HAAPASOMPA hanke

Hankkeen idea ja toteutus

Suomi- Venäjä- seura Haapaveden osasto on aktiivisesti mukana maahanmuuttajien kotoutumisessa. Osastolla on paljon venäjänkielisiä jäseniä, joille osasto järjestää yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa hyvän arjen toimintaa, mm. yhteiskunnan sopeutumiseen, hyvinvointiin ja suomalaisen kielen ja kulttuuriin tutustumiseen liittyviä tilaisuuksia. Venäjänkieliselle jäsenilleen osaston puolesta on tarjolla myös ohjaus- apua ja vertaistukea päivittäisen elämän vaikeuksissa. Vuodesta 2017 alkaen olemme pyörittäneet Haapaveden seurakunnan kanssa Kansainvälisen kerhon toimintaa, jonka tarkoituksena on tutustuttaa paikallisia asukkaita ja maahanmuuttajia keskenään, edesauttaa suomalaisia kansainvälistymään ja maahanmuuttajia sopeutumaan ja kotoutumaan Haapavedelle.

Syksyllä 2020 käynnistetään Haapasompa pilotti hanke. Hankkeen tavoitteena on aktivoida paikallisia ja alueen ulkomaalaisia yhteistoimintaan ja tukea heitä elämän arjessa. Hankkeen ideana on aloittaa Keskustelukurssi toiminta ja sen avulla (matalalla profiililla) tulla tutuksi alueen maahanmuuttajiin, selvittää heidän tarpeensa ja elämän ongelmatilanteensa olla heille henkisenä tukena. Osastolla on paljon maahanmuuttajajäseniä, jotka kaipaavat kommunikointia suomalaisten kanssa. Osasto pitää tärkeänä vastata jäsenten tarpeisiin. Sillä ylläpidetään jäsenten pysyvyyttä ja samalla pyritään jatkuvasti järjestää uutta mielenkiintoista toimintaa, jotta olemassa olevat jäsenet houkuttelisivat uusia mukaan. Ulkomaalaiset jäsenet ovat muuten aktiivisia, ja tätä aktiivisuutta pitää hyödyntää tarjoamalla erilaisia osaston toimintamuotoja. Kurssin sisällön suunnittelevat kurssin vetäjät. Kurssin kokoontumisissa käsitellään eri aiheita, mm. ”Perhe-elämä Suomessa”, ”Tasa-arvo”,” Suomalainen tapakulttuuri ja juhlat”, ”Työelämän avaimia”, ”Digiosaaminen ja asiointi suomalaisilla viranomaisilla”, ”Uskonto”, ”Suomalainen tapakulttuuri”, ”Suomalainen ruoka”,” Luonnosta voimaa”, ”Yrittäjänä Suomessa”, ”Lauletaan suomeksi”, ”Suomalaisen luonteen ominaisuudet”” Harrasta suomalaisen kanssa” ja jne.

Pikalinkki hankkeen tapaamisiin

Tapaamiset:

Mitä sinulle kuuluu tänään. 12.9.2020 klo 14:00-15:30

Kokoonnuttiin Jokihelmen opiston Majakka-tilassa Haapavedellä. Nautimme syksyisestä teestä, vihannes- sekä omenapiirakasta. Tapaamiseen tuli runsas puolet ilmoittautuneista, joten meitä oli 6 ”opiskelijaa”, Diana ja Ronald sekä vieraana esitelmöitsijät Matti Tallgrén ja Hannu Karstunen.

Tunnelma oli ihan alusta asti hyvin rento ja iloinen eikä oikeastaan kenelläkään näyttänyt olevan kovin jännittynyttä oloa. Koska kurssin työkielenä on Suomi, esittäydyttiin suomeksi kertomalla mistä päin ollaan kotoisin ja kauanko suomen kieltä on opiskellut / käyttänyt, sekä mitä tykkää harrastaa.

Matti Tallgrén kertoi oman harrastuksestaan Lions Club toiminnasta yleensä ja varsinkin paikallisesta aktiivisuudesta. Hannu Karstunen taas vastaavasti Haapaveden Latu, ja Haapaveden Urheilijat toiminnasta. Jäseniä kutsuttiin mukaan viikoittaiseen polkujuoksu lenkkeilyyn sekä kerrottiin mahdollisuudesta erilaisten urheilumuotojen harrastamisesta. Kanoottien ja veneen vuokraamisen mahdollisuus otettiin innostuneesti vastaan, osan mielellään harrastaessa kalastusta. Puolitoista tuntia tuntui kovin lyhyeltä ajalta, joten tuntui kuin aika olisi hieman loppunut kesken. Mukavaa keskustelua, jonka Diana kuitenkin osin käänsi venäjäksi, koska osalla oli vielä hankala seurata nopeampaa keskustelua.

Metsästys ja kalastus. 24.9.2020 klo 16:00-18:15

Osa kokoontui ensin opiston eteen, josta ohjatusti ajettiin hanhenmarssia Korkkattiin luontopolun laavulle, jonne Ronald oli tullut jo sytyttämään tulia nuotioon ennakkoon. Villa Korkattin isäntä Joni Humaloja piti esitelmän lähialueen historiasta, Ruusu Rantasen kotimarjatilasta ja siellä valmistetuista likööreistä sekä viineistä. Toisena aiheena oli sodanaikana kahden saksalaisen lentokoneen tapaturmaisesta putoamisesta Haapavedelle. Toinen Kytökylään, toinen Ainaliin, keskinäisen törmäyksen takia.

Keskusteltiin Suomessa metsästyksen säädöksistä, josta Rolle kertoi lyhyesti linnustuksesta, sekä hirvestyksen aikatauluista että metsästyksestä yleensä. Aihe oli osallistujille sangen mielenkiintoinen ja siitä keskusteltiin vilkkaasti. Diana toimi tulkkina, koska vielä ei ihan pärjätä yhteisellä kielellä suomeksi, eikä myöskään venäjäksi. Lopuksi syötiin Rollen tekemää hirvenlihacocktailpaloja tummalla leivällä sekä hirvikeittoa. Jälkkäriksi vielä Dianan loihtimaa ”metsäjälkkistä”, karpaloita kinuskikastikkeella. Nokipannu kahviakin oli tarjolla, joten viilenevä ilta päättyi mukavissa merkeissä.

Suomalainen tapakulttuuri 10.10.2020 klo 14:00-15:45

Lauantaina, sopivasti Aleksis Kiven ja Suomen kirjallisuuden päivänä, kerho kokoontui Jokihelmen opiston tiloissa. Aloitimme tilaisuuden kahvia / teetä ja hyviä viinereitä nauttien. Iloksemme osallistujia oli hienosti opettajien lisäksi 12 henkilöä, joka osoittaa, että asia kiinnostaa ja suosio kerhoamme kohtaan kasvaa.

Ronald luki aluksi Suomenmaa runon. Runon teksti on kirjoitettu vanhalla suomen kielellä sekä luonnollisesti runomuodon värittämä. Runo antaa kuitenkin kuvan siitä, miten rikas suomen kieli on, ja kuinka sanoja ”värittämällä” se sointuu kauniisti runon muodossa.

Tilassa ei ole videotykkiä, joten Diana oli ottanut esityksen paperille, josta luettiin tapakulttuuriin liittyviä kommervenkkejä. Tästä valmiista tekstistä sitten keskusteltiin. Rolle lisäsi siihen hieman käytännön esimerkkejä sekä kirjoittamattomia käytösmalleja normi suomalaisen ihmisen käytösmallista.

Suomalainen uskonto 29.10.2020 klo 16:30-18:00

Sopivasti Pyhäinpäivän alla olevaan kerhoiltaan sopi erinomaisesti uskontoon liittyvä aihepiiri. Kokoonnummekin aiheen mukaisesti kirkon kokoustiloihin, jossa aluksi nautittiin kahvista ja teestä sekä pienestä suolapalasta. Koska nyt aiheena oli uskonto, liitimme tähän yhteyteen Kansainvälisen kerhon tapaamisen. Kerhohan on seurakunnan kanssa yhteistyössä pidettävä kokoontuminen, jonne ovat tervetulleita kaikki, ketä asia vain kiinnostaa. Tilaisuuksia pidetään normaalisti neljä kertaa vuodessa, ja tämä on jatkunut jo useamman vuoden ajan. Diana alusti ensin illan ohjelmaa, jonka jälkeen pastori Jari Lehto kertoi suomessa pääasiassa olevista uskonnon haaroista. Useita viittauksia ortodoksi kirkkoon kuten myös katoliseen puoleen mutta myös evankelisluterilaisen uskonnon eri haaroista. Jari piti meille myös opastetun ”retken” kirkko tiloissa. Toisena aiheena oli juuri ovea kolkuttava Pyhäinpäivä. Pyhäinpäivän historiaa ja suomalaisten tapakulttuuriin liittyvää Pyhäinpäivän vietto käynnistikin mielenkiintoisen keskustelun. Kaiken kaikkiaan lämmin ja ystävällinen ilmapiiri, mielenkiintoinen keskustelu uskonnosta ja maukas tarjoilu, tekivät alkuillan tapaamisesta onnistuneen.

Suomalaisten juhlapäivät 14.11.2020 klo 14:00-15:30

Synkkänä syksyisen harmaana, mutta sangen lämpimänä päivänä, kokoonnuttiin pitkästä aikaa opiston tiloissa, luokkahuoneessa. Perinteiseen tapaan aloitimme kahvilla ja tällä kertaa mehulla, sillä teekeitintä meille ei ollut muistettu toimittaa. Taas kerran hyvää suolaista piirasta ja tuulihattuja, joten kyllä passasi aloittaa kerhopäivä.

Diana oli kerännyt kattavan esityksen Suomalaisten eri juhlatilaisuuksista, sekä kirkollisten, valtiollisten että muuten kulttuuriin vakiintuneista juhlapäivistä. Erilaisia juhlia, joita vietetään maassa maan tavalla, kuten on tapana sanoa. Suomalaisten juhlapyhien juuret ovat kristinuskossa. Monet uudet juhlat kuten Halloween tai erilaiset henkilöihin liittyvät juhlat (ystävänpäivä, isänpäivä jne.) ovat muotoutuneet enemmänkin kansainvälisistä malleista, joita on tuotu myös Suomeen. Esimerkkinä voisi pitää Halloween juhlaa, sillä sitä juhlittiin ennen Kekrinä, mutta aihe on suurin piirtein sama eli syysjuhla, jossa aihe on vahvasti maatalouteen liittyvä kasvu- ja laidunkauden päättyminen.

Juhlia käytiin läpi laidasta laitaan ja niistä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja.

Suomalaisten luonteen ominaisuudet 26.11.2020 klo 16:30-18:00

Marraskuun pimeys on saanut pientä lievennystä ohuen lumikerroksen peittäessä maan. Jouluvalojakin näkyy jo siellä täällä, joten ei aivan sysipimeässä tarvinnut kerhoon astella tämän iltaiseen tapaamiseen.

Suomalaisten luonteenpiirteitä käytiin hieman osa-alueittain läpi. Huomioitiin, että vaikka Suomi on pieni maa, on se maantieteellisesti sangen pitkä ja harvaan asuttu. Tämä on johtanut myös luonteenpiirteiden eroihin paikkakunnittain. Esimerkkinä savolaiset, joilta ei tahdo saada millään suoraa vastausta mihinkään, tai hämäläisten hitauteen, joka kaiketi ennemminkin on pitkälle vietyä rauhallisuutta. Haapavedelläkin on oma piirteensä, se on jo laajasti tunnettu melko voimakkaana kateuden ja katkeruuden tyyssijana. Yleinen käsitys suomalaisten hiljaisuudesta ja sulkeutuneisuudesta on käsite, jota suomalaiset eivät itse kuitenkaan tunnista. Niin, mitä turhia lähteä hötkyilemään, ja mikäli ei nyt ole niin sanottavaa, parempi pysytellä hiljaa. Suomalainen ei halua tehdä itsestään numeroa ja välttelee huomiota viimeiseen asti. Suomalainen on rehellinen ja luvatusta pidetään kiinni, ei ylenpalttisen antelias, mutta varmasti saa tarvitsija avun oli se sitten helppo tai hankala toteuttaa. Juhlissa ollaan säyseitä, ellei ole alkoholia tarjolla, sillä se jos mikä saa sitten hiljaisuuden rikottua ja puhetulvasta ei loppua tule.

Erilaisia malleja käytiin läpi ja verrattiin venäläisten tapoja ja kulttuuria luonteenpiirteisiin. Muutama juttu jäikin mieleen: suomalaisten juhliin tuodaan oma puteli ja sitä varjellaan tarkoin, venäläisillä pöydät notkuvat, ja kaikki saavat siitä osansa. Suomalaisilla on tarkat säännöt, miten juhlissa tai muutenkin toimitaan, venäläisillä on muutosten mahdollisuus kovinkin odotettavaa, jopa siinä määrin, että kannattaa ottaa passi mukaan, kun lähtee juhliin.

Juttua riitti ja mukavaa oli, loppukaneettina suomalaisesta tai ainakin Haapavetisestä kateudesta todettiin, että suomalainen maksaa mielellään satasen, ettei naapuri vain saisi viisikymppistä.

Pääsiäisen aika, pitkän korona tauon jälkeen 01.04.2021 klo 16:30-18:00

Vaan kylläpä oli mukava tosi pitkän tauon jälkeen – neljä kuukautta – pitää kerhoa taas ihan fyysisesti. Ihminen näyttää kaipaavan muutakin kuin pelkkää kontaktia verkon välityksellä. Aika pienen porukan kanssa voitiin tavata, mutta joka tapauksessa oltiin keskustelemassa naamatusten.

Marina oli leiponut tosi maittavan kakun, joka on ulkonäöltään kuin taideteos ja maultaan aivan taivaallisen hyvä. Pääsiäisaiheinen tuo oli, pienine suklaamuna koristeisineen. Pääsiäinenhän meillä olikin aiheena.

Koska päivä oli 1.4, siis aprillipäivä, käytiin sekin asia läpi, ettei ketään tule jekutetuksi. Jos sittenkin tulee, kuuluu suomalainen loru: aprillii syö sillii juo kuravettä päälle.

Juhlapyhiä suomessa on käsitelty aikaisemminkin, joten verrattiin hieman ortodoksisen ja evankelisluterilaisen pääsiäisen eroa, lähtien siitä, mitä mikäkin hiljaisen viikon päivä on nimeltään ja mistä nimi on aikanaan muodostunut. Mukavaa oli se, että aiheet lähtivät hieman poukkoilemaan toisillekin urille, joten välillä pohdittiin eri murteita ja kaupunkien välistä kissanhännän vetoa. Esimerkkinä vaikkapa Rauma ja Pori. Kysymykseen miksi raumalaisilla lapsilla on niin pitkät korvat, ei heti keksitty vastausta. Vastaus on kuitenkin helppo: lapsia roikotetaan korvista poriin suuntaan, samalla varoittaen: ”varo tuol on Pori!”.

Lopuksi oli vielä pienet arpajaiset. Voittona oli Rollen kanalan kääpiökanojen munia ja itse valmistettua minttuhyytelöä pääsiäisruokien lisukkeeksi. Arvonnan voitti Elena Novikova-Kämäräinen.

Vappu, munkkien paisto ja siman teko 24.04.2021 klo 14:00-16:30

Kevään ottaessa hieman takapakkia, lumisateen ja ilman kylmentymisen myötä, kokoonnuttiin JEDU’n Noran opetuskeittiöön. Covid-19 rajoitukset ovat vielä sangen tiukat, joten määräyksiä noudattaen kokoonnuimme 10 hengen ryhmässä. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, toisen ryhmän opastajana oli opiston opettaja Raili Heikkilä, myös osastomme jäsen, toisen ryhmän Ronald von Schulmann. Diana Seppä toimi näiden ryhmien yhteisenä kapellimestarina ja tulkkasi ohjeita ja puhetta.

Aluksi tehtiin munkkitaikina, jonka nousemisen aikana valmistettiin sima. Sima jäi astiaan eli tonkkaan kypsymään seuraavaksi päiväksi. Tekemisen malli, resepteineen tuli tutuksi, mikäli se ei sitä jo aikaisemmin ollut. Taikinan noustua pyöritettiin munkit, jotka hetkeksi jäi vielä nousemaan, ennen kuin niihin tehtiin reiät ja paistettiin öljyssä kauniin ruskeiksi. Tässä heräsikin kysymys: miksi munkkeihin tulee laittaa reikä? Reikä helpottaa munkin paistamista, ei pyörähdä koko ajan ympäri, ja lisäksi paistuu nopeammin. Munkin nimitys on 1600 luvulta ja kuvaa luostarimunkkia (”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi”). Loppusilauksena munkit pyöritettiin vielä sokerissa.

Työn lomassa keskusteltiin Vapusta nykyisin ja sen historiasta suomessa ja myös muualla. Suomessa on vapun aikaan vietetty vanhaa kevään juhlaa hela eli toukojuhlaa, jolloin pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Karja päästettiin ensi kerran laitumille ja ne on ajettu tulien läpi sairauksien estämiseksi.

Nimi vappu tulee 700 luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissa Valburgista. Vappua on juhlittu keskiajasta lähtien – myös Suomessa – 1 toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Nykyään vappu ei ole kirkollinen juhlapäivä, vaikka onkin yleinen vapaapäivä. Vuodesta 1979 saakka, se on myös virallinen liputuspäivä.

Nykyaikainen vappu on leimallisesti kaupunkilainen juhla. Vaikka sitä on maaseudulla vietetty talonpoikaiston ja herrasväen piireissä, vappuun yhdistettiin pyhäpäiviä koskevia työkieltoja, sillä Valburgin muistopäivänä oli aikaisemmin myös kirkollinen luonne. Pappiloissa pidettiin kutsuja, joka ei ole kuitenkaan vaikuttanut 1900 luvulla kehittyneeseen vapun viettoon. Ylioppilaiden ja työväen juhla, jolloin on tapana syödä ja juoda runsaasti. Puheiden pitoja ja laulutervehdykset kuuluvat asiaan. Juomana joko simaa tai samppanjaa runsain määri. Munkkeja ja tippaleipää, nakkeja ja perunasalaattia vapun aatosta lähtien seuraavaan päivään, jolloin on nykyaikana tapana syödä brunssia. Brunssi, joka on yhdistetty aamiainen ja lounas, mutta tarjolla on lähinnä zakuska tyylistä suolaista naposteltavaa. Ylioppilaslakit, teekkarilakit, insinöörilakit, tradenomi- ja merkonomi lakit päässä vietetään juhlaa ja nykyään on tavanomaista nähdä erivärisin hihamerkein koristeltuja haalareita, haalareita jotka esimerkiksi lääkäriksi opiskelevilla ovat valkoiset. Alkoholia käytetään runsaasti ja vappu onkin alkoholin myynnin suhteen kolamanneksi vilkkain joulun ja juhannuksen jälkeen.

Haapasompa tilaisuutemme lopuksi – joka hieman venähti 1½ mittaisesta – syötiin munkkeja ja juotiin kahvia / teetä, sillä sima jäi vielä muhimaan myöhäisempään ajankohtaan. Pullotetaan päivän parin päästä, jolloin sitä pääse nauttimaan jo hyvin ennen vappuakin. Simahan on muutenkin kesäjuoma, jota pitäisi valmistaa pitkin kesää eikä vain vappuna.

https://youtu.be/iU3PLLQIQZM

https://youtu.be/cfS3wVCNIHg

Avaimia työelämään 29.4.2021 klo 16:30-18:00

Juuri ennen Vappuaatto, munkkien paisto ja siman teko jo hallussa pidettiin vielä yksi tapaaminen, jossa aiheena mitä tärkein, jokaiselle tietoa ja taitoa työelämän vaativalle polulle.

Tapasimme Haapaveden työllistämispalveluiden tiloissa nimeltään Kokoomo. Aluksi joimme kahvia ja teetä Vapun kunniaksi ja söimme herkullisia tippaleipiä.

