Menimme 29.5. kimppakyydeillä Varpalan kalastajakylään, Saimaa Lakeland Fisherman´s Village -yritykseen. Alueella on aiemmin ollut ammattioppilaitoksen metsäkoulu ja kalastajakoulutus.
Alun pitäen tarkoitus oli laittaa ruoka porukalla. Kylään olikin tullut uusi ukrainalainen naiskokki, joka teki tarjoilut valmiiksi. Tervetuliaiskahvin kanssa saimme kokin tekemät pullat. Kahvin aikana meille kerrottiin hiukan alueen historiasta. Enemmän kuultiin nykyisen yrityksen toiminnasta, majoituksesta ja palveluista. Kalastusretkelle pääsee helposti kylän laiturilta. Vuokrattavana on mm. veneitä ja kalastus- ja suppailuvälineitä. Rannalla on useampi sauna, myös savusauna, ”musta sauna” venäjäksi.
Kahvin jälkeen pieni joukko lähti parin kolmen kilometrin metsälenkille, joka on osa 25 km:n polku- ja latuverkostoa. Opas näytti, kun ukrainalaisia pakolaisiakin oli mukana, esimerkiksi että ketunleipiä voi syödä, mustikat ovat kukassa, miten muodokas on itäsuomalainen maasto, minkälainen on tikkojen käpyravintola ja millainen on suomalainen talousmetsämännikkö. Onneksi oppaalla oli apuna tulkki, joka itse on ollut tulkkien kouluttaja. Luonnosta pystyi kertomaan kaikkea mahdollista, ja moni asia uusia tulokkaita kiinnostikin. Osa ihmisistä käveli järvenrannan polkuja ja ihaili auringon kimmellystä Haukivedellä. Metsäretkeläiset saivat loppumatkasta ilmaisen suihkun sadekuurosta. Sauna oli hikisille käytössä ja jokunen uskalsi uidakin muutaman asteen lämpöisessä järvivedessä. Ja sitten syömään!
Uusi kokki oli harjoitellut tekemään ”suomalaista kalakeittoa”, maitoon tehtyä lohikeittoa. Hyvin oli oppinut! Erittäin maukkaan kastikkeen hän oli myös tehnyt salaatille. Lisäksi oli kokin paistamaa vaaleaa leipää, eikä voita sen kanssa. Täydellä mahalla oli hyvä kilpailla ”Suomi-tiedosta”. Voittaja, ukrainalainen perhe, palkittiin paremmin kuin muut osallistujat. Välillä jotkut ratkoivat vastaanoton seinän solmukuvioita. Vielä laulettiin kitaran säestyksellä Lohikäärme Genasta suomeksi ja venäjäksi. Toisen laulun ”Rullaati rullaati” -osa onnistui kaikilta suomeksikin. Yhteensä retkellä oli 24 osallistujaa, joista seitsemän kantasuomalaisia, viisi kaksikielisiä ja 12 ukrainalaisia pakolaisia. Aikaa käytettiin sovitusti klo 14–18, mutta enemmänkin olisimme viihtyneet ja juttua olisi riittänyt.
Teksti ja kuvat: Kirsti Kurki