Vladimir Vysotski oli poikkeuksellisen tuottelias taiteilija, joka vaikutti Neuvostoliitossa 1960–70-luvuilla. Hänen voimakkaat runonsa ja tulkintansa puhuttelevat myös länsimaista yleisöä. Kuolemansa jälkeen Vysotski nousi kulttimaineeseen ympäri maailmaa, ja hänen tuotantoaan tutkitaan edelleen.
Vysotskin ystävät ry järjestää mm. erilaisia Vysotski-aiheisia tilaisuuksia ja näyttelyitä, toimii yhdyssiteenä Vysotski-harrastajien välillä ja tekee aineistonvaihtotyötä Moskovan Vysotski-museon kanssa. Olemme mukana järjestämässä konsertteja niin Helsingissä kuin Turussakin! Jäseniä meillä on ympäri Suomea. Toimintamme on aktiivista. Vuosi 2018 oli juhlavuosi, kun Vysotski täytti 80 vuotta ja yhdistys 20 vuotta.
Tulevat tapahtumamme löydät kotisivujen tapahtumakalenterista! Tervetuloa! Добро пожаловать!
Kuvia kesäkonsertista Nummenmäeltä. Kuvaaja Jarmo Lundgren.
Vladimir Vysotskin työstä ja tuotannosta
Jo elinaikanaan legenda
Vladimir Vysotski oli jo elinaikanaan legenda. Hänen kuolemansa jälkeen hänen mukaansa on nimetty vuorenhuippu, uusi planeetta, panssarilaiva, teattereita, katuja jne.
Hänen valtava kansansuosionsa on ylittämätön, mikä johtuu hänen lahjakkuudestaan, hengenvoimasta, julistajanlahjasta sekä itsensä täysin alttiiksi panemisesta.
Hän ei välttänyt runolauluissaan kipeitä eikä kiellettyjä aiheita. Hän puhutteli jokaista ja tekee sen tänäkin päivänä. Vysotskin eläessä tuon ajan virallinen kulttuuripolitiikka vaati taitelijoiltakin täydellistä kaunistelua. Vysotski ei valehdellut itselleen eikä ihmisille. Hänen runolaulunsa puhuvat totuuden ja avoimuuden puolesta. Jokaisella sanallaan hän elvytti varmuutta siitä, että kaikesta valheesta ja saastasta tulee loppu ja rehelliset, lahjakkaat ja rohkeat ihmiset ottavat lopulta osansa. Itseään säästämättä hän teki työtä ja katsoi sen ainoaksi selviytymiskeinoksi siinä ajassa.
Vysotski itse kertoo: “Tein lauluja alussa pienelle ryhmälle, läheisimmille ystäville. En koskaan ajatellut esittäväni niitä suurelle yleisölle. Että on salit, palatsit, stadionit ym. Tämä tapahtuu myös ulkomailla. Laulut kirjoitan yleensä minämuotoon. Henkilöilleni tapahtuu tai on tapahtumassa kaikenlaista, otetaan riskejä yms. En kirjoita löhöilevistä ihmisistä, eihän siinä olisi mitään mieltä.”
Vysotskin runoja ei julkaistu, siksi hän varmaan omaksui laulullisen tavan niiden esittämiseen lisäämällä runoihin musiikin. Vysotskin laulut levisivät epävirallisina nauhoituksina ympäri laajan maan. Ei ollut olemassa sellaista Siperian kolkkaa, jossa häntä ei olisi tunnettu.
Vysotski itse toteaa: “Varmin tapa levittää lauluja on niiden kieltäminen.” Virallisesti häntä ei ollut olemassa. Kaikki keinot kelpasivat hänen esiintymisensä kieltämiseen.
Seitsemän vuotta Vysotskin kuoleman jälkeen hänelle virallisesti myönnettiin Kansantaiteilijan arvo ja muita suosionosoituksia. Kielletyt laulut alkoivat soida vapaasti. Hyllytetyt elokuvat pääsivät esitettäviksi. Runokirjoja julkaistiin.
Kaikki halusivat muistelmissaan olla Vysotskin ystäviä vaikkeivät uskaltaneet näyttää sitä hänen eläessään. Oli nimittäin aikoja, jolloin Vysotski oli tiukan vartioinnin ja kontrollin alaisena. Taganka-teatteriin, jossa Vysotski näytteli 16 vuotta, kohdistui myös ankara sensuuri. Yleensä kolmesta valmiista esityksestä sensuuri hyväksyi kaksi. Koko elämänsä ajan Vysotski omien sanojensa mukaan taisteli pumpuliseinää vastaan. Kohtalon ivaa on, ettei hän koskaan eläessään nähnyt valtavasta elämäntyöstään virallisia ilmoituksia. Aika on kuitenkin näyttänyt toteen sen, että kaikesta tästä taistelustaan hän selvisi voittajana.
Vysotski oivalsi elämän perusasiat ja toi ne selkeästi esiin runolauluissaan. Vuonna 2005 Vysotskista kertova näytelmä on pyörinyt Moskovan Taganka-teatterissa koko vuoden täysille katsomoille. Näytelmä oli esityskiellossa monta vuotta ennen glasnostia. Myös Vysotski-näyttelyitä järjestetään jatkuvasti muuallakin kuin Moskovan Vysotski-museossa. Viimeksi suuri näyttely pidettiin Moskovan Puškin-museossa.
Paitsi taiteellisena myös huomattavana yhteiskunnallisena vaikuttajana Vysotskilla tulee aina olemaan paikkansa Venäjän kulttuurihistoriassa.
Hienolla tavallaan Vysotski kehottaa meitä tarttumaan omaan elämäämme, esittämään elämässämme pääroolia. Omalla elämäntyöllään Vysotski avaa meille polun kulkea.