Kokoomon emäntä Susanna Lehtilahti oli lupautunut kertomaan aiheesta Suomen TE-toimiston toiminnasta ja palveluista. Miten TE-toimiston palvelujärjestelmä toimii, ketä varten se on ja ketkä ovat sen varsinaisia asiakkaita. Tämä aihe on tärkeä, sillä useammat maan alkuperäisasukkaiden nuoristakaan eivät oikein ole tietoisia toimintamallista, joten aihe maahanmuuttajille on todella aiheellinen käydä läpi. Työllistyminen, mitkä ammatit ovat lähitulevaisuudessa ja tulevina vuosina Suomessa kysyttyjä, oli seuraavaksi keskusteluna, mikä on TE-toimiston rooli työllistymisessä.

Lopuksi Susanna esitteli Kokoomon toimintaa, työllistymispalveluiden hankkeita ja mitä tehdään työpajassa. Diana tulkkasi tilaisuuden sekä kertoi onnistuneista työllistymistilanteista, antoi vinkkejä alueemme avoimista työpaikoista ja opasti työhaastatteluiden yleisistä kysymyksistä ja vielä viimeiseksi mutta ei vähäisimmäksi käyttäytymisestä haastattelu tilanteessa.

Suomalainen äitienpäivä 08.05.2021 klo 14:00-15:45

Äitienpäivän ”aattona” kokoonnuttiin taas opetusravintola Noran keittiöön, jossa Raili Heikkilän johdolla teimme suomalaisia erikoisuuksia. Jaettiin taas kerholaiset kahteen ryhmään, jossa toiset tekivät Railin kanssa pannukakkua ja toiset Ronaldin kanssa lämpimiä voileipiä. Lopultakin korona rajoituksia oli hieman lievennetty, joten pystyimme kokoontumaan vajaan 20 hengen ryhmänä. Tehtiin tarjottavaa vieraallemme Emäntä Helinä Niemelälle, joka tuli kertomaan minkälaista on olla maatalon lasten äitinä. Helinä tulikin sopivasti, kun meillä oli saatu tarjottavat valmiiksi ja Diana toivotti hänet tervetulleeksi. Helinä, joka toimii kolleganamme niin kaupungin valtuustossa kuin hallituksessakin, kertoi, miten aikoinaan rakastui ja muutti asumaan Haapavedelle vuonna 1989. Hän on opiskellut Oulun yliopistossa matematiikka, kemiaa, fysiikkaa ja tietotekniikka sekä toiminut opettajana Nivalassa. Hänellä on seitsemän lasta ja kaksitoista lastenlasta. Samalla, kun hoiti 50 lehmän lypsykarjaa, kiiruhti lapset hoitoon ja lähti Nivalaan opettamaan, huolehti lisäksi talon emännöinnistä. Heillä on ollut ns. kesäpoikia töissä noin 50 kappaletta, joiden kanssa sanojensa mukaan oli välillä helpompaa välillä vaikeampaa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt kaksi vuotta sitten Helinälle äitienpäivänä myönnettävän kunniamerkin ansioituneille äideille: Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.

Helinällä oli oma mitalinsa mukana, jota kerholaiset mielellään halusivat nähdä ja kuvata. On harvinaista saada tavata tällainen ansioitunut äiti, ja sellainen sattuu meillä olemaan täällä Haapavedellä, josta kaikki olemme hyvin ylpeitä. Helinää kiiteltiin kukkasin sekä hienolla taululla, jonka Dianan täti on maalannut. Lisäksi oma kondiittorimme Marina oli valmistanut maistiaisiksi omia tuotteitaan, joka myös Helinälle luovutettiin. Mukava kerhopäivä, josta ainakin osa naisista kiiruhti seuraavaan tapahtumaan osastomme järjestämään tanssikerhoon.

Tasa-arvo Suomessa, oikeudet ja velvollisuudet 20.5.2021 klo 16:30-18:15

Edelleen korona rajoitusten mukaan kokoonnuttiin pienellä porukalla, pitäen etäisyyksiä toisistamme kohtuullisena sekä pidettiin maskeja silloin kuin se oli mahdollista. Perinteisesti herkullisten leivonnaisten, kahvin ja teen siivittäminä

aloitimme sangen suuren asian käsittelyn: tasa-arvo, oikeudet ja velvollisuudet. Kovin lyhyesti näitä asioita ei voi käsitellä ja se huomattiinkin, että aika oli loppua väkisinkin kesken, vaikka rajattiin asiaa hyvinkin pelkistetyksi. Lähinnä listamuotoisesti käytiin läpi aluksi tasa-arvo asioita, mutta tosin mielenkiintoisia virstanpylväitä ihan vuoden 1800 luvun lopulta lähtien. Muutama asia aiheutti ihan vilkasta keskusteluakin, kuten 1930 uusi avioliittolaki, joka vapautti naiset aviomiehensä holhouksesta. Myös kouluruokailun lakisääteisyys 1943 tuli hieman yllätyksenä, miten varhaisessa vaiheessa tämä jo on otettu käyttöön.

Oikeuksista yhtenä asiana oli mielipide vapaus, eli: Suomessa Jokainen saa vapaasti sanoa ja kirjoittaa mielipiteensä. Tähän kuitenkin pieni toteamus, että on kuitenkin parempi ajatella mitä sanoo, ennen kuin sanoo mitä ajattelee, on se viisauden alku, vaikka oikeus olisi minkälainen. Ennemmin panostettiin velvollisuuksiin, missä ensimmäinen ranskalainen viiva oli: Kaikkien, jotka asuvat tai oleskelevat Suomessa täytyy noudattaa Suomen lakeja, on tärkeätä pitää mielessä.

Vielä ehdittiin paneutua hieman aiheeseen: jokamiehen oikeudet. Tässä mielenkiintoa herätti se, että sallittujen versos kiellettyjen, lista on hieman erikoinen. Voisi melkein sanoa helpommin: kaikki on kielletty, mikä ei ole erikseen sallittua. Ihan muutama erikoisuus: ei saa kerätä sammalta, ei jäkälää eikä myöskään muurahaisen munia. Vielä jätettiin kaikille harkittavaksi mitä tarkoittaa kielto: jokamiehen oikeudella ei saa harrastaa kaikenlaista järjestettyä toimintaa

Aakon majan retki 29.5.2021 klo 15:40-18:15

Kokoonnuimme Haapaveden opiston eteen, että kaikille varmasti järjestyisi kyyti retkellemme. Aakon maja ja sen ohessa oleva maastourheilupuisto sijaitsee reilut kymmenen kilometriä keskusta, joten ilman autoa sinne on hankala muuten mennä. Raili Heikkilä, oli hyvissä ajoin lähtenyt valmistelemaan tuloamme sinne, sytyttämällä nuotion laavupaikalle. Raili toimii Aakonvuori ry’ssä vapaaehtoistyöntekijänä ja tuntee hyvin koko alueen historian. Raili onkin meille muutenkin aikaisemmista hankkeista tuttu ja osaston jäsen. Raili toimii kokkauspuolen opettajana, joten eipä huolta siitä, etteikö meidän tarjoilumme tälle illalle tulisi onnistumaan.

Aluksi käytiin hieman läpi koko alueen historiikkia. Nuotion loimussa paistui esikypsennetty lohi valurautapannulla. Nuotiotelineeseen nokipannu roikkumaan ja tieto-osuuden ohessa rupattelua ja seurustelua olikin taas mukavissa merkeissä käynnissä. Muutama pikkutyttö oli vanhempiensa kanssa mukana, joten heidän juoksenteluansa ja touhua oli mukava seurata. Lohen kypsyttyä oli tarjolla lisänä herkullista juustosalaattia, joka kieltämättä oli niin hyvää, että astiahan oli melkein nuoltava.

Ruokailun jälkeen kierreltiin paikkoja ja hetkeksi jäätiin myös Aakon majan upeisiin sisätiloihin, sillä tuuli oli sangen kylmä ja selvästi monia jo hieman palelsi. Kevätkauden viimeinen kokoontuminen oli todella onnistunut jo siksikin, että alkukevään rajoituksia on nyt lievennetty, eikä ihan koko suunniteltu ohjelma sittenkään peruuntunut. Kovasti syksyn tapaamisia odotellaan, joten siksikin hyvällä mielellä voimme aloittaa kesän vieton.

https://youtu.be/z8FkEz5Qs0w

Myyrilän museo vierailu 28.8.2021 klo 14:00-15:30

Syksyn kausi päästiin aloittamaan jo elokuun puolella ja ensimmäisenä kerhon aiheena oli paikallisen historian tuntemus vierailemalla Myyrilässä, joka toimii nykyään kotiseutumuseona, mutta myös pienenä kahvilana, jota ylläpitää kaupungin eri yhdistykset, ja kokoustilana.Museossa on nähtävillä haapavetisiä ns. pitkiä suksia, kanteleita Pasi Jääskeläisen kantelepajasta, 50-luvun keittiö ja kunnanlääkäri Virangon lääkärin välineitä, onnelan huone, sotahistoria huone sekä paljon muuta.

Olimme onnellisessa asemassa, kun SVS osastomme jäsen Teuvo Näätänen lupautui esittelemään museota. Teuvolla on varsin kattavat tiedot koko museon esillä olevista esineistöstä sekä myös koko museotalon historiasta. Lisäksi Teuvon tapa kertoa ja esitellä paikkoja sisältää kaiken tiedon lisäksi mukavia tarinoita, joita jaksaa kuunnella välillä jopa vedet silmissä niiden huumoripitoisen sisällön vuoksi. Kahvi ja tee tarjoilua ei ollut unohdettu tälläkään kertaa ja herkullista kastettavaa oli valmistanut kerhomme jäsenet Marina ja Elena.

Suomalaisen ruoan päivä 04.09.2021 klo 15:00-18:15

Haapasompa kerho kokoontui JEDU’n Nora keittiöön, jossa teimme yhteistyössä Raili Heikkilän hankkeen kanssa Suomalaisen ruoan päivän kunniaksi perinteistä Suomalaista ruokaa. Tarkoituksena oli siis opetella tekemään suomalaista kotiruokaa, tämän kertaisen kotoutusryhmän kanssa. Jouduimme vieläkin rajoittamaan osallistuja määrää, mutta 15 kerholaista oli kuitenkin tässä mukana. Jaettiin siis porukka kolmeen osaan, jossa kukin tiimi valmisti omaa ateria osiota.

Yksi tiimi valmisti alkuruoaksi tattikeittoa, Rollen johdolla. Tällä kertaa sieneksi oli valittu kuivattua voitattia. Toinen ryhmä, Railin vetämänä, teki pääruoaksi jauhelihaperunasoselaatikkoa ja kolmas, Elenan ryhmänä jälkiruoaksi omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. Diana toimi ”päätuomarina” kaikkien ryhmien kanssa sukkuloiden.

Oli sovittu heti alussa, että tänään emme tulkkaa ollenkaan, vaan kaikki puhuvat suomea. Ja hyvinhän se onnistui, keltä paremmin ja keltä vielä vähän sanoja hakien, mutta kuitenkin. Muutamille sanoille oli kuitenkin kaivettava sanakirja esiin, sillä ruokasanastossa on luonnollisesti termejä, joita ei normaalisti yleispuheessa niin tule käytettyä. Alkuruoan valmistuttua, oli vielä pääruoan oltava uunissa, joten aloimme maistamaan mitä olimme saaneet aikaan. Hyvää soppaahan siitä tuli. Samalla keskustelimme mikä on kenenkin herkkuruoka suomessa. Melko monelle lohikeitto olikin kaiken maukkainta. Ei huonosti pärjännyt leipäjuusto lakkojen ja kinuskikastikkeen kanssa, se oli melko monen suurta herkkua. Pohdittiin vielä mikä ruokalaji on milläkin alueella tavanomaista kuten Savossa kalakukko, Tampereen seudulla mustamakkara ja rannikolla sekä saaristossa kalaruoat. Lappi onkin sitten oma maailmansa pororuokien ja myös tuon kovasti pidetyn leipäjuuston voimin.

Pääruoka, kuten myös jälkiruoka oli todella maittavaa kaikkien mielestä. Vaikka normaali puolentoista tunnin tapaaminen venyi pitkälle yli kaksinkertaisen ajan, oli tämä kuitenkin niin mukava ja mielenkiintoinen kokoontuminen, ettei se ketään ainakaan haitannut.

Voimaa luonnosta 26.09.2021 klo 15:00-18:15

Uskomattoman hienon ja lämpimän syyssään vallitessa kokoonnuttiin Korkattiin luontopuiston laavulle. Päivän aiheen mukaisesti ei parempaa säätä voisi toivoa, sillä jo säänkin puolesta luonto antoi parastaan. Ljubov Sidorova oli, osaston työharjoittelijana, tehnyt venäjänkielisen esityksen Korkattivuoren historiasta ja koko luontopolkuun liittyvästä aihepiiristä. Hän lähtikin opastamaan kaikkia mukana olevia venäjänkielisiä etukäteen ja tilaisuuden vetäjinä jäimme Dianan kanssa kattamaan pöydän ja lämmittämään hirvikeittoa, sekä keittämään kahvia ja teetä. Diana lähti heti saatuamme puitteet kuntoon muiden perään ja Ronald jäi kipinämikoksi töpinään. Nälkäistä porukkaa palasi liki tunnin retkeltä ja siksi varmaan ruoka maistui vain entistä paremmalle. Kahvin lomassa keskusteltiin suomalaisesta metsästyksestä, päällimmäisenä kohta alkava hirvestys. Aihe oli tosin esillä viime syksynä, mutta koska metsästys on suomalaisille kovin tärkeätä, ja se kiinnostaa maahanmuuttajia, otimme sen uudelleen tänä syksynä. Uusia jäseniä oli melko paljon, joten keskusteltiin aiheesta siksikin uudemman kerran. Ja mielenkiintoa riitti, kysymystulvasta päätellen. Meitä oli oikein mukava ja runsas osanottajamäärä, ihan 19 henkilöä oli uskaltautunut mukaan syksyiseen kauniiseen luontoon. Hieno päivä, hieno retki, hyvä ruoka ja vähän suomalaisuuteen liittyvää teoriaa…..loistavaa!

Suomalaiset tunnetuimmat kirjailijat 7.10.2021 klo 16:30-17:30

Suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivä on tulevana sunnuntaina ja sen kunniaksi päätettiin ottaa kerhoillan aiheeksi kirjallisuus ja suomalaisia tunnettuja, kuuluisia kirjailijoita. Aikataulusta ja ajasta jouduttiin tällä kertaa hieman tinkimään, sillä edellinen tapaaminen venyi ajallisesti kaksinkertaiseksi. Oli miten oli, saimme kuitenkin käytyä läpi joukon kirjailijoita ja ehkäpä pääroolissa Aleksi Kiven, juuri tulevan sunnuntain ajankohtaisuuden vuoksi.

Mukava lämminhenkinen tapaaminen sai oikein juhlatunnelman Marinan loihtiman upean ja myös tosi herkullisen kakun lomassa. Keskusteltiin siitä, kuinka hyvin puolin toisin maissamme tunnetaan toistemme kansallisrunoilijoita tai kirjailijoita ylipäätään. Huonoa näyttää olevan, niin ja ihan molemmin päin. Elias Lönnrot oli kuitenkin tunnettu, ehkäpä jo siksi, että suurin osa kerholaisista on Karjalasta kotoisin.

Olimme kirjanneet kirjailijat ryhmittäin, kuten esimerkiksi näytelmäkirjailijat, novellikirjailijat, rikoskirjailijat, runokirjailijat, historiallisten romaanien kirjailijat jne. Näiden alle laitettiin kirjailijoiden nimiä, josta huomiota herättävää olikin miten laajasti jotkin kirjailijamme ovat eri aiheista osanneet ja pystyneet kirjoittamaan. Luonnollisesti oli mukana Johan Ludvig Runeberg, Aleksis Kivi, Eino Leino, Mika Waltari ja Minna Canth sekä tietenkin Laila Hirvisaari. Ajanpuutteen vuoksi useampaa ei ehditty käydä läpi, mutta pakko oli vielä Tove Jansson mainita, koska muumi aihetta on juuri askarreltu ja esitelty Kostamuksen koulussa No 1. Tämä kuului yhtenä osastomme yhteistyö hankkeisiin, jonne tilaisuuksiin olisimme itsekin halunneet osallistua. Lähetimme kuitenkin muistoksi opettajille ja oppilaille muumi aiheisia muistoesineitä, ja herkkuja koska olivat niin kovin hienosti syventyneet aiheeseemme. Myöskin Agalatovista tuli viesti, miten hienosti heillä on muumi aihetta käsitelty ja kaikki tämä yhteisten foorumineuvotteluiden tuloksena.

Harrasta suomalaisen kanssa 22.10.2021 klo 15:00-17:30

Kerhon toiminta jatkui nyt hieman erilaisissa tunnelmissa. Päätimme yhdistää uuden hankkeemme ’Suomi lavalla’ joustavasti tämän kertaiseen kokoontumiseemme. Suomi-Venäjä-seura tukee tätä, niin maan laajuista, kuin myös venäjälle suunnattujen opetusvideoiden tekoa. Videot tehdään siis yhteistyössä Seuran ja PaikallisTv’n kanssa. Tanssi on aivan oiva liikkumismuoto, joten miksi sitä ei voisi myös kerhon toiminnassa hyödyntää tällä tavalla.

Saimme Haapavedeltä hyvän opettajan Keijo Springin, joka on opettanut aikanaan kaikkia suomalaisia paritansseja vuosien ajan, eri ryhmille. Hänen parikseen lupautui Päivi Ollila. Ainalin kylän nuorisotalolla on hienot tilat, jota saimme käyttöömme tätä opetuskertaa varten. Ainali sijaitsee 15 kilometriä Haapaveden keskustasta, joten matkoihin ei tärveltynyt turhaa aikaa.

Tämän opetuskerran aiheena oli Suomalainen humppa. Humppa on nopeatempoinen kansantanssi, joka on saanut vivahteita 1910 luvun alun jazz ja foxtrotista. Se kehittyi vähän vähältä ja koki 1930 luvulla varsinaisen läpimurtonsa. Parhaimman aikakautensa 1970 luvun puolivälissä, jolloin humppaa tanssittiin kovasti vanhempien ihmisten toimesta, mutta myös maaseudun nuorten lavatansseissa. Humppa sai toki myöhemmin hieman väistyä rautalankamusiikin ja sitten tangon tieltä.

Hyvän opettajan vaikutus on suuri, sillä eihän tuohon nyt tuntia enempää tarvittu aikaa, kun jo humppa soi ja askel taittui. Videota käytetään jo heti viikon 43 alusta alkaen opetusmateriaalina useassa eri Karjalan Tasavallan kaupungissa alkaen jo maanantaina Kostamuksesta, myöhemmin Vuokkiniemi, Kontupohja, Petroskoi, Belomorsk ja Agalatov.

https://paikallistv.fi/svs/

Pyhäinpäivä 04.11.2021 klo 17:00-18:00

Kuten viime syksynäkin yhdistettiin Kansainvälisen kerhon ja Haapasompa kerhon tapaaminen yhteiseksi tilaisuudeksi Haapaveden seurakunnan ja kirkon tiloissa. Jo perinteeksi tulleet kahvit ja teet, lisukkeineen, nautittiin samalla, kun pastori Maija Vahteala kertoi toiminnastaan Haapaveden kirkon palvelijana ja kirkosta yleensä. Tähän aikaan vuodesta on jo kello viideltä umpipimeätä, joten osoitukset ikkunasta missä vanha 1981 palanut kaunis puinen ristikirkko on sijainnut, jäi enemmän mielikuvituksen varaan. Uusi kirkko valmistui melko nopeassa aikataulussa jo vuonna 1984, ja on malliltaan enemmän nykyaikainen sisältäen monta eri seurakunnan tilaa, kuten kirkkoherran viraston, lasten kerhohuoneen, kokoushuoneita ja seurakuntasalin. Kirkon palo, joka oli tuhopoltto, oli sekä koko paikkakunnan väestölle että kirkon historian valossa valtava menetys. Ymmärrystä niin vahvoihin mielipideilmaisuihin, joka johtaa näin vakaviin tekoihin ei juurikaan tahdo löytyä mistään, Eikä Haapaveden kirkko suinkaan ole ainoa, joka tämän kohtalon on kokenut. Naapurikaupungin Ylivieskan kirkko paloi myös muutama vuosi sitten, ja sen tilalle on saatu todella nopeasti vasta käyttöön vihitty uusi kirkko. Mikään ei voi kuitenkaan korvata vuosisatoja vanhoja rakennuksia, kaikkine muistoineen kunkin omana kaste-, rippi- ja / tai vihkikirkkona. Muistot onneksi säilyvät aina mielessä, eikä niitä sieltä saa kenenkään toimesta hävitettyä.

