhdessä ohjaaja ja Vladlen Bahnov, ja tarina perustuu Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin veijariromaaniin Kaksitoista tuolia. Pääosia näyttelevät Sergei Filippov ja Artšil Gomiašvili. Yli kaksi ja puoli tuntia kestävä farssimainen, mykkäelokuvankin keinoja käyttävä tarina kertoo 1920-luvun Neuvostoliitossa elävästä huijari Ostap Benderistä, joka pettää ihmisiä hyötyäkseen. Entinen aatelismies Vorobjaninov kuulee anoppinsa piilottaneen sukunsa omistamia jalokiviä bolševikeiltä yhteen kahdestatoista ruokasalin tuolista. Tuolit on myyty pois, ja niin…

Punainen heisipuu (Kalina krasnaja) on Vasili Šukšinin oman romaaninsa pohjalta käsikirjoittama ja ohjaama neuvostoliittolainen draamaelokuva vuodelta 1974. Šukšin näyttelee itse myös pääosaa, vankilasta vapautuvaa rikollista joka yrittää aloittaa uutta elämää. Sekä romaania että elokuvaa pidetään Šukšinin pääteoksina, ja Jegorin rooli oli hänelle itselleen hyvin läheinen. Elokuva jäi nuorena kuolleen Šukšinin viimeiseksi, ja hän oli sitä tehdessään jo vakavasti sairas. Punaisen heisipuun sanotaan yhdistävän taitavasti arkipäivän kuvauksen ja huumorin neuvostoyhteiskunnan kritiikkiin.

  Punainen heisipuu (Kalina krasnaja) on Vasili Šukšinin oman romaaninsa pohjalta käsikirjoittama ja ohjaama neuvostoliittolainen draamaelokuva vuodelta 1974. Šukšin näyttelee itse myös pääosaa, vankilasta vapautuvaa rikollista joka yrittää aloittaa uutta elämää. Sekä romaania että elokuvaa pidetään Šukšinin pääteoksina, ja Jegorin rooli oli hänelle itselleen hyvin läheinen. Elokuva jäi nuorena kuolleen Šukšinin viimeiseksi, ja hän oli sitä tehdessään jo vakavasti sairas. Punaisen heisipuun sanotaan yhdistävän taitavasti arkipäivän kuvauksen ja huumorin neuvostoyhteiskunnan kritiikkiin.