Mielessä säilyvät myös läheiset jo edesmenneet ihmiset, joita Pyhäinpäivänä muistamme käymällä hautausmaalla sytyttämässä muistokynttilät. Pyhäinpäivänä lauantaina kirkossa järjestetään klassisen musiikin konsertti päivällä ja illalla vietetään kaunis hiljentymishetki sytyttämällä kynttilät kaikkien vuoden aikana poisnukkuneiden muistoksi.

Maija pastori esitteli kirkon tiloja, mm. lasten päiväkerhon tiloja ja seurakuntasalia, jonne hän johdatti meidät kuuntelemaan lapsikuoron harjoituksia, jotka parhaillaan olivat lauluharjoituksissa. He esittivät meille pari hienoa lauluaan, kanttorimme johdolla. Seurakunnan kanttori Auli Kärkölä esitti meille vielä lopuksi kaunista urkumusiikkia, joka soi todella kauniisti kirkon mahtavan akustiikan voimistamana.

Haapasompa elokuvissa 21.11.2021 klo 14:00-17:30

Poikkeuksellisesti sunnuntai päivänä Haapasompakerho suuntasi Oulaisiin elokuvateatteriin katsomaan suuren menestyksen saavuttanutta elokuvaa Hytti Nro 6. Muutamien autojen voimin saimme jonkinlaisen yhteiskuljetuksen aikaiseksi ja matkaan lähdettiin jo tutulta tapaamispaikalta Haapaveden Opiston edestä. Matka autossa sujui rattoisasti, sillä siitä muodostui puolin toisin oleva suomivenäjä kielikylpy. Harjoiteltiin muun muassa istutaanko autossa vieressä, edessä takana, alla vai päällä. Myös sitä paistaako aurinko siniseltä taivaalta ja miten sitten kuu, paistaako vaiko loistaa. Mukavaa jutustelua ja johan sitä oltiinkin elokuvateatterin pihassa. Oulaisten elokuvateatteri on pieni 100 paikan leffa, se sijaitsee samassa talossa pizzerian kanssa, joten keittiön voimakkaat aromit täyttävät odotus- ja lippusalin herkullisin tuoksuin. Aulassa on tietenkin lippumyymälän yhteydessä pieni kioski mistä voi ostaa popcornia ja muuta perinteistä pikku purtavaa ja juotavaa elokuvan katselun lomaan. Lippujen hinnat olivat sangen kohtuulliset, joten jos muuallakin on näin, ei elokuvissa käynti olekaan kovin kallis harrastus. Kymmenien vuosien jälkeen tämä onkin itse asiassa melko nostalgista, joten ei muuta kuin katsomaan ja nauttimaan järeistä äänistä ja isosta ruudusta. Muutaman trailerin jälkeen elokuva lähteekin pyörimään. Koska seuraavaan kerhon tapaamiseen on toivottu Suomalaisen itsenäisyyspäivä aiheen lisäksi tämän elokuvan läpikäyntiä, en tässä sitä vielä kommentoi. Mielenkiintoista on kuulemma saada tietää suomalaisen näkökulmasta mitä elokuvan sisältö ja aihe herätti ja varsinkin mikä oli sen sanoma. Palataan siis siihen seuraavan kerhon kuulumisten jälkeen.

Paluumatka sujui hieman hiljaisemmissa merkeissä ja kuulin miten sanakirjaa rapisteltiin: meinasin ihan nukahtaa, kun oli niin lämmin ja mukava olo. Mitä vielä, taisi silmät painua kiinni ja ihan alkumetreillä, mutta sehän on vain kiitosta kuljettajalle, että tuntuu turvalliselta matkustaa. Hieno, vähän erilainen kokemus tällä kertaa.

Suomen itsenäisyyspäivä 02.12.2021 klo 16:00-17:00

Kokoonnuimme tällä kertaa hieman vajaalla kerhokokoonpanolla, sillä osa kerholaisista olivat harjoittelemassa teatteriesitystä kulttuurifoorumissa sovitun ohjelman mukaisesti. Itsenäisyyspäivän perinteiset muodollisuudet pitkin päivää, ovat suomalaisille tietenkin aivan itsestään selvyyksiä, mutta muualta tulleille ei niinkään. Ei myöskään historia, saati syyt vaikkapa miksi kynttilöitä poltetaan tai muistetaan sotasankareita, vaikka sotia on ollut itsenäistymisen jälkeenkin.

Aloitimme kokouksen jo perinteisesti kahvin ja teen kanssa, nyt kuitenkin ajankohtaan parhaiten sopivien joulutähtien sekä isänmaallisten suklaakonvehtien kera. Juteltiin päivänpolttavat aiheet ensin, jonka jälkeen käytiin läpi päivän aihetta.

Suomen itsenäisyyspäivä on myös samalla Suomen kansallispäivä, jota vietetään Suomen itsenäistymisen 6.12.1917 kunniaksi. Itsenäisyyspäivää on vietetty vuodesta 1919 lähtien ja on muodostunut hienoine juhlallisuuksineen ja tapahtumineen hyvin seuratuksi arvokkaaksi juhlapäiväksi. Päivä alkaa juhlallisin menoin lipun nostolla Helsingin Tähtitornin mäellä. Valtion korkein johto osallistuu juhlajumalanpalvelukseen, jota pidetään myös eri paikkakunnilla, kuten Haapavedellä, jossa tilaisuus päättyy sankarihaudoilla käyntiin, jonne reserviläiset ovat järjestäneet kunniavartion. Päivän aikana järjestetään vuosittain eri paikkakunnalla sotilasparaati. Soihtu- ja lippukulkueita partiolaisten ja muiden järjestöjen toimesta lisää tätä vakavahenkistä juhlaa monella paikkakunnalla. Illalla kotien ikkunoille sytytetään sinivalkoiset kynttilät klo 18:00 ja valmistaudutaan seuraamaan televisiosta presidentin linna juhlavastaanottoa. Kutsuttuja ovat itsestään selvyytenä eri maiden lähettiläät, valtion ylin johto, korkeat sotilasvirkamiehet sekä papisto. Ansiokkaita urheilussa menestyjiä on saattanut tulla kutsutuksi, mutta myös onnekkaita, ihan tavallisia kansalaisia, joita presidentti on vuoden aikana tavannut.

Puheita pidetään paljon sekä poliittisia, mutta myös muistopuheita, joilla yleensä kunnioitetaan sotaveteraaneja ja kaatuneita sotasankareita. Käytiin läpi Rollen viime vuonna pitämästä puheesta 6.12.2020 sankarihaudoilla muutamia kohtia, jossa tässä on ote:

Elämme nopeasti muuttuvassa maailmassa. Turvallisuuttamme uhkaavat monet asiat: ilmastonmuutos, talouskriisit, kyberhyökkäykset, terrorismi, uudenlaiset virustartunnat, kuten keväästä asti koko maailmaa myllertänyt koronavirus on tehnyt. Osalle olemme melko voimattomia, mutta kuten aina ennenkin yhdessä voimme voittaa mahdottomaltakin näyttävän. Näitä ongelmia emme kohtaa rintamalla, mutta sitä sodan uhkaa ei koskaan saa unohtaa, eikä turtua siihen turvallisuuden tunteeseen, ettei sellainen olisi mahdollista. Kuulemme jatkuvasti, milloin mistäkin päin maailmaa olevista yhteenotoista. Suomi on yksi niitä harvoja Euroopan maita, joka on kaikki nämä sodan jälkeiset vuodet ylläpitänyt omaa sotilaallista varautumista, huolehtinut turvallisuudestaan omaksumansa kokonaisturvallisuusajattelun kautta, jossa kaikilla on oma roolinsa niin puolustusvoimilla kuin viranomaisillakin. Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin: ”Suomi on hyvä maa. Tämä on paras maa meille Suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa.”

Haluan lisäksi viitata myös valtioneuvos Zachris Topeliuksen kirjoitukseen vuonna 1875 Maamme kirjassaan, jossa hän kuvailee Suomea, sen kansaa ja historiaa: ”Tässä maassa asuu kansaa erilaisista sukuperistä ja eri kielistä, ja he kantavat suonissaan erilaisten kansakuntien verta. Mutta on sanottu, että kaikki, jotka tunnustavat tämän maan isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena – kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän maan hyväksi – ovat yksi kansa. ”

Suomalainen perhe 20.01.2022 klo 16:30-18:00

Kevätkauden Haapasompa kerhon kokoontumiset aloitettiin Jokihelmen opiston Majakka tiloissa. Osallistujamäärä oli hieman normaalia pienempi, sillä kaikki eivät ole vielä palaneet joululomaltaan venäjän puolelta. Aiheenamme oli tuiki tärkeä suomalaisten ihmisten erilaisista perhekäsitteistä sekä niihin liittyvistä eroavaisuuksista venäjän vastaavista. Mielenkiintoinen aihe, jota käsiteltiin monisanaisesti ja yllättävän suurta kiinnostusta saaneena hyvien kaali- ja lihapiirakoiden saattelemana sekä vielä erikoisten suklaalla pinnoitettujen marsipaani tikkareiden myötä. Kahvia ja teetä tietenkin kyytipoikana.

Erityisesti painotettiin, että kannattaa painaa mieleen ainakin perheiden erolaiset nimitykset, jotka ovat:

Ydinperhe
Uusiperhe
Suurperhe
Sateenkaariperhe
Yksinhuoltajaperhe

Käsitteet olivat kyllä tuttuja, mutta venäjällä nämä eivät ole ihan samanlaiset, joten oli hyvä, että niitä käytiin läpi. Todettiin, että suomessa on tultu sangen suvaitsevaisiksi, vaikka poikkeuksiakin on, mutta pääasiassa hyväksytään uuden ajan huomattavan paljon vapaamuotoisempi elämäntapa ja kumppaneiden valinta, kuin vaikkapa 40–50 vuotta sitten. Puhuttiin myös lapsien syntymästä ja siihen liittyvistä etuuksista perheen talouteen ja lasten hoitamiseen kotona. Miehen roolista, joka on ajan saatossa paljonkin muuttunut siitä, kun mies yksin vastasi kodin rahavirrasta, kun taas naisen rooliksi jäi lasten hoito, kasvatus ja kodin ylläpitäminen. Nyt kaikki on tasa-arvoista ja enemmän jopa patistetaan isiä jäämään kotiin hoitamaan lapsia vanhempainrahan turvin. Isällä on oikeus myös nykyään isyysrahaan, mutta edellytyksenä on, että hän äidin ja lapsen kanssa. Valtio maksaa lapsista lapsilisää aina, kunnes lapsi täyttä 17 vuotta.

Mukavaa, kun Haapasompa kerho taas lähti käyntiin. Uskomme, että kaikilla on yhtä mukavaa näissä eri aiheiden keskustelujen ja maitten välisten eroavaisuuksien vertailussa. Aiheet eivät ihan heti pääse loppumaan ja niihin voi aina palata, kun kerholaiset vaihtuvat uusiin.

Ystävänpäivä 14.02.2022 klo 17:00-18:15

Kokoonnuimme kirjaston lukusaliin, jossa tilaisuus pidettiin avoimena kaikille, myös kerhon ulkopuolisille jäsenille. Osanotto olikin ihan runsas, pieniä lapsia myöten. Olemme aikaisemminkin pitäneet tilaisuuksia kirjastossa ja todenneet miljöön olevan oikein sopiva erilaisiin tilaisuuksiin kuten nyt, jossa myös luettiin ja kuunneltiin runoja. Olemme jopa videoineet tervehdyksiä ystävillemme ja yhteistyökumppaneille Karjalan Tasavallassa tässä samassa tilassa. Kirjasto on paikka, jossa perinteisesti pitäisi vain kuiskata, ettei häiritse muita, mutta onneksi tämä lukusali on hieman sivussa kirjaston takaosassa, joten ei haittaa, vaikka puhuu ääneen tai vaikkapa laulaa.

Kaikille jaettiin pienet laput, johon oli kirjoitettu pieni ystävänpäivään liittyvä teksti, tässä yksi niistä:

Elämä kulkee polkujaan, ystävät tulevat ja menevät. Joidenkin kanssa jatketaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Olet minulle juuri sellainen ystävä.

Jokainen sai myöhemmin lukea oman tekstinsä ääneen. Tämä oli tietenkin osalle jo hieman haasteellista vieraalla kielellä, mutta pieni poika, joka vasta on oppinut lukemaan, onnistui siinä aplodien arvoisesti.

Muutamia sanaleikkejä molemmilla kielillä, jossa yhtenä esimerkkinä oli tarkoituksena jatkaa tunnettua sanontaa, molemmilla kielillä. Esimerkkinä tällaisista: Kolme muskettisoturia ja ……? (D’Artagnan), Tuossa nuo makaavat kuin köyhän talon ….? (porsaat) jne. Taisi kuitenkin käydä niin, että suomea puhuvat osasivat jatkaa suomeksi, kun taas venäjää puhuvat venäjäksi. Tässä oli kuitenkin kyse, kuka ehtii ensin, eli miettimisaikaa ei ollut kovin paljon pohtia vieraalla kielellä sanontoja.

Kirjoitettiin yhden, kahden sanan mittainen ajatus mitä Ystävä minulle merkitsee tarralapuille, joka sitten kiinnitettiin Ystävän puuhun. Myöhemmin kaikkien ajatukset luettiin ääneen.

Runoja lausuttiin useampia eri henkilöiden toimesta, kuten myös laulettiin yksinlaulua sekä yhdessä. Pieni pätkä on yhdeltä videolta tallennettuna, vaikka varmasti niitä kuvattiin useampi, sillä monta puhelinta oli käsissä lauluja tallentamassa.

Tietenkin herkuteltiin venäläisellä suklaalla, Haapavetisillä sydämen muotoisilla täytetyillä ja punaisella päällystetyillä munkeilla, kahvin ja mehun kanssa. Oli mukaansa tempaava ja todella lämmin, mukava tapahtuma, jota monet kiittelivät jälkeen päin.

https://youtu.be/4WpS4aOGXrw

Tuki-ilta 17.03.2022 klo 16:30-18:30

Kokoonnuimme Jokihelmen opiston Majakka saliin, jonne tuli toistakymmentä osallistujaa keskustelemaan ja valmistamaan rauhan kyyhkyjä kahvin ja teen lomassa. Anna opasti meitä rauhankyyhkyjen tekemisessä. Hän oli leikannut mallit ja tehnyt kaavat paperisten versioiden tekemistä varten, ja kankaisten kyyhkyjen mallit olivat valmiiksi leikatut. Meille jäi siis ompeleminen, täyttäminen ja koristelu kankaisten kyyhkyjen parissa ja piirtäminen, leikkaaminen ja taitto paperisten kyyhkyjen valmistamiseksi.

Kahvia teetä ja hyviä leivonnaisia oli taas tarjolla, joten niistä nautittiin myös keskustelun lomassa.

Tänään keskustelu oli sangen vakavaa ja olen varma, että monia todella jännitti tulla koko tapaamiseen. Aiheemme oli vallitsevaan tilanteeseen – Ukrainassa olevaan sotaan – liittyvä, ja keskustelu henkilökohtaisista tuntemuksista miten kukakin kokee omalta kohdalta tilanteen nyt ja tulevaisuudessa. Diana alusti ensin vähän tilannetta ja sovittiin kaikkien saavan ilmaista itsensä omalla äidinkielellään, että oman asian saisi varmuudella ja helpommin esitettyä. Osalla oli kokemuksia suomessa asuvien ukrainalaisten kertomuksista, heiltä, jotka ovat käyneet joka paikan päällä Ukrainassa toimittamassa avustustarpeita tai hakemassa omaisiaan turvaan.

Käytiin läpi historiaa ja onneksemme Teuvo, jolla on todella vahva tietopohja historian eri käänteistä, oli mukana kertomassa monille aivan uudesta näkökulmasta asioita, jotka aikaisemmin on kuultu eri tavalla tai sitten ei ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan askartelun lomassa aika kului nopeasti ja koska kyse oli tuki-illasta, oli siitä mitä todennäköisemmin monelle meistä hyötyä, turvallisuuden lisäämistä ja helpotusta joihinkin omaa mieltään painaviin asioihin. Hyvä, että otimme tämän asian aiheeksi, sitä ei kuitenkaan pidä vain olan kohautuksella ohittaa.

Sellon ja laulun ilta 31.3.2022 klo 18:00-19:15

Kokoonnuimme Haapaveden kirkolle hieman ennen konsertin alkua, että ehdimme hakea hyvät istumapaikat häiritsemättä muita. Tultiin nauttimaan maailmanluokan sellon soitosta ja kauniista laulusta, jota säesti oma kanttorimme Director cantus Auli Kärkölä. Kirkon tiloissa ääni kantaa ja sen akustiikka on ainutlaatuinen, johon luonnollisesti urut mutta myös flyygeli ja sello sopii mainiosti.

Seeli Toivio on musiikin tohtori (Sibelius-Akatemia), mezzosopraano ja sellisti, joka on konsertoinut laajasti Keski-Euroopassa, Japanissa, USAssa mukaan lukien New Yorkin Carnegie Hall. Hänen lukuisista levytyksistään mainittakoon kokonaislevytys kaikista J.S. Bachin kuudesta sellosarjasta sekä Virtuoso Cello, jolla hän esittää viuluvirtuoositeoksia sellolla. Laululevytyksiä hänellä on kaksi Kesäyö ja Joulun Taika (2019)

Toivio on opiskellut Sibelius Akatemiassa, Royal Academy of Musicissa Lontoossa (Englanti) ja Liszt-Akatemiassa Budapestissa (Unkari) sello pääaineenaan; laulua hän on opiskellut vuodesta 2015 Margareta Haverinen-Brandtin johdolla. Toivio esiintyy säännöllisesti koti ja ulkomailla.

Seeli Toivio ylsi vuoden 2021 Toivo Kuula -laulukilpailussa finaaliin, ja sai erikoispalkinnon parhaasta modernin laulun tulkinnasta. Seeli Toivion tulevaisuuden esiintymisiin kuuluu mm. aktiivista konsertointia sellistinä ja laulujana, sekä debyytti Erdan roolissa R.Wagnerin oopperassa Siegfried, joka esitetään Eurajoen Bel Canto Festivaalilla 2022. Seeli Toiviota edustaa Concert Office ja Collarte.

Videoita hänen konserteistaan ja otteita levyiltä löytyy Seelin youtube kanavalta:

https://www.youtube.com/user/SeeliToivio

Konserttikalenteri ja levykauppa ym. löytyy Seelin nettisivulta:

https://www.seelitoivio.com/

Pupupaja ja pääsiäinen 14.4.2022 klo 16:00-18:15

Tämän kerran kerhon aiheena oli pääsiäinen, pääsiäisviikon päivien nimet ja niiden merkitys sekä hieman pääsiäisruokien tavoista. Lisäksi yhteistyössä käsityöpajan kanssa oli pikku kankaisten pupujen valmistus. Anna oli leikannut valmiiksi kankaasta kaikki pupuja varten tarvittavat komponentit ja ommellut jo valmiiksi malleja. Ensin tietenkin kahvia suklaakakkua pikkuleipä herkkuja ja simaa.

Nyt oli iloksemme monta lasta mukana askartelemassa, olihan aihe mukava pääsiäiseen liittyvä. Siitä sitten lähti pupujussit valmistumaan ja melko tarkkaa näkyi keskittyminen olevan.

Siinä samalla kerrottiin pääsiäisen päivien nimistä, niiden alkulähteistä ja merkityksestä. Tänään vietettiin kiirastorstaita, joka perinnetiedon mukaan on ollut päivä, jona karkotettiin pihapiirissä vaikuttava paha olento, Kiira, kiertämällä talo ja pihamaat kolisevan romun sekä savuavan terva-astian kanssa. Kiiras viittaa myös puhdistautumiseen ja ripittäytymiseen. Kiirastorstai ei kuitenkaan liity mitenkään sanan kiirastuli, jolla on kristinuskossa aivan eri merkitys. Kirkon viralliseen näkemykseen mukaan kiirastuli ei tarkoita kirjaimellisesti polttavaa tulta, vaan ylipäätään kärsimystä tai taakkaa, josta sielu kiirastulen myötä vapautuu. Kiirastorstai tulee sanasta KIIRA eli piharikko, se on useilla Itä- ja Länsi-Suomen alueilla suomalaisessa kansanperinteessä tunnettu paha, pihapiirissä vaikuttanut uskomusolento. Kiira tuli toisinaan asumaan talon pihapiiriin, ja tämä paha karkotettiin piinaviikon torstaina eli kiirastorstaina.

Perinne ruoista puhuttiin vain ohimennen ja tähdennettiin lammaslihan, mämmin, kananmunien, pashan ja erilaisten leivonnaisten historiaa ja miten venäjältä on saatu aikanaan vaikutteita varsinkin leivonnaisiin.

Pupun ompeleminen, täyttäminen ja koristelu oli melko työlästä, joten pienten sormien hieman jo herpaantuessa joutuivat äidit ja varsinkin Anna melko paljon avustamaan, mutta puput saatiin lopulta valmiiksi ja hienot saatiinkin.

Kevään luontoretki Korkattiin 21.5.2022 klo 14:00-16:30

Meillä oli tarkoitus lähteä uuteen paikkaan retkelle tänä keväänä, Haralammen laavulle. Haralampi on erittäin kaunis luonnon keskellä oleva kirkasvetinen lampi, jonne istutetaan keväisin lohia, joita sitten virkistys kalastetaan. Huonoksi onneksemme, olivat kalastajat sopineet kalastuskauden avajaiset samalle päivälle meidän retkemme kanssa. Saimme kuulla asiasta vasta muutama päivä ennen tapahtumaa, joten jouduimme siirtämään paikkaa. Avajaisiin tulee yleensä lähemmäs sata osallistujaa, joten emme olisi saaneet pitää omaa tilaisuutta ainakaan rauhallisessa tunnelmassa. Ei siinä mitään, suunnattiin Korkattiin laavulle ja luontoretkelle.

Edelliset kävijät laavulla olivat jättäneet tulen, joka vielä oli hiilloksella, joten hieman klapeja lisää ja meillä roihusi nuotio täyttää päätä. Suurin osa lähti luontopolku kierrokselle ja muutamat jäivät ’kipinämikoiksi’.

Makkarat paistumaan heti, kun luontopolkulaiset palasivat. Lisäksi oli tarjolla mehua, teetä ja upeaa herkullista kakkua. Koska oli viimeinen kevään kerhon tapaaminen, kävimme läpi palautekeskustelun. Keskusteltiin kurssin sisällöstä, kotoutumisesta, yhdenvertaisuudesta ja sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Mielenkiintoisiksi aiheiksi vuosien varrelta oli monen mielestä jäänyt Emäntä Helinä Niemelän esitelmä, äitienpäivä kokoontumisessa. Helinä oli saanut presidentiltä ’vuoden äiti’ mitalin. Lisäksi kiinnostivat kalastus- ja metsästys aihe sekä luonnollisesti teatterimatka Kajaaniin, joka olikin tuoreessa muistissa. Palautekeskustelu ei ollut mikään olan kohautus, vaan ihan oikea keskustelu, johon varattiin aikaa ja jokainen sai vuorollaan esittää mielipiteensä. Juttua riitti, ja lopulta siihen käytettiinkin liki tunnin verran aikaa.

Luontopolulla nimettiin valtava kivenlohkare ’ihmekiveksi’, jota koskettamalla varmuudella toiveet toteutuvat. Aika näyttää, ehkäpä toteutuu, se jää nähtäväksi.

Suomalaisen ruoan päivä 04.09.2022 klo 11:00-13:45

On syyskuu ja ilma on muutamassa päivässä viilentynyt kesäisen helteen lämmöstä, jopa hieman normaalia kylmemmäksi. Taas on aika aloittaa syksyn Haapasompakerho. Mikä olisikaan hienompaa kuin juhlistaa aloitus perinteisen Suomalaisen ruoan päivän merkeissä. Tämä onkin meillä jo perinne, ei aina Haapasompan, mutta muidenkin hankkeiden lomassa vietetty päivä, jolloin tehdään jotakin suomalaista ruokaa. Niin me teemme tälläkin kertaa, ja valmistamme perisuomalaista kermaista lohikeittoa. Alkuruokana on vuodenajan mukaista sesonkituotetta punajuurta, josta on tehty lämmin paistos sekä lisäksi makaroni salaatti. Jälkiruokana aina niin ylivertaista mustikkapiirakkaa kermavaahdon kera sekä sen kanssa kahvia ja teetä.

Meillä on tänä alkavana syksynä uusia jäseniä Ukrainasta mukana, ja toivotammekin heidät sydämellisesti tervetulleiksi. Koska olemme yhteistyössä Jokihelmen opiston kanssa kerhoamme pitämässä, on pitäydyttävä sangen pienessä ryhmässä, joka kattaa noin kymmenkunta henkilöä. Hanke on ollut tukemassa kerholaisten osallistumismaksua, joten siksikin on pidettävä kerhoa tämän kokoisena. Tulijoita olisi valtavasti, joka tietenkin meitä ilahduttaa, mutta samalla harmittaa, ettemme voi enempää kerralla ottaa osallistujia mukaan.

Kuten aina, kokoontuminen ei ole pelkästään syömistä tai ruoan valmistamista, vaan käsittelemme aina jotakin ajankohtaista tai muuta aihetta tapaamisessamme. Kokonaisuutena kaikki palvelee myös kotouttamista ja siksi kertaamme ja käymme läpi suolaista tapakulttuuria ja siihen liittyviä asioita. Tämän päivän aiheena olikin sopivasti erilaiset ruokatottumukset niin arjen kuin juhlienkin aterioita. Huomionarvoista olikin, miten uudet henkilöt olivat sitä mieltä, että arkisetkin ateriamme tuntuvat juhlallisilta kaikkine jälkiruokineen, jota syödään usean aterian kanssa. Ajan saatossa ja uusien makukulttuurin myötä on perinteiset arkiruoat muuttaneet vanhoista perinteistä eikä esimerkiksi ihan joka paikassa enää vaikkapa torstaisin syödä aina hernekeittoa ja pannaria.

Museovierailu Myyrilässä 19.09.2022 klo 16:00-18:00

Kerhon uuden kokoonpanon myötä vierailtiin taas kerran Myyrilän kotiseutumuseossa. Meillä oli oppaanamme Teuvo Näätänen, joka on erinomainen historian tuntija niin Haapaveden kuin myös sotahistorian ja miksei myös ihan erikoisosaamisena Sortavalan kaupunki ja sen historia. Teuvo, sen lisäksi että esittele paikkoja, kertoo myös mukavia, kiinnostavia tarinoita vuosien varrelta.

Kotiseutumuseo sijaitsee aivan Haapaveden keskustassa Myyrilä nimisessä upeassa puurakennuksessa. Rakennus on toiminut aikanaan kunnanlääkäri Virangon (Matti Viranko lääkintöneuvos) vastaanottona ja kotina. Museossa nähtävillä on mm. pitkiä haapavetisiä suksia, kanteleita Pasi Jääskeläisen kantelepajasta, 1950-luvun keittiö, kunnanlääkäri Virangon lääkärin välineitä, Onnelan huone, sotahistoriahuone ja paljon muuta. Talossa toimii myös nykyään pienimuotoinen kahvila, jota ylläpidetään vapaaehtoisvoimin eri yhdistysten ja seurakunnan lähetystötoiminnan voimin. Anja ”Viivi” Viranko on kirjoittanut kirjan (ISBN 952-92-1304-2) ‘Virankona Haapavedellä, kunnanlääkärin työtä ja elämää 1933–1963’, jossa on paljon tarinoita pidetyn lääkärin toimista. Viranko oli perintötiedon mukaan todella taitava veitsen kanssa, ja teki sen ajan mittapuussa huomattaviakin leikkauksia vastaanotollaan.

Historia on aina mielenkiintoista ja kovin oli runsaan osanottajienkin mielestä, jotka herkeämättä kuuntelivat Teuvon kertomuksia ja katselivat ympärilleen sangen monipuolisessa pienessä museossamme. Kuka milloin vieraileekin Haapavedellä kannattaa kyllä piipahtaa paikalle, sinne on vapaa pääsy. Kuvat kertovat puolestaan mielenkiintoista tarinaa, niin poliisista, rosvoista, joiden vaatetukset ja myös kahleet ovat nähtävinä. Viinapannukin on, joka on varustettu ihan kruunun leimoilla. Tarinan mukaan kesällä ei saanut keittää viinaksia, sillä silloin oli oltava töissä ja kaikki viinapannut kerättiin talteen kirkon tapuliin.

Museokierroksen jälkeen siirryttiin yläkerran kokoustilaan kahville, voisilmäpullien kera sekä yllätyksenä aivan mielettömän herkullisen hirvenlihakeiton syöntiin. Kiinnostavia tarinoita ja keskustelua, joka vei niin mukanaan, että huomaamatta ylitimme suunnitellun ja varatun aikammekin melkoisesti.

Syksyn sävel 08.10.2022 klo 12:00-13:45

Kerho kokoontui Haapaveden kauniin ja hienon kirjaston lukusaliin viettämään Syksyn sävel tilaisuutta. Tilaisuus, joka oli pyhitetty tulevan Aleksis Kiven ja Suomalaisen kirjallisuuden päivän teeman pohjalta, joka on ensi maanantaina 10.10.2022. Luvassa olikin runsas musiikillinen ja runoudellinen tapahtuma, sekä lisäksi vielä käsityöpaja, jossa Annan johdolla tehtiin kauniita vaahteralehtiruusuja.

Kerhomme alkaa olla sangen kansainvälinen, sillä joukkoomme on liittynyt jäseniä Ukrainasta, Venäjältä, Israelista ja jopa Meksikostakin. Tilaisuudessa kerrottiin luonnollisesti Aleksis Kivestä ja suomalaisesta kirjallisuudesta yleensä, mutta mitä hienointa mukaan ohjelmaan saatiin värikäs ja monipuolinen runon lausunta, niin itse tehdyistä, kuin jo kuuluisista Eino Leinonkin runoista ja yllätyksenä venäjäksi luettuna sitaatti kansalliseepoksestamme Kalevalasta.

Miten laulut sitten? Voi kyllähän tilaisuudessa laulettiin paljon. Järjestäjien puolesta yhteislauluna sekä yksinlauluna, mutta myös laulua Ukrainan kielellä, joka oli ihan uusi kokemus. Lopuksi laulettiin koko porukka yhteislauluna kaunis Keltaiset lehdet, sillä onhan syksy pitkällä ja tämä oli hyvä linkki käsityöpajan kauniiden vaahteralehtiruusujen valmistukseen. Ei herkutteluakaan unohdettu, sillä maukkaiden leivonnaisten ja suklaan kanssa juotiin kahvia ja mehua, mehua, joka maistui myös muutamalle lapselle, joka oli tullut mukaan tilaisuuteen. Väkimäärä oli reilut 20 henkilöä, joten kyllä meillä oli kovin lämmin, kaunis, tunnelmallinen tapahtuma taas kerran.

Luontoretki Korkattiin 16.10.2022 klo 13:00-15:30

Kokoonnuttiin harvinaisen isolla joukolla kohtaamispaikalle Haapaveden keskustaan, missä oli tarkoitus katsoa, että kaikilla on kyyti tämän syksyiselle luontopolkuretkelle Korkattiin. Autoja saapuikin paikalle oikein runsaasti, joten kaikki pääsivät mukaan. Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin yhteistyössä ULPO hankkeen kanssa, joten siksikin joukko oli suurempi kuin normaali Haapasompa kerho, joka on rajoitettu vain kymmenkunta henkilöön tapaamista kohden. Usein olisi enemmänkin tulijoita, mutta opiston osallistumismaksujen vuoksi emme voi pitää ihan avoimia ovia, vaikka haluaisimmekin.

Työharjoittelijamme Dmitri oli valmistautunut esittelemään luontopolun nähtävyyksiä. Polku on noin kilomerin mittainen vaihtelevassa maastossa, missä kiivetään paikkakunnan korkeimmalle kohdalle. Sieltä onkin todella upeat maisemat nähtävissä, varsinkin jos vielä uskaltautuu kiipeämään tähystystorniin vuoren huipulla. Nähtävää ja opasteita on matkalla useassa kohdassa, joten tämä paikka on todella suosittu ulkoilukohde. Lähtöpaikalla on laavu tulisijoineen, mutta nykyään sinne on otettava itse polttopuut mukaan, sillä ne eivät ole moneen vuoteen enää säilyneet retkeilijöille pienen katoksen alla, jolle polttopuille on varattu tilat. Jos siis kaikkeen varautuu ja ottaa mukaansa, on aina varma, että kaikki onnistuu, kuten oli ajateltukin.

Säätila oli syksyinen ja sanotaanko hyvinkin happirikas. Onneksi pahimmalta sateelta vältyttiin, ja kierros saatiin tehty koko lailla kuivana alusta loppuun. Jonkun oli jäätävä kipinämikoksi, joten makkarat olivatkin paistettuna, kun vähitellen yksi toisensa perään palasi reitiltä. Teetä ja mehua oli otettu mukaan, eikä nyt keitelty kahveja nokipannussa.

Aina on ollut tapana hieman keskustella tai muuten kuunnella kiinnostavia aiheita, joten käytiin nyt uusien ihmisten kanssa hieman läpi suomen lainsäädäntöä metsästyksestä. Se on aina ollut kiinnostava aihe ja herättää paljon kysymyksiä. Esimerkkinä aina kiinnostava susitilanne: ¨kerroit viime vuonna, että susia liikkui paljon hirvenmetsästysalueella, entä mikä on tilanne tänä vuonna¨? Susia ei ole liikkunut tänä vuonna yhtä suurissa laumoissa, mutta havaintoja on paljon. Yksi oli vasta jäänyt auton alle ja susien tappaman ison hirven ruhon metsästäjät löysivät, missä useampi susi oli saanut aikuisen hirven saaliikseen. Aika riensi siivillä ja taas kerran oli todettava, että mukava retki oli jätettävä taaksemme ja jatkettava taas kotia kohti uuden alkavan viikon haasteita vastaanottamaan.

Rollen varustus ei ole ollut luontoretkeä varten, vaan hän tuli paikalle suoraan hirvimetsältä.

Suomen itsenäisyyspäivä Majakassa 02.12.2022 klo 16:00-17:30

Tämän iltaiseen Haapasompa kerhoon oli kokoontunut ennätysmäärä ihmisiä, jopa monta lastakin. Perinteisesti pöytä oli koristeltu kahdella sinivalkoisella kynttilällä päivän aiheen vuoksi. Joulutorttuja oli tarjolla, ja nehän jo itsessään tuo mukavan jouluisen tunnelman tähän joulukuun alkupäivien ajankohtaan.

Kävimme läpi saman materiaalin kuin viime vuonnakin, joka yllättäen sattui olemaan ihan tasan samana päivänäkin, mutta koska lähes kaikki olivat uusia kerholaisia, oli aihe heille uusi. Aihe on luonnollisesti vakavamielinen, mutta koitettiin sitä höystää pienellä huumorilla, ettei asia tulisi liian synkäksi. Meillä oli monta ukrainalaista läsnä, joten heitä jo sodan mainitseminen luulisi koskettavan kaikkein eniten.

Diana avasi illan kertomalla, että aiheena on Suomen historia ja itsenäisyyspäivä, joten sen pohjalla leikillisesti aloitettiin hieman kauempaa 1200 luvulta Knut Possen suuren pamauksen ajoilta Viipurista. Teuvo Näätänen oli mukana, joten tietäen hänen valtaisan hyvän sotahistoria tietämyksen oli turvallista kertoa mitä vain, ja hän omalta osaltaan hieman täydensi. Jossakin vaiheessa Diana sitten kysyi: miten tämä liittyy tähän itsenäisyyspäivään, johon vastauksena oli: no ei mitenkään mutta suomen historiaan kylläkin. Tästä syntyi oikein kunnollinen naurun remakka ja sai tunnelman selkeästi rentoutumaan. Tämä poiki sitten keskustelua ruotsin vallan ajasta ja sitä koko historiaa avattiin vain aivan vähän, mutta asia oli kyllä silmin nähden kiinnostava. Ehkäpä joskus kaivetaan hieman tarkemmin tietoa ja pidetään sellainen suomen historian ilta hieman tarkemmilla tiedoilla.

Lopuksi luettiin koko vuonna 2020 Rollen pitämä puhe sankarihaudoilla, josta on jo ote kirjattuna viime vuoden tapahtumasta. Koko puheen Diana käänsi liki simultaani tulkkauksella ja vielä pienenä huomautuksena puheessa olleeseen kohtaan: kuten aina ennenkin yhdessä voimme voittaa mahdottomaltakin näyttävän. Näitä ongelmia emme kohtaa rintamalla, mutta sitä sodan uhkaa ei koskaan saa unohtaa, eikä turtua siihen turvallisuuden tunteeseen, ettei sellainen olisi mahdollista. Kuulemme jatkuvasti, milloin mistäkin päin maailmaa olevista yhteenotoista.

Miten totta näin jälkikäteen tuo lyhyt lause onkaan, sota on näköjään aina mahdollinen, oli kuinka rauhallinen tilanne hyvänsä siviili ihmisen näkökulmasta katsottuna.

Verrattuna edelliseen vuoteen voi sanoa, että kyllä on huomattavan paljon mukavampaa, kun ihmisiä on tullut mukaan. Oli sitten tapahtumaan kuin tapahtumaan. Edellisenä vuonna oli todella pieni yleisö, muiden samanaikaisten tapahtumien vuoksi. Mukava iloinen tapahtuma tämä taas oli.

Kansainvälinen ilta kirkossa 15.12.2022 klo 18:00-20:00

Tähän iltaan kokoonnuttiin useamman ryhmän toimesta: Haapasompa, SVS Haapaveden osaston ja Haapaveden seurakunnan kansainvälinen kerho sekä ULPO hanke. Melko paljon tuli väkeä paikalle lähemmäs 30 henkilöä lapsia myöten ja lisäksi lehdistön edustaja Suvi Hyttinen, joka edustaa Haapavesi lehteä. Kansainvälistä, Venäjä, Ukraina, Mexico ja Israel, Suomen lisäksi edustettuna.

Aloitettiin tilaisuus Director cantus Auli Kärkölän säestyksellä laulamalla suomalaisia joululauluja. Laulun sanoja on harjoiteltu suomen kielen oppitunneilla, joten kyllä ihan selvästi laulut kaikuivat kirkon kauniissa kaikuvissa tiloissa. Pastori Jari Lehto kertoi ensin mitä joululaulun tarinan teksti ’Kello löi jo viisi’ piti sisällään, jonka jälkeen Dianan tulkkaamana kävi läpi joulun vieton perinteitä. Asia näytti olevan kovin kiinnostava sillä tavata eroavat muiden maiden tavoista ja siksi muodostuikin oikein mukava dialogi ja kysely erilaisten asioiden ja tapojen merkityksestä.

Kirkon tiloista siirryttiin aulaan kahvin glögin pipareiden ja torttujen pariin. Kaikissa maissa ei syödä ainakaan samanlaisia pipareita kuin suomessa, joten uutta makua sekin. Kahvittelun parissa viihdyttiin melkoinen tovi ja sitten siirryttiin vielä askartelemaan joulukortteja. Rekvisiittaa oli tarjolla yllin kyllin ja korttien teko oli monelle mieleen, varsinkin lapsille, joilta myös tekeminen sujui, eli kyllä askartelun parissa on oltu ennenkin. Oikein mukava ja lämminhenkinen joulualustapahtuma, jota on vietetty jo useampana vuotena kansainvälisen kerhon toimesta, nyt laajennetuin joukoin ja eikö se olekin mukavaa yhdessä tekoa, kun on paljon innokkaita osallistujia mukana.

Suomalainen perhe 13.01.2023 klo 16:30-18:00

Vaan olipa mukava tunne, kun taas Haapasompa kerho aloitti kevätkauden kokoontumiset. Tulee aina niin hyvälle tuulelle, kun katsoo miten innostuneita aktiivisia ja vastaanottavia kerholaiset ovat meidän kertomuksillemme ja opeille. Iloiset kasvot, pienet lapsetkin mukana kokouksessa, täytyy sanoa, että tulee ainakin itselle hyvä mieli ja toivottavasti sama tunne on kaikilla kerholaisilla.

Tällä kerralla aiheena oli Suomalainen perhe. Se on aiheena sellainen, missä käydään läpi erilaiset perhemuodot ja keskustellaan eroavaisuuksista kerholaisten kotimaahan verrattuna. Samalla opitaan suomalaisen kulttuuria ja ajatustapaa, mikä on tärkeätä kenellekin, miksi joku haluaa asua tai elää yksin, miksi toinen taas jonkinlaisessa perhesuhteessa, joita nykymaalimassa on montaa erilaista versiota. Moni itselle joskus ehkä ajatuksia herättänyt asia, tulikin nyt konkreettisesti taas uudelleen mietintään, sillä ihmiset ovat kiinnostuneita erilaisista mielipiteistä tai ajatuksista. Yhtenä esimerkkinä voisi sanoa perheen rahankäyttö, onko yhteiset rahat, omat rahat, vai onko jokin muu tapa vaikkapa talouskassa, johon kukin mahdollisuuksiensa mukaan kerää yhteisen perheen hyväksi käyttövaroja. Lapset kiinnostivat myös ja onko syytä siihen, miksi lapsia syntyy niin vähän, tai ei haluta niitä ollenkaan. Virallisia syitä löytyy varmasti roppakaupalla, mutta yhdessä pohdimme asiaa ja vallalla oleva sinkku ihannointi saattaa olla ainakin osasyynä enemmän ja enemmän urbanisoitumassa yhteiskunnassa.

Kahvia tai teetä leivonnaisineen nautittiin, kuten aina on ollut tapana. Rolle joutui lähtemään vähän etuajassa opin ahjoon, koska venäjän kielen opiskelu sattui nyt torstaina vähän päällekkäin, mutta Diana jäi jatkamaan päivän aihettamme loppuun, jossa vielä käsiteltiin oikeuksia äitiys- ja isyyslomaan ja kaikkea siihen liittyvää.

Suomalainen työelämä, työkulttuuri ja työsäännöt 01.02.2023 klo 16:30-18:00

Kokoonnuttiin tällä kertaa hotelli Haapakanteleen yhteydessä olevaan Savotta tilaan. Työelämän perusasioita oli tullut esittämään Haapaveden kaupungin työpaja ja Kelkka hankkeen projektipäällikkö Susanna Lehtilahti. Susannan diaesityksen Diana käänsi runsaslukuisille osallistujille. Ennen esitystä nautittiin perinteisesti kahvia, teetä ja tällä kertaa kääretorttua.

Diaesityksen päätteeksi käytiin läpi eri käsitteitä suomalaisesta työkulttuurista, mikä on suomalaisten tapa hoitaa työtään, joka on silmin pistävä rehellisyys ja täsmällisyys, mitä myös työnantajat korkealle arvostavat.

Erilaisia käsitteitä ja uusia sanoja on hyvä oppia tuntemaan, mikä on työaikalaki, mikä taas ammattiliitot ja työehtosopimukset, mitä etuja on mahdollista saada jos joutuu työttömäksi ja lopuksi, kun työura alkaa olla loppumetreillä mitä tarkoittaa eläke, kenelle se kuuluu ja millä ehdoilla. Mielenkiintoisia aiheita, joita oli myös kerättynä Susannan pieneen ohjekirjaseen. Ne menivätkin kaupaksi kuin kuumille kiville, eikä ihan kaikille riittänyt, mutta niitä Susanna lupasi tilata ja toimittaa halukkaille lisää.

Hyviä suomalaisia iskulauseita oli Diana kerännyt esitykseen:

’ Ei makaavan kissan suuhun hiiri tule’ / Jos haluat menestyä, joudut myös ottamaan riskejä. Onni suosii rohkeaa. Vielä yksi kiinalainen viisaus: ’Näe suuret linjat, tee pieniä asioita’.

Lahja ystävälle 11.02.2023 klo 14:00-16:00

Yhteistyössä ETNO-kahvilan kanssa Haapasompa kokoontui Jokihelmen opiston Majakka tiloihin viettämään Ystävänpäivää hieman etuajassa, koska 14.2.23 sijoittuu tiistaipäiväksi tänä vuonna. Haapasompa kerhoa on pyritty pääsääntöisesti pitämään torstaisin ja lauantaisin.

Meitä oli taas iso joukko koolla, osin ihan uusia kasvoja, osin vanhoja tuttuja. Lapsiakin oli tullut mukaan, ja ihan erikseen on mainittava Ksenia tyttönen, joka oli leiponut meille hienon ja maistuvan kakun. Nuoresta iästään huolimatta, Ksenia kuulemma ihan harrastaa leipomista kotonaan. Tarjolle oli myös laitettu itse tehtyjä Sushi suupaloja. Hyvin taitaviksi sushi-mestareiksi on meidän Haapasompa jäsenemme tulleet, ei kaikki mutta osa ja heidän tekemiään herkkuja nyt saatiin maistaa. Näiden sushien pyörittämistä harjoiteltiin viime vuoden keväänä yhdessä toisessa tilaisuudessa, jo silloin huomasi, että taito on hyppysissä.

Ohjelmaa kuului laulua ja runoja sekä lopuksi käsitöitä. Diana ja Anna Plokharskaja lauloivat kauniita ystävänpäivään liittyviä lauluja ja yhteen lauluun osallistui myös Rolle. Runoja luki Elena suomeksi, englanniksi ja venäjäksi sekä Ekaterina suomeksi. Musiikki soi myös taustalla, kun Anna Naumenok, joka on toiminut käsityöopettajana 10 vuotta, opasti halukkaita tekemään paperisen lahjapaketin suklaata varten. Paketti on mitoitettu juuri määrättyä suklaapatukkaa varten ja kyllä on hämmästyttävää, miten hienoja paketteja voi saada aikaan paperilla, saksilla ja vähän liimalla. Todella hienoja paketteja, eikä yhden tekemiseen todellakaan kauaa mennyt. Lämminhenkinen ja oikein mukava tilaisuus taas kerran saatiin aikaan. On todella hienoa kuulla, kun luetaan pieniä lauseita suomeksi ja miten hyvin kaikki osaavatkaan ääntää vaikeata suomen kieltämme. Selitykset käännetään joko itse, tai Dianan avustamana. Mukavia pieniä repliikkejä kuten vaikka tämä:

Niin monta pientä lintua, kuin pääsi yli lentää, niin monta sul on ystävää, vaan muista mua sentään.

Laskiaistiistai 21.02.2023 klo 17:00-18:30

Laskiaistiistaita vietettiin yhteistyössä ULPO hankkeen ja seurakunnan Kansainvälisen kerhon kanssa Haapaveden kirkossa ja seurakuntasalissa. Kirkon eteläpuolella on melko hyvä ja oikeastaan jyrkkä pitkä mäki, mistä oli laskettu jo niin paljon, että johonkin kohtaan alkupäätä oli muodostunut hyvänlainen jääpohja. Mäki on sen verran leveä, että muissa kohdissa oli hieman lumisempaa, joten vauhti ei kiihtynyt aivan mielettömyyksiin. Mukana oli yli 30 osanottajaa, joista lapsia oli kourallinen. Laskiaisen mäenlasku perinnettä toteutettiin ja opeteltiin huutamaan ’pitkiä pellavia…’ hurjassa kiidossa mäkeä alas. Pakkasta oli hyvän talvisään verran eli noin -10 C astetta, joten hyvin tarkeni, varsinkin jos oli liikkeessä. Vanhemmat ukot siirtyivät kuitenkin sangen vikkelästi sisätiloihin kahville, sillä mitään pelastuspartioita ei ollut hankittu paikalle.

Koko tilaisuus alkoi kirkon puolella missä seniorilaulajien kuoro tervehti meitä todella kauniilla virrellä. Seniorilaulajat ovat kaikki miehiä, joten mieskuoron ääni kuulosti kirkon upeassa akustiikassa todella hienolta. Seurakunnan pastori Jari kertoi laskiaisen merkityksestä niin ortodoksi kuin luterilaisen kirkon osalta. Laskiainen on mahdollisesti saanut nimensä ihan mäenlaskusta, mutta tarkoitus on ylistää talven päättymistä ja kevään alkamista siirtymällä paaston aikaan, joka sitten päättyy vasta pääsiäisenä. Ksenia toimi meillä tulkkina, ja jokainen sai näin käsityksen mistä pastori kertoi ja puhui.

Mäenlaskun jälkeen siirryttiin lopulta kaikki muutkin kahville ja teelle sekä hyvien laskiaispullien syöntiin. Siinäpä se herkuttelu sitten olikin, ja seuraavan kerran pääsiäisenä, jos paastoa aikoo seurata kirjaimellisesti.

Suoamalainen tapakulttuuri 17.03.2023 klo 16:30-18:00

Tässäpä todella tärkeä aihe illan kerhoon. Mistä koostuu Suomalaisuus? Meille suomalaisille tämä on sellainen asia, joka on itsestään selvää, joutuu oikein miettimään, jos joku kysyy. Ulkomaalaisin silmin näkee asioita, jotka eivät ehkä olekaan ihan niin kuin luulisi, siksi tämä aihe on äärimmäisen tärkeä. Suomalaisia pidetään kovin juroina, sisäänpäin kääntyneinä, hiljaisina ja hieman vähemmän seurallisina ihmisinä. Kyllä se varmaan voi näinkin olla, sillä vanhan metsäkansan piirteet istuvat syvällä, eikä niitä oikein helposti ole saatu muutettua. Nykynuoret ovat kuitenkin paljon enemmän olleet tekemisissä vieraiden kulttuureiden kanssa, vanhempiinsa verrattuna. Ovat nähneet ja kokeneet kaikenlaisten ihmisten käyttäytymismallit ja siihen he ovat myös helposti sopeutuneet. Kouluissa opetus on muuttunut, jo alakouluissa on osattava tuoda itseään esille. Tämä on sellainen asia mitä vanhemmissa on kovin karsastettu, eikä missään tapauksessa kehuta itseään sillä se on häpeällistä.

Suomalainen ei ole ujo, on vain kovin vaatimaton. Suomalainen ei ole laiska eikä lorvailija, vaan ei tuo tekemisiään paljon esille, hän toimii taustavoimissa. Suomalaiset syövät aikaisin aamiaista verrattuna moneen muuhun kanssaan, miksi? Siksi, että he ovat nousseet kovin varhain ylös töihin, tehneet siihen mennessä jo monesti enemmän kuin moni muu kanssa koko päivänä. Suomalainen ei halua olla kosketusetäisyydellä, hän vaali omaa koskemattomuuttaan, eikä näe tarpeelliseksi siten myöskään kosketella toista ihmistä. Suomalaisilla on todella paljon hyviä puolia, mutta on tietenkin huonojakin. Suomalainen on yleensä valtavan kateellinen toiselle, ennemmin kuin että iloitsisi toisen menestyksen tai hankintojen vuoksi. Sanotaan jopa, että suomalainen maksaa helposti satasen, ettei naapuri saisi viittäkymppistä.

Suomalaisissa sananlaskuissa on määrätty viisaus. Niitä viljellään paljon, ne ovat perintötietoutta vanhalta kansalta ja niissä on liki aina tärkeä sanoma. Kuuntelemalla ja pohtimalla syvällisempää tarkoitusta näistä, saa hyvän kuvan mikä on suomalaisten ajattelumaailma.

Suomalainen on rehellinen, täsmällinen ja arvostaa hyviä tapoja. Suomalainen on vaikeasti lähestyttävä, mutta, kun ja jos saat suomalaisesta kaverin voit olla varma, että siinä on sellainen ystävyys, jota ei hevillä petetä ja se aivan varmasti kestää myrskyt ja tuulet.

Munkkipaja ja Vappukarnevaali 28.04.2023 klo 16:00-22:00

Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä monen tahon tilaisuutena. Mukana olivat: Haapasompa, ULPO-hanke, Jokihelmenopisto, Elinvoimaiset kylät ja Haapaveden SVS osasto.

Munkkipajassa Raili oli tehnyt valmiiksi neljän litran taikinan, keittiön isossa taikinakoneessa. Jaettiin leipurit neljään ryhmään, jotka antoivat itselleen hauskat nimet venäjäksi, esimerkiksi Три Пончик, jossa bloggaaja oli itse leipomassa. Railin isoa taikinaa ei heti otettu leivottavaksi, vaan tehtiin puolen litran näytöstaikina, että kaikki saivat tuntea minkälaiselta taikina kuuluisi tuntua, kun sitä alustetaan. Moni otti valokuvan reseptistä, joten munkkeja leivotaan varmasti myös kotona, jos ei tänä vappuna niin varmaan tulevaisuudessa.

Sovittiin, ettei pyöreitä munkkeja leivota vaan munkkirinkilöitä, jotka helpommin kypsyvät keitettäessä öljyssä. Vähän niksejä siinäkin on, sillä liian kuumassa öljyssä pinta palaa ja sisus jää raa’aksi. Kaiken lisäksi tulee olla suunnattoman varovainen öljyn kanssa, sillä se on todella kuumaa ja pisarakin vettä ’räjäyttää’ öljyn kovaksi roiskeeksi. Paiston jälkeen öljyn on annettava jäähtyä omia aikoja, ennen sen minkäänlaista käsittelyä. Kaikki onnistui hyvin, ja koska lapsia oli paljon mukana, käytettiin erityistä varovaisuutta kaikessa.

Munkit saatiin valmiiksi, sitten vain keittiö taas ’puts blank’ ja herkuttelemaan. Hyvänmakuisiahan munkit ovat aina, joten sinne upposi parempiin suihin, mutta onneksi niitä oli niin paljon, että jäi vielä kotiin vietäväksikin, niille, jotka eivät päässeet mukaan.

Munkin syönnin jälkeen alkoikin valmistautuminen karnevaaleihin. Aika monen näköistä uudistunutta henkilöä nähtiin, osa jopa naamioitu liki tunnistamattomaksi. Ensin kuitenkin nautittiin Ruustinnanhovin emännän Satu Lundbergin loihtimista vappubrunssi herkuista.

Diana kertoi vapusta, mistä se on saanut alkunsa ja miksi sitä juhlitaan. Näitä juhlien tarkoituksia ja sitä, että vappu on Ylioppilaiden mutta myös työväen juhla, olemme käyneet läpi Haapasompa oppitunneilla moneen kertaan, mutta aina on uusia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet koko juhlan tarkoituksesta, joten aina on paikallaan kerrata asioita.

Saapasjalkakissa Marjo lauloi muutamia lauluja, kuten myös Diana laulun Весеннее танго, josta löytyi häneltä myös suomenkielinen versio. Sitten alkoikin leikit ja kilpailut. Haapaveden osaston työharjoittelijat olivat valmistelleet kilpailun, josta ensin jakoivat lapun, jossa oli kerrottu hahmo, ketä esittäisivät. Hirveä määrä rekvisiittaa oli varattu tähän, joten lapun ottaneet katosivat hakemaan tavaroitaan ja valmistautumaan omaan esitykseensä. Sieltä niitä sitten yksi toisensa jälkeen tulivat estradille, jossa muiden oli arvattava ketä esittää. Oli siellä, jos minkälaista hahmoa: Äiti Teresaa, muskettisotureiden D’Aartagnaan, Juri Gagarin, Kaunis nainen, Harri Potter, sekä moni muu, joista sitten yleisö antoi äänensä. Lopuksi löytyi voittaja Michel Jackson, joka esitti vielä kertaalleen oman esityksensä musiikin tahdissa. Vielä jatkettiin erilaisten joukkue kilpailujen muodossa, kuunneltiin lauluesityksiä ja juotiin simaa. Taisipa siellä joku hieman tanssahdellakin.

Kaiken kaikkiaan mukaansa tempaava tunnelmallinen vappukarnevaali, josta huomiota herättävää oli, miten kaikki heittäytyivät leikin pyörteisiin mukaan.

Syksyn sävel ja jazzilta kirjastolla 10.10.2023 klo 17:00-19:15

Alexis Kiven ja Suomalaisen kirjallisuuden päivän iltana pidettiin kirjastossa todella ohjelmarikas tapahtuma. Ohjelmaan sisältyi luentoja, laulua, runoja, askartelua, leikkiä ja tietenkin kahvittelua. Osallistujia tuli kirjaston pieneen lukusaliin yllätyksellisen paljon, joten tuoleja oli haettava aina vain lisää, että kaikki sopivat istumaan. Tila oli koristeltu kauniisti ja valojakin pidettiin hieman himmeämmällä tunnelman luomiseksi huippuunsa. Runoja lausuttiin kolmella, jos ei jopa neljällä kielellä. Jazzahtavia lauluja kuultiin usean esittäjän toimesta. Jazzin historiasta esitelmä, ja Suomalaisista kirjailijoista lyhyt esitys pääaiheena Alexis Kivi. Pianon soittoakin muutaman kappaleen verran, ihan live esityksenä ja tietenkin esitelmän aikana saatiin kuulla usean kuuluisan jazz laulajan ääni näytteitä sekä laulun, että soiton merkeissä; jazzin monivivahteisia tyylisuuntia ihan alkutaipaleilta asti. Leikki oli omistettu kuuluisan orkesterin poisjäännin vuoksi ihan omin instrumentein ja jotenkin tuli sellainen kuva, että esitys saattoi sittenkin olla ’play back’ eikä ihan ’live’ esitys, tosin valtavien suosionosoitusten ja aplodien arvoinen.

Välillä juotiin erikoiskahvit, jossa oli vaahdotettua maitoa ja halutessa myös hieman lisämausteita sekä suklaa leivoksia. Aika riensi ja hieman kiireessä jouduttiin askarteleminen tekemään, jossa tilaisuuden muistoksi koristeltiin puisia tarjottimia liimamaalla niihin koristeellisia servietti pintoja ja kirjailijoiden kuvia. Pinnat lakataan vielä ja sitten ne palaavat ’taiteilijoille’, nyt ei paikan päällä jäänyt lakkaukselle aikaa. Oikein mukava ja onnistunut lämminhenkinen ja intiimi syysjazz ilta runsaan ohjelman parissa.

Syysretki Aakon majan laavulle 21.10.2023 klo 13:30-15:45

Jo perinteeksi muodostunut syysretki suuntautui tällä kertaa Haapaveden upean liikuntakeskuksen Aakon majan uudistetulle laavulle. Laavuja on kaksi rinnakkain, kuten myös kaksi tulipesää. Hienot pöydät ja kokonaisuutta ympäröivät istuimet kaiteineen ovat todella hienot.

Retken aiheena oli ’Luonnon antimia, metsästys ja kalastus Suomessa’. Aihe on käsitelty aikaisemminkin muutamaan otteeseen, mutta aina tulee uusia osallistujia, jotka aihetta ei ole kuullut. Kiva, tietokilpailutyylinen arvuuttelu suomen kansalliseläimistä, -kasveista oli aivan uutena otettu mukaan. Eipä ollut kovin monella tiedossa näitä, mutta arvaukset olivat hyviä. Vaikkapa kansalliskalaa arvattiin pääasiassa loheksi, mutta yllätys, yllätys: ahvenhan se on.

Käytiin läpi kalastuksen lupajärjestelmä, melko tarkasti, sillä siinä olemme huomanneet, että monella ei ole minkäänlaista käsitystä missä saa kalastaa, ja tarvitaanko lupia tai vaikkapa mistä niitä voi hankkia. Metsästys painottui melko paljon hirvestykseen ja minkälaisia lupia on oltava jo pelkästään aseen omistamiseen. Nyt on parhaillaan metsästys kausi menossa ja sieltä suoraan tähän tilaisuuteen Rolle tulikin, minkä takia on metsästysvaatteet yllä. Yleensä nämä retket on pidetty syyskuussa, joka on ollut hieman lämpimämpi, ja ehkäpä tästäkin syystä ei ollut osattu varata riittävän lämpimiä vaatteita päälle, joten joku hieman paleli.

Tarjolla oli herkullista hirvenlihakeittoa, joka oli nimetty ’Metsästäjän unelmaksi’ jonka kanssa oli leipää kylmäsavulohella päällystettynä. Makkaraa paistetiin, ja se olikin mieluista; kaikki mänt. Kahvia keitettiin pienistä retkikeittimistä, sillä hieman värinkäsitysten takia isompi pannu oli jäänyt ottamatta mukaan. Kaikki kuitenkin kupposen saivat, ketkä kahvia halusivat, ja moni tyytyi myös tarjolla olleeseen mehuun.

Mukavaa oli, ja aika ei itse asiassa edes ihan riittänyt, vaikka viileyden takia olikin ehkä hyvä, ettei pitkitetty retkeä, eihän ole kuitenkaan tarkoitus kenenkään vilustua.

Pyhäinpäivä Haapaveden seurakunnan kanssa 02.11.2023 klo 17:00-18:30

Pitkän perinteen mukaan pidettiin Haapasompa ja Kansainvälinen kerho yhteistyössä Haapaveden seurakunnan kanssa. Jari pappi oli valmistellut esitystä ja kertoi, miten Pyhäinpäivää vietetään suomessa ja vertasi myös luterilaisen ja ortodoksi uskontojen välistä eroa sen vietossa.

Pyhäinpäivä on hiljainen ja harras kirkkopyhä, jolloin muistellaan aiempia kristittyjä sukupolvia ja kiitetään kuoleman jälkeisestä elämästä.

Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä (aiemmin pyhäinmiestenpäivä) on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Kuolleiden muistelemisen lisäksi pyhäinpäivä muistuttaa jälleennäkemisen toivosta. Jumalanpalveluksissa muistetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleita seurakuntalaisia. Monissa seurakunnissa luetaan heidän nimensä ja heidän muistokseen sytytetään kynttilöitä. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille, ja monilla paikkakunnilla on tapana, että kuolleiden omaiset kutsutaan jumalanpalvelukseen henkilökohtaisesti. Kirkoissa, Pyhäinpäivä on ollut viime vuosina neljänneksi tai viidenneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä. Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa pyhäinpäivää vietetään 31.10. ja 6.11. välisenä lauantaina. Vuonna 2023 Pyhäinpäivä on 4.11.

Pyhäinpäivän juuret ulottuvat ensimmäisille kristillisille vuosisadoille. Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä vietettiin heidän kuolinpäivinään. 300-luvulla ryhdyttiin viettämään erillisten muistopäivien lisäksi yhteistä kaikkien pyhien päivää. Nykyään pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Myöhäissyksystä on eri kulttuureissa vietetty juhlia, joissa liikutaan elämän ja kuoleman rajalla. Luontokin on kuihtumassa ja kuolemassa talven lähestyessä. Pohjoisen pallonpuoliskon pimeys muistuttaa sekin kuolemasta. Kekri tai köyri on Suomessa vietetty myöhäissyksyn juhla. Elämän ja kuoleman juhlia maailmalla ovat myös amerikkalainen pyhäinpäivän aatto halloween, joka pohjautuu kelttiläiseen samhain-juhlaan, sekä meksikolaisen kulttuurin kuolleiden päivä, Dia de los Muertos.

Siirryttiin kahvin ja esityksen jälkeen kerhotilaan, missä jokaisella oli mahdollisuus tehdä itselleen koristeltu muistokynttilä. Lopuksi saatiin kuunnella kirkkokuoron harjoituksissa kaunista laulua kirkkosalin puolella. Taas kerran lämmin ja mukava tilaisuus, joka tällä kerralla tulkattiin venäjän lisäksi myös englanniksi.

Suomalaiset harrastukset 24.11.2023 klo 16:30-18:30

Kokoonnuimme nyt meidän ’vakio’ paikkaan Jokihelmen opiston Majakka tilaan. Tarjolle oli taas laitettu hienosti herkullisia jouluisia torttuja ja pipareita glögimehun kanssa.

Osallistujia oli ihan mukavasti ja lapsiakin oli tullut mukaan, ja heille näytti tortut ja piparit maistuvan oikein hyvin.

Tilaisuus oli omistettu suomalaisen musiikin päivälle 8.12.2023, jolloin liputetaan Jean Sibeliuksen muistoksi ja päivä on nimetty musiikille. Aiheena oli suomalaisten harrastukset, josta merkonomi opiskelijat olivat tehneet hienon esityksen. Samalla yleisöltä arvuuteltiin, mitkä ovat suomalaisten mieluisimmat harrastukset, niin kesällä kuin talvella. Melko hyvin asiasta oltiin jo perillä, sillä moni asetti luonnon ja luonnossa kulkemisen tavalla tai toisella etusijalle. Monia muita harrastuksia luonnollisesti on, mutta mikä kiinnostaa syntyperäisiä suomalaisia, on melko perinteistä ja on huomiota herättävän samankaltaista ympäri koko maan.

Diana piti lyhyen luennon Jean Sibeliuksesta, joka on yksi tunnetuimmista säveltäjistä suomen ulkopuolella, mutta tietenkin myös kotimaassa. Hän on ristimänimeltään Johan Christian Julius, mutta tunnettu nimellä Jean ja oli 1900 luvun merkittävimpiä sinfonioiden ja sinfonisten runojen luoja maassamme.

Lisäksi käytiin tietovisa, johon jaettiin osallistujat neljään yhtä suureen ryhmään. Ryhmille annettiin tietenkin nimet, jotka muodostuivat helposti eriväristen lomakkeiden avulla, värien mukaisiksi. Kysymykset olivat melko vaikeita, sillä pelkästään luennossa esiin tulleiden asioiden lisäksi piti tunnista myös ulkonäöltä eri artisteja ja jopa musiikin soitosta, joko esiintyjä tai esityksen nimi.

Musiikki, joka oli tapaamisen aiheena, tuli käytyä hyvin läpi, mutta myös erinomaisen taitavasti ja kilpailuhan on aina jopa jännittävää. Kisa oli kovin tasaväkinen. Ihan pilkun tarkasti oli kaivettava voittaja esiin, mutta aina joku on toista parempi, jos ei muuten niin sitten vaikka nopeimman vastauksen ansiosta. Tässä olikin hieman toppuuteltava, sillä kaikki ei aina malttanut kuunnella edes kysymyksiä loppuun, ennen vastausta. Opettavainen ja lämminhenkinen tilaisuus joulun odotuksen alla, jossa mukavasti ulkona hieman sateli lunta ja ilmakin alkoi olla talvisissa kirpakan pakkasen lämpölukemissa.

Makumatka Nepaliin 02.12.2023 klo 13:00-15:45

Ruokapajamme suuntasi tällä kertaa kohti ’Maailman makuja’. Suunnaksi otimme Nepalin. Meitä tuli opastamaan pari paikallista opettajaa, Päivi ja Aila, jotka ovat matkustelleet usein Nepalissa ja oppineet sieltä paikallisilta ruoan valmistuksen salat. Tämä meille kovin eksoottinen ruoka muistuttaa intialaista ruokaa siinä, että kaikki näyttää hieman samanlaiselta, mutta makuihin on lisätty mausteita, joita niinkään ei suomessa käytetä ruoan valmistuksessa. Tuntematta kovin tarkkaa intialaisen ja nepalilaisen ruoan eroja, ei siihen voi nyt kommentoida muutaman Intian matkan pohjalta, mutta kovin kasvisperäistä ainakin meidän tämän kertainen ateriamme oli. Meidän päivämme menu oli seuraavanlainen:

Tomaattinen Achar salsa
Linssikeitto Dhal
Perunasalaatti Alu o achar
Kasviscurry
Mango lassi

Näissä liki kaikissa käytettiin jonkin sortin Masala maustetta, joka on itsessään mausteseos. Näitä näkyy löytyvän useampia eri lajeja, joita mekin käytimme muutamia. Esimerkkinä curryn mausteeksi vegemasalaa, mutta jälkiruokaan tuli sitten lassimasalaa. Masala on siis mausetseos, joka usein sisältää korianteria, tomaattia sitruunaa ja ties mitä, kuten juustokuminaa. Juustokumina, eli jeera on paljon käytetty mauste eri puolilla Intiaa ja Nepalia ja se on taas tehty Roomankuminan siemenistä. Kumina ja juustokumina ei ole ollenkaan sama asia.

Kiinnostavan aiheen takia meillä oli sen verran osallistujia, että jaoimme porukan kolmeen ryhmään, joita sitten opettajamme kävivät neuvomassa. Hieman hankalana koin sen, että ei ollut mitään käsitystä minkälaiselta lopputuloksen tulisi näyttää, tulisiko olla kovin nestemäinen vai kiinteämpää. Tämä tulikin sitten varsinkin salsan kanssa lopulta esille, kun se olikin liian nestemäistä, mutta maku tietenkin oli sama. Nepalissa kaikki tarjoillaan peltisille lautasille, joissa on eri lohkoja, joihin sitten eri annokset kootaan. Meillä ei tietenkään sellaisia ollut käytössä, joten käytimme tavallisia lautasia, johon kerättiin lohkoittain riisi ja kaikki muut tarjottavat. Linssikeitto syötiin kupeista ja jälkiruoka ihan oikeista jälkiruoka astioista. Ruokaan käytettiin mausteita todella maltillisesti, sillä chilin käyttö on meillä aika vierasta ja monelle liian tulista. Nepalissa kuitenkin chilin käyttö on todella runsasta, emmekä olisi pystyneet syömään heille ominaista mausteista ruokaa. Opettajat olivat kuulemma maistaneet, mutta chili voitti kaiken maun, eikä se aluksi tuntunut kovin miellyttävältä.

Lopulta kaikki saatiin valmiiksi ja nautittiin yhdessä aikaansaannoksistamme. Melko yllättäviä makukokemuksia ja ehkäpä sen totutteluun vaatisi hieman ajan tehdä tehtävänsä. Kuitenkin kokemuksena tämä erilaisuus oli mahtavaa ja toivottavasti palaamme makumatkallamme vielä tällaisiin eksoottisiinkin makuihin.

Joulu Suomessa 07.12.2023 klo 17:00-19:00

Haapasompa kokoontui Kansainvälisen kerho kanssa yhteistyössä seurakunnan kokoustiloissa. Aiheena niin rakas Suomalainen Joulu. Seurakunnasta Jari pappi kertoi suomalaisesta joulunvietosta. Ksenia toimi meillä tulkkina, kunnes Diana ehti paikalle. Joulu, miten sitä vietetään? Monessa kodissa joulu alkaa siitä, kun haetaan joulukuusi metsästä. Tämä on ollut isien ja poikien tehtävä, tosin melko pian naisten joukossa syntyi korjaus tähän: niin ja tyttöjen myös. Toinen aspekti otettiin esille, sillä eihän kaikki asu sellaisessa paikassa missä vain voisi kuusen käydä metsästä hakemassa, eli monet perheet käyvät sen kuusen hankkimassa, vaikka torilta. Isommissa kaupungeissa joulukuusen myyjiä ilmestyy muuallekin kuin vain torille, joten jokaiselle löytyy varmasti mieluinen ja kukkarolle sopiva kuusi.

Kodin koristelu alkaa jo aina vain aikaisemmin ja nykyään aikaisin ilmestyviä pihojen jouluvaloja kutsutankin helposti ’kausivaloiksi’. Joulun valmistelu on kuitenkin jokaisessa kodissa varmaa hieman erilainen, varsinkin milloin mitäkin tehdään, mutta lopulta koti siivotaan jokaista nurkkaa myöten, leivonnaisia leivotaan ja lahjoja hankitaan aina vain enemmän, mitä hieman varttuneemmat muistavat omasta lapsuudestaan. Joulun aikaan kuulukin oma salaperäisyys, joka on lapsille jännittävää, sillä jokainen kokee tämän ajan omalla tavallaan ja usko joulupukkiin, tonttuihin ja muuhunkin joulun taikaan suotakoon heille.

Jouluruokia verrattiin eri maiden tapojen välillä ja kyllä niitä erilaisuuksia löydettiin, kuten myös ihan vaikka kotimaassa missä päin asutaan. Kinkku on kyllä ylivoimaisesti suosituin, erilaisten laatikoiden siivittämänä. Riisipuuroa syödään monessa kodissa ja ennen varsinaista joulua, moni onkin ehtinyt käydä eri puurojuhlissa riisipuuroa syömässä. Mitä siihen kuuluu lisukkeeksi? Vaikka mitä, mutta kaneli ja sokeri sekä erilaiset marjakeitot kuuluvat usein kokonaisuuteen. Ainakin rannikolla, jos ei muuallakin on kuitenkin kalaruoka hyvinkin tavanomaista ja kalasta valmistetaan kymmenillä eri tavoilla herkkuja joulupöytään. Juttua siis riitti, eikä oikein ehditty tehdä joulukuusen koristeita, vaan syötiin pikaisesti joulutortut ja piparit glögin kanssa, ennen kuin siirryttiin kirkon puolelle kuuntelemaan ja laulamaa mukana lasten joululauluillassa. Lapsilla oli oma kuoro ja osa oli mukana viulun soitossa Kapellimestari Timo Hannulan johtamana. Kyllä kauniisti lasten äänet kuuluivat kirkon tiloissa. Kaunista, hellyttävää ja varmasti jokainen aikuinen koki oman lapsuuden aikaisia muistoja koulun tai muun lauluesityksistään.

Suomalainen perhe 12.01.2024 klo 14:00-15:30

Vuoden ensimmäinen Haapasompa pidettiin Jokihelmen opiston luokassa 7. Tämänkertainen kokoontuminen pidettiin yhteistyössä käsityöpajan kanssa, jossa valmistettiin muinaisten intiaanien taikakalua ’Unisiepparia’.

Suomalainen perhe on aihe, jota on käsitelty useampana vuotena aina tammikuussa. Perhetyypit ovat tässä nimityksinä tärkeitä oppia ja samalla käsitellään äitiys- isyys- ja lapsen oikeuksien aihetta, ennen syntymää ja heti sen jälkeen. Pääasiassa ollaan kiinnostuneita erilaisista tukirahoista mitä lapsi tuo tullessaan. Kysehän on neljästä eri käsitteestä. Äitiysraha, ennen lapsen syntymää. Kun lapsi on syntynyt, myös isällä on oikeus saada isyysrahaa, mikäli asuu samassa taloudessa lapsen ja äidin kanssa. Äitiysrahan ajan päätyttyä avustuksen nimi muuttuu vanhempainrahaksi. Tämän jälkeen tuen nimi muuttuu lapsilisäksi, jota maksetaan ihan 17-vuotiaaksi asti.

Perhetyyppejä opittiin nyt keskustelun yhteydessä aikaisemmista viidestä eri käsitteestä, että löytyy kuudeskin nimitys ja se on nimeltään sijaisperhe. Keskustelu näissä tapahtumissa onkin se tärkein osa ja siitä mainitaan jo heti alussa, että toivomme ennemminkin dialogia kuin luettelomaista monologia, josta ei ehkä lopulta jääkään mitään mieleen. Koko loppuosa tässä puolentoista tunnin kerhossa oli varattu vertailuun lähtömaahan ja pohdiskeluun, mitä ulkomaalistaustaisen ja kantasuomalaisen muodostamassa perheessä on hankaluuksia. Tällä kertaa heräsi kysymys myös siitä, minkälainen on tilanne ulkomaalaisen miehen mentyä naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Tilastoja ei ollut käytössä, joten näistä kaikista asioista keskusteltiin olettamuksen pohjalta, sillä tällä kertaa vielä faktatietoa ei pystytty hyödyntämään. Parasta on kuitenkin silloin, kun jollakin on omakohtaista kokemusta asiasta. Suurimpana ongelmana pidettiin ylivoimaisesti kielimuuria. Kun molemmat puhuvat riittävän hyvin toistensa kieltä, ongelmat ovat huomattavan paljon pienempiä.

Blini-ilta 19.01.2024 klo 17:00-19:00

Tammikuu on suomessa kuukausi, jolloin ravintoloissa on usein tarjolla erilaisia bliniruokia. Blini-lättynen ei juurikaan eroa kovin paljon ravintolan mukaan, mutta tarjottava sen kanssa on aina mitä mielikuvituksellisin. Tänään meillä oli tarjolla lohitartar, raikastartar, sienisalaatti, suolakurkut smetana ja kirjolohen mäti. Punasipuli silputtuna ’brunoise’ kokoisiksi kuutioiksi, ja se on aina pakollinen, kuten myös mäti. Mätiä, joka on sangen arvokasta, käytetään kirjolohen lisäksi myös muikun tai siian mätiä. Joskus on tarjolla erikoisempiakin, kuten simpun mäti, hauen mäti ja jopa mateen mätiä, mutta suomessa kaviaari on harvemmin blinien kanssa tarjolla.

Pikablinin taikina eroaa normaalista blinitaikinasta siinä, ettei sitä imellytetä yön yli ja hiivan nostatuksen sijaan käytetään ruokasoodaa. Lisäksi tämä pikablinitaikina on heti käyttövalmista mutta toinen vastaava on juurena imeltymässä yön yli ja juuri ennen paistoa vasta lisätään loput ainesosat. Taikinassa käytetään myös hieman olutta, tässä olutta ei käytetä ainakaan taikinaan.

Jaettiin osallistujat kolmeen ryhmään. Nyt oli nälkäisiä kokkeja, sillä vaikka alustavasti opastettiin ja tulkittiin resepti sen valmistuksen aloituksessa ei maltettu ohjeita oikein seurata. Sinänsä ei kaiketi ole niin väliä, miten kaikki sekoitetaan, mutta reseptin kehittäjällä on varmasti ollut syynsä ohjeiden noudattamiseen. Ei suurta ongelmaa, mutta tarkoitus oli sekoittaa kuivat ja nestemäiset aineet ensin keskenään ja sitten vasta ne yhdistää, mutta se vaihe osin ohitettiin. Yhtä kaikki, taikina saatiin valmiiksi ja kaikki paistettiin runsaassa voissa sekä valmiit blinit vielä voideltiin voisulalla. Tehtiin malliannos ja sitten vain nauttimaan päivän tekeleistä. Tarvitseeko edes sanoa, oliko hyvää, ei tietenkään, kiitoksia tulvi blinien mausta sekä helposta ja nopeasta valmistustavasta.

Ukrainalainen hernekeitto ruokapaja 10.02.2024 klo 13:00-15:30:00

Laskiaissunnuntain aattona päätimme tehdä hernekeiton ja laskiaispullia, hillon ja kermavaahdon kanssa. Haemme kuitenkin hieman erilaisuutta normaaliin, ja meillä olikin mahdollista tehdä hieman erilainen vaihtoehto: Ukrainalainen hernekeitto. Hernekeitto kuin hernekeitto, ajatellaan, mutta ei se nyt ihan niin mennytkään. Vähän uteliaana lähdimme liikkeelle, varsinkin ne, jotka tällaisesta versiosta ei vielä tiennyt mitään. Totta se siis on, hernekeittoja on erilaisia, eikä vain siksi, että olisi erilaisia herneitä. Kaikkihan tuntevat kuuluisan filmin repliikit: ’siellä se yksinäinen herne ui etsien kaveriaan, vaan ei löydä’, ja vielä kommentteja päälle ’ei näitä herneitä saa kypsiksi, vaikka keittäisi koko päivän’. Tämä lienee kuitenkin olevan vain tarinaa, sillä syöty on useammassa kodissa, koulussa ja vaikkapa armeijassa mitä herkullisempaa hernekeittoa torstaisin. Muinoin syötiin jopa kahdesti viikossa tiistaisin ja torstaisin ja jos katsotaan historiaa kauemmas, hernekeittoa on syöty jo ennen ajanlaskumme alkua, mutta vivahteita on aina maakohtaisesti. Tosin ihan meillä kotimaassakin, jollekin on mieluisaa paksumpi, jollekin taas hieman löysempi, vetisempi, vaihtoehto.

Tämä keitto tehtiin etukäteen keitettyyn liemeen, joka oli tunteja keitetty luista ja lihasta. Herneet tulivat ukrainasta, sellaisia pieni keltaisia ja halkaistuja. Herneet liemeen kypsymään, eikä niitä kuitenkaan tarvinnut tuntitolkulla pehmentää. Samalla paistettiin, tai ruskistettiin aika reippaassa voi ja öljyliemessä porkkanaraaste, sipulisilppu ja siankylki palat. Kaikki lopulta lisättiin keittoon, jossa oli myös perunat pilkottuna kypsymässä. Suola ja pippuria mausteeksi. Ja kas avot siinäpä se keitto sinne kypsyi, ja valmiina väri oli ennemminkin kellertävä kuin totuttu vihreä. Lautasella lisättiin vielä krutonkeja, valkosipuli silppua ja persiljaa. Ruisleipää juuston kanssa lisukkeeksi. Maku ei ollut normaalin hernekeiton omainen vaan ehkäpä lihakeittoon vivahtava.

Laskiaispullien taikina oli myös etukäteen tehty nousemaan ja siinä keiton valmistumisen aikana niitä leivottiin, leikattiin ja täytettiin hillolla ja kermavaahdolla. Olipa taas kerrassaan maukas ateria.

Kalevalan Suomen kulttuuripäivän tilaisuus 29.02.2024 klo 17:00-19:30

Olokkari on helmikuun alusta auennut kaupungin järjestämä moniosainen kokous ja tapahtumatila, jossa nyt ensimmäistä kertaa kokoonnuttiin viettämään osastomme tilaisuutta, yhteistyössä Sompa hankkeen kanssa. Tilan nimi Olokkari, on paikkakunnalla järjestetyn nimikilpailun tulos ja kovin paikallisen murteen siivittämä.

Tilaisuuteen osallistui tällä kertaa yli 30 henkilöä, joten aihe oli odotetusti kiinnostava. Tarjoilut olivat mahtavat, piirakoiden kahvin teen ja muiden herkkujen lisäksi. Ohjelmassa oli laulua, yllätyksenä haitarin soittoa jopa moldovalaisin tahdein, esitykset suomeksi ja venäjäksi Kalevalasta, runon lausuntaa Kalevalan runoista sekä tietokilpailu. Kaiken ohessa oli mahdollista vielä värittää itsellensä mallin mukaan hieno kuva Väinämöisestä. Aika riensi taas siivillä ja jännittävän ja jopa vaikean tietokilpailun voitti Sisu joukkue. Koko osallistujakaarti oli jaettu neljään eri ryhmään, jotka antoivat itsellensä nimet. Oli taas kerran oikein lämminhenkinen antoisa kokoontuminen ja kiitos taas suuren työn tehneille järjestelijöille. Kalevala aiheiset esitykset olivat samalla henkilöille näyttötyö opiskelussaan.

Tasa-arvo Suomessa ja Minna Canth 14.03.2024 klo 16:30-18:30

Jokihelmen opiston ’Majakka’ tiloissa kokoonnuttiin taas kerhoon parin aiheen parissa, kevään jo näyttäessä vähän aurinkoa ja kuten sanotaan: maaliskuu maata näyttää. Päivän aiheet ovat olleet aikaisemminkin esillä, mutta uusien kerholaisten kanssa nämä käydään nyt ensimmäistä kertaa.

Suomalainen tasa-arvo on pohjoismaalaiseen tapaan erittäin demokraattinen, tosin vaikka on paljon vapauksia, on myös paljon vastuuta, jota tulee ottaa huomioon. Suuri osa on aivan lakisääteisiä, on siis hyvä käydä näitä suomalaisia oikeuksia ja velvollisuuksia läpi. Moni asia tulikin ihan itsestään selvyytenä, ja ymmärrettiin hyvin, miksi mikäkin asia on tällä tavalla määrätty. Yksi asia kuitenkin herätti ihmetystä. Kotirauha ja sen mahdollinen rikkominen. Sinänsä ei kotirauha ollut mitenkään epäselvää, jokainen ymmärsi sen, että jos minä omistan talon ja vaikkapa pihan, sinne tulemiseen on oltava minun lupani. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole lainkuuliaisia, vaan kaikissa yhteiskunnissa löytyy enemmän tai vähemmän epärehellisiä ihmisiä, jotkut pahempia kuin toiset. Tästä syystä on nykyään oltava lukot ovissa, eikä pelkkä luuta nojaamassa oveen riitä ilmoittamaan, ettei ketään ole kotona. Tarvitaan joskus myös järeämpiä keinoja, kuten valvontakamerat. Niistä on kutenkin oltava kyltti / ilmoitus, että alueella on kameravalvonta. On kuitenkin huolehdittava, että kamera ei kuvaa muuta kuin omaa pihaa. Miten kotia sitten voi puolustaa, jos sinne joku tunkeutuu? Niinpä, ei ole luvallista pätkiä pesäpallomailalla tunkeilija, eikä muutenkaan ottaa oikeutta omiin käsiin, vaan asia täytyy antaa virkavallan hoidettavaksi. Tämä kummastutti kuulijoita, mutta kyllähän se kummastuttaa ketä vaan, että rosvoilla tuntuu olevan paremmat oikeudet kuin viattomilla asukkailla esimerkiksi.

Minna Canth on käyty usein läpi, suomalaisista kirjailijoista kerrottaessa, mutta hänestä kerrottiin nyt hieman syvällisemmin, koska tulossa oli seuraavalla viikolla Minna Canthin päivä, jota myös pidetään tasa-arvon päivänä. Hän olikin tässä hyvänä aasinsiltana koko päivän aiheeseemme. Nämä henkilö aiheet herättävät aina suuren mielenkiinnon, varsinkin jos niihin saadaan kytkettyä mukaan joitakin pieniä tarinoita.

Tilaisuutemme seurasi pieni tietovisa, ja läpikulkumatkalla olleet venäjän kielen opiskelijatkin pysähtyivät hetkeksi kuuntelemaan, tosi asia oli kuulemma niin kiinnostava, että yksi henkilö jäi vielä kuuntelemaan pitkäksi aikaa, myöhästyen omalta tunniltaan reippaasti.

Yrittäjyys ja yrityksen perustaminen Suomessa 23.03.2024 klo 13:00-14:30

Kannattaako perustaa Suomessa yritystä, mitä se vaati ja kuka sen voi tehdä? Siinäpä kysymys maahanmuuttajalle, jos ei ihan kantasuomalaisellekin. Tätä aihetta käsiteltiin tämän lauantaipäivän kerhossa.

Käytiin läpi erilaiset yrittäjä muodot. Kiinnostusta herätti varsinkin kevyt yrittäjyys, joka on aluksi, helpoin tapa lähestyä yrittäjyyttä ilman valtavaa riskiä pääoman sijoituksen suhteen, jos sitä ei ole. Eikä kaikenlaisia yrityksiä suinkaan kannata suin päin lähteä perustamaan osakeyhtiöksi, johon tarvitaan alkupääomaa perustamista varten. Mikä on tärkeimmät asiat yrityksen perustamisen edellytyksille? Tietenkin aluksi liikeidea, markkinointi selvitys etukäteen ja kunhan yrityksen on sitten perustanut tärkeimmäksi, tulee asiakas. Asiakas onkin se, joka koko yritystä pitää toiminnassa. Ilman niitä voi olla vaikka mitä myydä, mutta se ei riitä, jonkun on muutettava tuotteet tuloksi ja se on kuningas asiakas, joka sen tekee. Muutamia menestystarinoita kerrottiin, miten on lähtenyt suurikin yritys alkuun ihan alun nappikaupalla. Esimerkkeinä olivat mm. Paulig, Stockman ja Nokia. Melko monta uutta sanaa laitettiin hautumaan tämän aiheen ympäriltä ja tulevaisuus näyttää, miten kukin ohjeita ja oppia on hyödyntänyt.

Teoria luennon jälkeen pidettiin hauska leikki, jossa käsikopelolla yritettiin piilossa olevan esineen mukaan pohtia mikä ammatti voisi olla kyseessä ja minkälainen yritysmuoto siihen sopisi. Hyvin oli oppi otettu vastaan, kaikilla oli heti mielessä mikä yritysmuoto kannattaa ottaa käyttöön.

Pääsiäisen ollessa jo niin lähellä askarreltiin vielä lopuksi virpomisvitsat.

Kärräpottua ja kulitsaa 28.03.2024 klo 16:00-18:00

Pääsiäinen on jo ovella ja on kiirastorstain iltapäivä, joten jotakin pääsiäiseen liittyvää pitäisi koittaa saada aikaan. Päätettiin jälkiruoan osuuden olevan pääsiäisruokaan liittyvä. Lampaan tai muun haudutettuun liharuokaan kerhomme käytössä oleva aika ei missään tapauksessa riittäisi, joten jätämme pääsiäisruoan tämän jälkiruoan varaan, toki maistellaan kuitenkin mämmiäkin.

Pääruoka Kärräpottu on hyvin pienen alueen perinneruoka. Asiasta puhuttaessa löytyy kyllä muualta vastaavia. Lapissa löytyy palvilihakeitto ja muualla varmastikin saman suuntaisia, mutta Kestilässä sitä kutsutaan näin. Tällä kertaa haluamme siihen ihan pienen muutoksen, joka bongattiin ranskalaisen huippukokin Jaques Pèpinin tekemästä keittiöohjelmasta. Hän valmisti aivan samalla tavalla keittoa, mutta lisäsi siihen ’Broccolinia’ ja kevätsipulia. Siksipä keiton nimeksi tuli Kärräpottu á la Jaques Pèpin. Jälkiruoaksi, teen kanssa, aivan mielettömän herkullisia Kulitsoja. Nämä olivat varmuudella alkuperämaiden reseptillä valmistettuja. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten voitte vain jäädä kuvittelemaan silmät kiinni, miten herkulliselta keittomme jo tuoksui, saati maistui. Myös kulitsojen pehmeän täyteläisen maun, joka oli viedä kielen mennessään. Kerrassaan onnistunut ruokapaja, ja kuinka nopeasti kaikki valmistuikaan.

Vappurieha-Vapputapahtuma 30.04.2024 klo 18:00-21:00

Vappuaattona järjestettiin yhteistyössä Sompa hankkeen, Pohjois-Suomen ETNO ja Raahen Toivo ry’n kanssa hieno koko perheen vapputapahtuma. Tilana meillä oli Haapaveden teatteri, jossa on 80 henkilön katsomon lisäksi aivan kertakaikkisen upea lasitettu terassi, jossa on mukava kahvitella väliajoilla ja muutenkin.

Tilaisuus alkoi hauskalla teatteriesityksellä, jossa yleisöä hauskuutettiin erilaisten pellejen, taikurin, outojen hahmojen ja lasten omien esitysten parissa. Esitykseen kuului myös musiikkia, joka esitettiin taustamusiikin ja teatraalisen soittamisen voimin. Mikä hienointa tässä oli se, että esiintyjät olivat lasten lisäksi meidän ihan omia jäseniämme.

Ohjelman jälkeen oli sitten vuorossa yhteinen ruokailu. Tietenkin vappuna oli juomana simaa ja mehua. Nakkeja ja lihapullia, jotka näyttivät olevan pääasiallinen lautasmalli monella lapsella. Aikuiset kuitenkin herkuttelivat todella runsaalla salaattipöydällä herkullisilla voileivillä, ja lopuksi ihan täytekakulla. Taisi siellä olla marenkiakin tarjolla. Salaatit olivat tehty hieman kuvaamaan eri maiden tai alueiden kuuluisia salaatteja. Yhtenä erikoisempana on mainittava ukrainalainen kananvatsalaukku salaatti. Ei pidä olla koskaan liian nirso, vaan on hyvä maistaa kaikkea, ihan uuttakin. Onneksi maistoin, sehän oli todella hyvää, enkä yhtään ihmettele miksi sitä pidetään suurena herkkuna.

Ruokailun jälkeen oli erilaiset kilpailut odottamassa osallistujia. Sekä aikuiset, että lapset olivat huomioitu ja kyllä näytti mukavalta katsoa lasten pussihyppy kilpailua, joka ihan nosti mieleen oman lapsuudenajan vastaavia kisoja.

Valtavan ison työn olivat järjestäjät tähän tehneet, joten valatavat kiitokset kuuluvat koko järjestely-, esiintyjä- ja ruoanlaitto porukalle.

Suomen elokuvatuotanto 16.05.2024 klo 16:30-17:30

Kevään jo edettyä toukokuun paremmalle puolelle koko kaupungissa oli monta päällekkäistä tilaisuutta, joka myös vaikutti meidän kerhomme osallistumiseen. Tilaisuus oli kuitenkin kovin tärkeä, sillä se oli samalla Konstan opiston näyttötyö. Osallistujia tuli kuitenkin paikalle toistakymmentä kuuntelemaan elokuvatuotannon kehityksestä ihan 1800 luvun lopulta nykypäivään asti. Esityksessä käsiteltiin jopa mistä koko sana elokuva ja valkokangas tulevat. Nämä eivät ole Agricolan suomen kieleen tulleita sanoja, tuskinpa hän osasi edes kuvitella tällaisesta mitään. ’Elävät kuvat’ oli kuitenkin käytössä ihan1927, jolloin leffat saivat uuden nykymaailman käyttämän sanan. Suomen tunnettuja filmejä käytiin läpi eri vuosikymmeniltä ihan mykkäfilmeistä asti ja myös filmiteollisuuden tukijoita sekä ohjaajia. Monien filmien takana on jokin aikaisemmin kirjoitettu kuuluisa kirja kuten vaikkapa Edvin Laineen ’Tuntematon sotilas’, josta on tehty useampia versio eri ohjaajien toimesta.

Lopuksi keskusteltiin sangen vilkkaasti aiheesta kahdella kielellä, mutta nyt tulkin puutteessa olikin hieman hankala kummankin kielen sisäistämistä, mutta hyvin tultiin toimeen. Yhtenä asiana, josta ei esityksessä mainittu olivat yhdessä otteessa vuokrattavat VHF kasetit ja myöhemmin DVD elokuvat. Niitä varten oli omia vuokraamoja tai kioskeja, joista filmit voitiin käydä vuokraamassa ikään kuin kirjastosta maksua vastaan. Nykyään niitä ei enää ole, mutta kirjastosta voi vielä käydä osin näitä lainaamassa. Asiapitoinen, hieman normaalia lyhempi kerhoilta tällä kertaa.

Ulkoilu- ja lajikokeilu Aakon majalla 24.5.2024 17:00-19:00

Monivuotinen kevätretkemme vaihdettiin hieman uudenlaiseen ulkoilma tapahtumaan. Aakon majalla Korkattin liikuntapuistossa oli järjestetty kaikille halukkaille mahdollisuus kokeilla erilaisia liikuntamuotoja, mitä voi harrastaa kyseisen liikuntakeskuksen alueella, ja luonnollisesti missä vain muuallakin. No ei ehkä ihan kaikkea, sillä ammuntaa ei voi suorittaa muualla kuin tällä ampumaradalla Haapavedellä.

Lajien kirjo oli sangen runsas. Eri lajikokeilut oli jaettu rasteihin, jota kiertämällä sai kokeilla monimuotoista valikoimaa erilaisia tuttuja ja ehkäpä vähemmän tuttuja liikuntamuotoja. Aloitus oli suunnistusrasti, jossa oli tehty rata missä käydä leimaamassa jonkinlainen lätkä. Lopussa, katsottiin tulos ja käytetty aika. Seuraavana siirryttiin läskipyörärastille, missä oli mahdollisuus kokeilla näitä hienoja maastopyöriä. Siitä sitten makkara, lätty ja kahvi laavulle, jonne huonojalkaisin jäi odottelemaan muiden kierrellessä muut rastit: frisbeegolfia ja rullahiihtoa ihan paikan suositulla asvalttiradalla. Paikalla oli myös lapsille polkuautoja ja jopa ’jokkisauto’, jota sai käydä ihailemassa. Ampumaradalle oli myös järjestetty yksi rasti. Olipa monipuolinen tarjonta eri lajeja, eikä tässä tietenkään olleet kaikki mitä alueella voi harrastaa. Syksyisin on polkujuoksu kilpailuja talvella hiihtokeskuksen ladut ovat verrattavissa ihan mihin vain nimekkääseenkin paikkaan; näiden lisäksi on vielä paljon muuta mahdollista harrastaa alueella.

Mielenkiintoinen päivä ja ehkäpä jollekin syttyi innostus aloittaa uusi liikuntaharrastus tämän myötä.

Suomalaisen ruoan päivä 4.9.2024 17:00-19:00

Syksyn ruokapajat avattiin taas kesän vieton jälkeen ’Kekriruoka tutuksi’ aiheella perinteisesti Suomalaisen ruon päivänä. Olimme taas JEDU’n opetuskeittiössä, jossa olemme olleet monet monet kerrat. Meillä oli pääruokana Klimppisoppa, josta versioita lienee eri paikkakunnilla useampia, mutta nyt käytettiin savolaista mallia, jossa klimpit ovat tehty vehnäjauhoista ja sisältävät myös rusinan. Kahvin lisukkeeksi leivottiin herkullisia kampanisuja.
Ruokapajaan oli tullut parikymmentä innokasta osallistujaa, joiden mukana iloksemme nyt myös muutama kantasuomalainen. Tätä olemme kovasti toivoneet, joten ehkäpä se tästä lähtee sana kiirimään, kuinka mukavaa onkaan olla tässä osallisena.
Diana oli keittänyt keiton liemen edellisenä iltana hauduttamalla hitaasti, ihan kuuden tunnin ajan. Tähän emme pysty ruokapajassa, jossa aika on kovin rajallinen. Esivalmistelu onkin tärkeätä sellaisten ruokien kanssa, joka vaatii paljon aikaa. Keittiössä sitten päästiin pilkkomaan perunat, porkkanat, lanttu, sipulit ja purjosipuli. Lisäksi oli valmistettava nykyjen taikina. Taikina näyttikin oleva vähän haastavampi mitä luultiin. Tärkeätä on saada taikina riittävän paksuksi, mutta huomasimme, että myös keiton on kiehuttava melko hyvällä porinalla, klimppien muodostumiseksi ja pintaan nousemiseksi. Lopulta tämäkin saatiin onnistumaan.
Toinen osa porukasta olivat sitten leipomassa kampanisuja. Tämä pohjoissuomen herkku, ehkä enemmän vielä ihan lappilainenkin, on todella maukas. Tärkeätä on kuulemma se, että nisussa on kolme viiltoa, jotta muoto olisi virallisesti oikea. Yhtä kaikki, maku kuitenkin on se ratkaiseva ja ne olivat kyllä aivan mielettömän hyvänmakuisia.
Lopuksi Diana vielä esitelmöi suomen juhlapyhistä ja mitä ruokia missäkin juhlassa on perinteisesti tapana suomessa valmistaa ja syödä.

Paakkilan tarina 20.9.2024 17:00-18:30

Kokoonnuimme Haapaveden upeasti remontoituun vanhaan pappilaan Paakkilaan oikein isolla joukolla. Mukaan tuli yli 30 kiinnostunutta kuuntelijaa. Leena Ruuska, joka on toiminut kymmeniä vuosia Paakkilan hoitajana, toimi meille kertojana ja myös oppaana kauniissa puistossa.

Vanha pappila on rakennettu vuonna 1787 ja on historiallisesti merkittävä pappilakulttuurin valottaja niin rakennuksena kuin maisemanakin. Erityisen merkittävän siitä tekee lisäksi ruustinna Nora Pöyhösen os. Europaeus elämäntyö koulutuksen uranuurtajana. Paakkilassa aloitti toimintansa hänen perustama Kasvitarha- ja keittokoulu vuonna 1893. Koulu oli toimintatavaltaan ensimmäinen koko Suomessa, ja puutarha-alan koulutuksen antajanakin ensimmäisten joukossa.

Paakkilaa hoitamaan perustettiin kannatusyhdistys ja se on vuodesta 2006 kunnostanut aluetta. Alueella on puutarhan harrastajilla ollut mahdollista vuokrata kasvipalsta, joka on kooltaan 3×4 m ja niitä on yhteensä 30. Parhaimmillaan palstoja on ollut vuokralla 27, mutta nykyään vain muutaman kesässä. Alueeseen voi tutustua oma-aloitteisesti ja myös opastettuna.

Paakkilaa on restauroitu EU rahalla nyt muutaman vuoden ja on vasta saatu valmiiksi. Sisätiloiltaan ja myös julkisivultaan koko yli 200 vuotinen rakennus on todella upeassa kunnossa. Oli hienoa saada kuulla sen historiasta, nauttia kuppi teetä tai kahvia ja kierrellä katsomassa sisätiloja, jota tälläkin hetkellä somistettiin seuraavan päivän juhlia varten. Juhlia ja tapahtumia, joita näin upeissa puitteissa vietetään nyt useasti. Puutarhassa käytiin myös kiertelemässä ja lopuksi lahjoitimme Paakkilaan tuomipihlajan, jonka Leena lupasi istuttaa arvokkaalle paikalle muistuttamaan käynnistämme.

Syksyn tarina 10.10.2024 17:00-18:30

Perinteisesti vietettiin Suomen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivää Haapaveden kirjaston tiloissa. Aiheeksi oli valittu Syksyn tarina, sillä syksy on jo pitkällä, joten oli oikein sopivaa liittää ohjelmaan syksyistä taikaa.

Kirjaston johtaja Nina Sipola kävi tuomassa terveisensä ja toivottamassa todella runsaslukuisen yleisön tervetulleeksi. Kirjaston lukusali oli tupaten täynnä, yli 60 henkilön osallistujamäärällä. Kulttuurikauha oli kutsunut myös Sompa hankkeen edustajia mukaan, joten se selittää Haapasompa kerhon normaalin +/- 10 jäsenen poikkeavuuden.

Tänä syksynä perinteiseen päivään kuului maukkaita leivonnaisia ja kahvia sekä lapsille karkkia. Runoilua ja lauluesityksiä, niin venäjäksi, ukrainaksi kuin suomeksikin. Lisäksi saatiin kuulla näyttötyönä esitelmä suomalaisista kirjailijoista, lyhyt yhteenveto ranskalaisin viivoin heidän saavutuksistaan. Yllätyksenä oli myös Jokihelmen opiston kanssa yhteistyössä pidettävän Chemodan (matkalaukku) kielikurssin esittämä suomen- ja venäjänkielisen lyhyen runokokoelman lausuntaa. Tämä esitettiin vuorolukuna, paikalle tulleiden opiskelijoiden ja opettajan voimin.

Laulettiin vielä yhdessä syksyinen Keltaiset lehdet laulu.

Tämän jälkeen oli vielä tietokilpailu. Koko yleisö oli jaettu joukkueisiin, joissa oli sekä kantasuomalaisia, että maahanmuuttajia. Lapset olivat tehneet videolla hauskan kyselyn, jossa arvuuteltiin venäjäksi eri runoilijoiden teoksia. Toisessa kilpailussa arvuuteltiin suomalaisia kirjailijoita. Teksti oli venäjäksi, mutta kysymyksiin oli lisätty kuvia, joita myös kuuluivat omana osan arvuutteluun. Chemodan joukkue voitti tämän kisan, niukasti yhden pisteen erolla seuraavaan. Syksyinen mukava tapahtuma keräsi kovasti kiitosta osallistujilta.

Luontoretki Korkatinvuorelle 19.10.2024 13:00-15:00

Lähtö oli perinteisesti opiston pihalta, johon keräydyttiin, että myös ne, joilla ei ole autoa pääsevät kyytiin ja retkelle mukaan. Autoletka suuntasi parinkymmenen kilometrin päässä olevalle Korkatin vuorelle, joka on läntisen Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta. Luontopolku on hyvin merkitty ja siihen löytyy saapumiskohdassa lisäksi vielä opaskartta. Polulle vievän polun kupeessa on laavu, jossa olemme usean vuoden ajan tehneet niin ruokaa kuin vain paistettu makkaraa. Ruokailun ohessa on myös käyty läpi tärkeitä aiheita ja tällä kertaa oli vuorossa Suomen luonnon antimet, marjastusta, sienestystä, metsästystä ja kalastusta myöten. Luento on usein miten 45 minuutin mittainen, joten hyvin jää aikaa aluksi kiertää luontopolkua.

https://www.taipaleita.com/post/korkatin-luontopolku-noin-1-5km-haapavedell%C3%A4

Jos oikein joku rasti kiinnostaa, opastaulussa on QR koodi, jonka alta löytyy lisätietoa. Luontopolku on todella kiinnostava juuri luonnon monipuolisuuden vuoksi ja myös siksi, että ylhäältä on todella hyvä näkyvyys joka suuntaan ympäri aluetta. Juuri tästä syystä olemme tässä samaisessa paikassa pitäneet tapana retkeillä joskus keväällä mutta myös näin syksyllä. Syksyisin sää on aina arvaamaton, mutta tänä vuonna oli poikkeuksellisen lämmintä, vaikka aluksi hieman sataa tihuttikin.

Diana oli keittänyt kotona valmiiksi maittavan hirvenlihakeiton, joka kyllä teki kauppansa viimeistä pisaraa myöten nälkäisille ulkoilijoillemme. Kiinnostava esitelmä luonnossa kasvavista villimarjoista ja sienistä hieman tietokilpailun muodossa osoittautui oikeastaan aivan tarpeelliseksi, sillä aika monella ei ollut tietoa mikä on suomen kansalliskukka, saati kansalliseläin. Jokainen sai vielä mukaansa hienon esitteen, jossa näitä kaikkia käydään tarkemmin läpi. Metsästysosio kiinnosti tällä kertaa niin paljon, ettei oikeastaan kalastuksesta ehditty käydä mitään läpi, mutta jäihän jotakin sitten taas ensi kertaankin.

Rollen varustus ei ole ollut luontoretkeä varten, vaan hän tuli paikalle suoraan hirvimetsältä.

Pyhäinpäivä ja kirkko seurakunnan kanssa 2.11.2024 17:00-19:00

Yhteistyössä Haapaveden seurakunnan ja Kulttuurikauhan kansainvälisen kerhon kanssa, vietettiin Pyhänpäivää seurakuntasalissa. Kerho on toiminut jo seitsemän vuotta. Kerho kokoontuu neljä kertaa vuodessa pääaiheena Laskiainen, Pääsiäinen, Pyhäinpäivä ja Joulu Suomessa. Diana piti kauniin ja hartaan puheen Pyhäinpäivän vietosta, josta kirkkoherrakin mainitse hänen puhuvan jopa paremmin kuin papit. Kirkkoherra, Rovasti Mauno Soronen kertoi myös Pyhäinpäivän tavoista sekä miksi kynttilät sytytetään haudoille, muistamaan edesmenneitä rakkaita ihmisiä. Lisäksi hän kertoi omista kokemuksistaan pyhän vietosta. Aluksi toki juotiin perinteisesti kahvit pullan kera, tai mehua sitä haluaville. Monelle ulkomaalaiselle tilaisuus oli aivan uusi kokemus, mutta myös kantasuomalaiset saivat, ainakin osin, uutta tietoa pyhän merkityksestä.

Seurakunnan nuorisotyöntekijä Hannamarin johdolla halukkaat saivat askarrella itselleen hautakynttilän, jonka yhteydessä keskustelimme Pyhäinpäivän juhlasta. Aikaa ei ollut paljon sillä Jumalanpalvelus, johon osallistuimme, alkoi iltakirkon sovittuna aikana klo 18:00. Kirkon menot Pyhäinpäivänä Haapavedellä kulkee perinteisesti Evankeliumikirjan mukaan. Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Evankeliumi luetaan Matteuksen kirjasta 5:1–12, jossa kerrotaan mm. Jeesuksen nousseen vuorelle nähdessään kansanjoukot ja puhui opetuslapsilleen: ’Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.’

Perinteenä Haapavedellä on myös vuoden aikana menehtyneiden henkilöiden nimien lukeminen sekä kynttilöiden sytyttäminen jokaiselle heidän muistokseen alttarilla. Kynttilärivistön sytyttäminen on kenelle hyvänsä pysäyttävä ja tunteita herättävä kokemus.

Museovierailu Suomen itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2024 16:30-18:00

Museovierailuun Suomen itsenäisyyspäivä aattona keräsi ennätysmäärän kiinnostuneita osallistujia. Museossa olemme vierailleet aina aika ajoin, mutta aina se on vain yhtä kiinnostava.

Tälläkin kertaa asiantuntevana oppaina toimivat Teuvo ja tietenkin Diana, joka myös tulkkasi heille, joiden suomen kieli on vielä hieman hankalaa ymmärtää. Vierailu on aina yhtä kiinnostava ja nyt erityisen mielenkiintoinen juuri itsenäisyyspäivän juhlatilaisuuksien alla. Tästä on hyvä lähteä valmistautumaan seuraavan aamulla alkaviin eri tilaisuuksiin ympäri kaupunkia.

Joulupuuhaa Olokkarissa 19.12.2024 16:00-18:00

Kaikille Haapaveden Kulttuurikauhan kerholaisille järjestettiin oma joulujuhla, joka ristittiin Joulupuuha nimiseksi. Osallistujia oli paljon, joista lapsiakin lukematon määrä. Lapsille oli ihan ohjelma, pipareiden koristelu.

Jouluruokailuun oli valmistettu suomalaisen joulun perinteisiä ruokia kinkkua ja laatikoita, sekä myös rosollia erilaisia salaatteja ja leiväksi herkullista rieskaa. Juomana oli joko mehua tai vettä. Kuvat puhuvat varmasti paremmin puolestaan, mitä herkkuja oli tarjolla.

Diana esitteli diaesityksen aiheena suomalainen joulunvietto, joka piti sisällään kattavan tietopaketin mitä kaikkea suomalaiseen jouluun kuuluu, niin haudoilla käynti kuin ruokien valmistus sekä myös joulupäivinä ja välipäivien perinteiset tekemiset.

Hieno näytelmä nimeltään ’Joulun aarteet’ nähtiin ja kuultiin venäjänkielisenä.

Suomalainen perhe 14.01.2025 17:00-19:00

Olemme usean vuoden ajan pitäneet Haapasompa kerhossa uusille maahanmuuttajille tietoiskun suomalaisesta perheestä. Suomalaisesta perheestä ennen ja nyt. Vuoden alusta 1.1.2025 on uudistettu kotouttamislakia vuodelta 2011. Uudistuksia on paljon mutta yhtenä on oikeus saada opastus, jota mekin annamme, omalla äidinkielellään. Olemme ehkä siinä mielessä oltu edellä kävijöitä tässä asiassa, että kaikki pitämämme tilaisuudet on aina tulkattu kielelle, jota mukana olevat maahanmuuttajat ymmärtävät yhtä hyvin kuin äidinkieltään.

Tänäkin vuonna pidämme kerhot yhteistyössä Jokihelmen opiston kanssa, ja tilaisuus oli tälläkin kertaa opiston Majakka nimisessä tilassa.

Osallistujia oli se määrä (10 henkilöä), jota olemme voineet ja saaneet ottaa mukaan. Maksamme lukukausimaksun jäsenistä, jota voidaan pitää vaikka osallistumismaksuna, eikä tukirahamme ole riittäneet isompaan määrään kerralla. Kulttuurikauha yhdistys on voittoa tuottamaton yleishyödyllinen yhdistys, joten meillä ei ole tuloja ja joudumme toimimaan ainakin osin tukirahojen varassa.

Tämä Suomalainen perhe on sellainen aihe, joka kiinnostaa kovasti, ja usein olemme saaneet paljon kiitoksia jälkikäteen tilaisuuden aiheen tärkeydestä, selkeydestä ja korvaamattomana tietoiskuna.

Aihe on suurin piirtein sama joka vuosi, mutta lisäämme tai muutamme sitä niiltä osin mitä laki, milloinkin määrää. Ensin pitkä selostus historiasta, miten perheen sisäinen roolijako on ollut vaikkapa sata vuotta sitten, ja miten se on muuttunut lain ja säädösten mukaan vuosikymmenten varrella.

Kun yllä oleva aihe on käsitelty, siirrymme kertomaan erilaisista perhemalleista: avioliitto, avoliitto, avioliittolaki jne. Yksinhuoltajaperhe, uusioperhe ja ehkäpä hieman kummeksuntaa herättävä sateenkaariperhe, sekä ihan lopuksi yksi erillinen aihe: ’kun perhe muuttaa Suomeen’.

Keskustelun avuksi on luotu 10 kysymystä aiheista, jossa hieman kerrataan mutta myös keskustellaan mitä eroavaisuuksia on maahan muuttaneiden kotimaan ja uuden kotimaan välillä. Keskustelu on aina vilkasta ja se on rajallisen ajan vuoksi joka kerta liian lyhyt. Kuitenkin jää sellainen tunne, että taas kerran on saatu ajattelemisen aihetta ja ehkäpä ihan hyvää tietoa yhdestä osa-alueesta elämän saralla.

Search

Hankkeen idea ja toteutus

Mitä sinulle kuuluu tänään. 12.9.2020 klo 14:00-15:30

Metsästys ja kalastus. 24.9.2020 klo 16:00-18:15

Suomalainen tapakulttuuri 10.10.2020 klo 14:00-15:45

Suomalainen uskonto 29.10.2020 klo 16:30-18:00

Suomalaisten juhlapäivät 14.11.2020 klo 14:00-15:30

Suomalaisten luonteen ominaisuudet 26.11.2020 klo 16:30-18:00

Pääsiäisen aika, pitkän korona tauon jälkeen 01.04.2021 klo 16:30-18:00

Vappu, munkkien paisto ja siman teko 24.04.2021 klo 14:00-16:30

Avaimia työelämään 29.4.2021 klo 16:30-18:00

Suomalainen äitienpäivä 08.05.2021 klo 14:00-15:45

Tasa-arvo Suomessa, oikeudet ja velvollisuudet 20.5.2021 klo 16:30-18:15

Aakon majan retki 29.5.2021 klo 15:40-18:15

Myyrilän museo vierailu 28.8.2021 klo 14:00-15:30

Suomalaisen ruoan päivä 04.09.2021 klo 15:00-18:15

Voimaa luonnosta 26.09.2021 klo 15:00-18:15

Suomalaiset tunnetuimmat kirjailijat 7.10.2021 klo 16:30-17:30

Harrasta suomalaisen kanssa 22.10.2021 klo 15:00-17:30

Pyhäinpäivä 04.11.2021 klo 17:00-18:00

Haapasompa elokuvissa 21.11.2021 klo 14:00-17:30

Suomen itsenäisyyspäivä 02.12.2021 klo 16:00-17:00

Suomalainen perhe 20.01.2022 klo 16:30-18:00

Ystävänpäivä 14.02.2022 klo 17:00-18:15

Tuki-ilta 17.03.2022 klo 16:30-18:30

Sellon ja laulun ilta 31.3.2022 klo 18:00-19:15

Pupupaja ja pääsiäinen 14.4.2022 klo 16:00-18:15

Kevään luontoretki Korkattiin 21.5.2022 klo 14:00-16:30

Suomalaisen ruoan päivä 04.09.2022 klo 11:00-13:45

Museovierailu Myyrilässä 19.09.2022 klo 16:00-18:00

Syksyn sävel 08.10.2022 klo 12:00-13:45

Luontoretki Korkattiin 16.10.2022 klo 13:00-15:30

Suomen itsenäisyyspäivä Majakassa 02.12.2022 klo 16:00-17:30

Kansainvälinen ilta kirkossa 15.12.2022 klo 18:00-20:00

Suomalainen perhe 13.01.2023 klo 16:30-18:00

Suomalainen työelämä, työkulttuuri ja työsäännöt 01.02.2023 klo 16:30-18:00

Lahja ystävälle 11.02.2023 klo 14:00-16:00

Laskiaistiistai 21.02.2023 klo 17:00-18:30

Suoamalainen tapakulttuuri 17.03.2023 klo 16:30-18:00

Munkkipaja ja Vappukarnevaali 28.04.2023 klo 16:00-22:00

Syksyn sävel ja jazzilta kirjastolla 10.10.2023 klo 17:00-19:15

Syysretki Aakon majan laavulle 21.10.2023 klo 13:30-15:45

Pyhäinpäivä Haapaveden seurakunnan kanssa 02.11.2023 klo 17:00-18:30

Suomalaiset harrastukset 24.11.2023 klo 16:30-18:30

Makumatka Nepaliin 02.12.2023 klo 13:00-15:45

Joulu Suomessa 07.12.2023 klo 17:00-19:00

Suomalainen perhe 12.01.2024 klo 14:00-15:30

Blini-ilta 19.01.2024 klo 17:00-19:00

Ukrainalainen hernekeitto ruokapaja 10.02.2024 klo 13:00-15:30:00

Kalevalan Suomen kulttuuripäivän tilaisuus 29.02.2024 klo 17:00-19:30

Tasa-arvo Suomessa ja Minna Canth 14.03.2024 klo 16:30-18:30

Yrittäjyys ja yrityksen perustaminen Suomessa 23.03.2024 klo 13:00-14:30

Kärräpottua ja kulitsaa 28.03.2024 klo 16:00-18:00

Vappurieha-Vapputapahtuma 30.04.2024 klo 18:00-21:00

Suomen elokuvatuotanto 16.05.2024 klo 16:30-17:30

Ulkoilu- ja lajikokeilu Aakon majalla 24.5.2024 17:00-19:00

Suomalaisen ruoan päivä 4.9.2024 17:00-19:00

Paakkilan tarina 20.9.2024 17:00-18:30

Syksyn tarina 10.10.2024 17:00-18:30

Luontoretki Korkatinvuorelle 19.10.2024 13:00-15:00

Pyhäinpäivä ja kirkko seurakunnan kanssa 2.11.2024 17:00-19:00

Museovierailu Suomen itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2024 16:30-18:00

Joulupuuhaa Olokkarissa 19.12.2024 16:00-18:00

Suomalainen perhe 14.01.2025 17:00-19:00

Lisää blogeja aiheesta

Lisää kirjoittajalta

Kategoriat

Tutustu jäsenyyteen

Sodasta – Нет войне

Tapahtumakalenteri